Voimavaunu vei meidät Posiolla ”Lontooseen”, joksi Sirniönvaaraa sen taajan asutuksen vuoksi sanotaan. Sirniönvaaralla on aikanaan ollut yksi ainoa, Sirniö-niminen talo, joka on myöhemmin jaettu moneksi ja Sirniönvaaralla on nyt parikymmentä nurkka nurkassa kiinni olevaa taloa. Sukunimiltään ovat Sirniönvaaran asukkaat Sirniöitä, Alasirniöitä ja Ylisirniöitä sekä yksi Huovinen, joka aikanaan nai Heikki Sirniön tyttären Reetan tullen vävyksi vaimonsa kotitaloon.

Me jäimme yöksi Sirniönvaaralle, maanvilj. Yrjö Sirniön taloon Paavolaan, jossa on kauvan aikaa ollut majatalo. Isäntämme jutteli meille illan kuluessa kylänsä asioista:

– Porojakin pidetään vielä Sirniönvaaralla ja kuuluvat ne Livon paliskuntaan. – Isojako on täällä toimitettu jo noin 70 vuotta taaksepäin. – Maatalous on täällä pääelinkeino, mutta kuten jo mainitsin, myöskin poronhoitoa harjoitetaan sekä omiksi tarpeiksi myöskin kalastusta.

– Sirniönvaaran taloja eivät saksalaiset polttaneet, sillä täällä elettiin hyvissä väleissä saksalaisten kanssa. Tämän kautta kulki ensimmäisen maailmansodan aikana jääkäreitten tie Saksaan ja saman sodan aikana kuletti ”pikku Jussi” Väisänen Venäjältä karanneita saksalaisia ja itävaltalaisia sotavankeja Ruotsiin.

Sitten isäntämme esitteli meille kaksi juoksijaorittansa, kantakirjaori ”Viuhan”, jonka paras juoksuaika on 3.20,5 ja joka on merkitty täysillä käyttöpisteillä kantakirjaan, sekä ruuna ”Vauhdin”, jonka paras juoksuaika on 3.37. Seuraavana aamuna ”Viuha” näytti, mihin se pystyy. Kun voimavaunumme kylmän yön vuoksi torautui, veti ”Viuha” sen käyntiin ja olisi vetänyt voimavaunun vaikka Ouluun asti.

– Sirniönvaara on vielä siinä suhteessa ajastaan jälessä, että siellä ei ole sähkövaloja, puhelimia kyllä on. – Vanhoja rakennuksia kyllä on myös Sirniönvaaralla, eräässäkin aitassa on vuosiluku 1756.


Naapuritalon isäntä, Verner Sirniö kertoi meille pitemmälti Sirniönvaaraa ja koko Posion kuntaa koskevista asioista:

– Isojako on nyt Posiolla käynnissä kolmatta vuotta. Vireillä on isojako ollut jo kuudettakymmentä vuotta. Maat kartoitettiin isoajakoa varten vv. 1904–1905, aikana, jolloin Posio kuului vielä Kuusamoon.

– Ensimmäisenä toimenpiteenä tässä vaiheessa oli erottaa jakokunnat valtion maista. Manttaalia kohti on määrätty 2 500 ha. – Nyt toimitetaan jakokuntien sisäistä jakoa ja toisissa jakokunnissa ovatkin jo rajat selvät, ainoastaan tilitys on kesken. – Jo noin 80 vuotta taaksepäin on toimitettu isojako koko Kynsijärven kylässä, joka on ennen kuulunut Taivalkosken kuntaan.

– Posion työttömyystyömaana on jo kahtena vuonna ollut Sirniön Isosuo, jonka laajuus on noin 250 ha. Raivaustyöt siellä ovat lähes puolitiessä. Tämä suo on jo jaettu lisämaiksi sellaisille tiluksille, jotka ovat lisämaiden saantiin oikeutettuja ja näitä Isoltasuolta lisämaiden saajia on 18.

– Posion kunta on siinä onnellisessa asemassa, että siellä on kaikilla kouluiässä olevilla lapsilla mahdollisuus käydä kansakoulua.

– Sirniönvaaralla toimii vuodesta 1925 alkaen maamiesseura, jolla on myöskin naisosasto. Maamiesseuralla on oma viljan kuivaamo, heinänsiemenen kylvökone, viljanlajittelija, ym. maataloudessa tarvittavaa.

– Nuorisoseura on myöskin kylässä ja on sillä oma parakkirakennus. Verner Sirniö on Livon poropaliskunnan isäntä ja siinä ominaisuudessa hän mainitsi tästä asiasta:

– Täällä on vielä useilla viljelijöillä porojakin. Kuten monilla muilla paikkakunnilla, täällä ei ole ollut mitään riitoja poroasioista. Viime keväänä vallitsi porojen vasomisaikana suotuisat sääsuhteet ja kesällä ei ollut pitkiä helteitä, joten poroilla on nyt ollut metsissä hyvät oltavat ja ovatkin ne hyväkuntoisia ja lihavia. – Posion porot kuuluvat Livon, Timisjärven, Tolvan ja Akonlahden paliskuntiin, joihin kahteen viimemainittuun paliskuntaan kuuluu myöskin Kuusamon poroja. Kuitenkin paliskunnalla on määrätty raja, kuinka paljon poroja siinä saa olla. Liiat porot on hävitettävä.


Seuraavana aamuna jatkui matkamme Loukusan kylän Virkkuseen, jossa kauppias, Aarno Virkkunen selosti kylänsä asioita tähän tapaan:

– Loukusan kylä on pitkä kylä, noin 30 km:n pituinen ja maisemiltaan erittäin kaunis. Esimerkiksi Loukusan harju on verrattavissa Punkaharjuun. Loukusan kylä kuuluu Taivalkosken kuntaan ja on Suomen lumisin kylä.

– Virkkusen, Niemen, Luokan, Uudentalon ja Loukusan järvet ovat varsin kalaisia, haukea, ahventa, lahnaa, säynävää ym. kalaa niissä on. Lahnaa ei ollut välillä ollenkaan, mutta nyt niitä taasen on. Ennen vanhaan lahnaa on ollut kovasti. Virkkusen järven rannalta on löydetty maanpinnan alta ja päältäkin suuria lahnansuomuröykkiöitä. Näistä perintötarina kertoo, että Loukuskylän entiset kalastuskauden asukkaat olivat riitaantuneet kalavesistä ja toinen riitapuoli oli poislähtiessään pyytänyt oikein paljon lahnoja, jotka oli sitten perattu rannalla ja siitä ovat muistona kyseelliset suomuröykkiöt.

– Lahna ja säynävä eivät näytä sopivan oikein hyvin asumaan samassa järvessä. Silloin kuin lahnaa ei ollut Virkkusen järvessä oli siinä paljon säynävää. Nyt kun lahnaa on jälleen järveen ilmestynyt, on siitä säynävä vähentynyt.

– Loukusan joessa on taimenta ja tammukoita. Kesäisin kulkee täällä niitä pyytämässä urheilukalastajia Ruotsista saakka.

– Maatalous koneellistuu täällä nopeasti. Karjatalous on heikonlaista, vain muutamissa taloissa karjaa jalostetaan. – Maamiesseura täällä on, mutta heikonlaista on sen toiminta. Vilja- ja perunavuosi tuli hyvä, heinävuosi kohtalainen. – Kalmalampisen kukkula olisi kaunis (se on ”paljaspäinen”) matkailupaikka, kun saataisiin maantie Virkkusesta Pudajärven Vaaran kylään, jota tietä on jo kauan suunniteltu. – Loukusasta soitetaan usein tärkeinä työaikoina Taivalkosken puhelinkeskukseen ja kysellään ilmojen laatua keskuksen hoitajalta Manne Vääräniemeltä, joka usein niitä ennustaessaan osuu oikeaan. – Kylässä on tanssilavakin, mutta siellä ei ole juuri tanssijoita, sillä se on pääasiassa tappelupaikka.

– Vanhimpia ja suurimpia Loukusan kylän taloja ovat Virkkusen, Loukusan eli Sampilammen talot sekä Kirppula-niminen entinen sotilastorppa.

– Kansakouluja on kylässä kaksi, Loukusan kaksiopettajainen, komea koulu, joka vihittiin noin vuosi sitten ja Virkkusen nyt vielä supistettu koulu, jolle parhaillaan rakennetaan uutta, komeata taloa kahta opettajaa varten. Koulun pitäisi valmistua ensi lukuvuoden alkuun.

– Poronhoitoa täälläkin vielä harjoitetaan ja kuuluvat täkäläiset porot Taivalkosken paliskuntaan, jonka poroisäntä on Reino Taivalkoski. Taivalkosken ja Pintamon paliskuntien raja kulkee Virkkusen talon luona juoksevaa Loukusan jokea myöten.

– Metsätyöt ovat suurella osalla kyläläisistä pääelinkeinona.

– Kylässä elää vielä yksi mies, Matti Moilanen, joka on näihin asti elänyt ja elättänyt perheensä yksinomaan metsästyksellä ja kalastuksella, mutta nyt on hänen terveytensä mennyttä, joten hän ei enää kykene näitä elinkeinoja harjoittamaan. Hän oli eräänä talvena vuorineuvos Kivisen ja Englannin lähetystösihteeri Boeleyn oppaana näiden täällä metsästellessä. Matin mielestä olivat molemmat miehet ”mukavia miehiä”. Pieni on Matti kooltaan, mutta suuri voimiltaan.

– Kynsiperän kylän Kostonjärvellä on Jukka Tyni eli Pato-Jukka, jolla on ollut 24 lasta. Nytkin hän saa lapsilisää 16 lapsesta. Suomen ennätys tässä suhteessa on 17 lasta, jonka ennätyksen Jukka koettaa lyödä!


Ja sitten seurasi tämän vaiherikkaan voimavaunumatkamme kotimatka. Nähtyämme Pintamon kylässä erään nuoren ylioppilasneitosen odottelemassa Ouluun menevää linjuria sieppasimme hänetkin voimavaununkyytiin. Neitonen oli Pintamon kansakoulun opettajatar, Sirkka Isoherranen, Oulusta ja oli hän menossa käymään kotonaan Oulussa. Pyynnöstämme hän kertoi meille Pintamon asioita.

– Pintamo on saarettoman Pintamojärven rannalla komeiden vaarojen ympäröimä kylä. Vaaroista mainittakoon Autiovaara ja Myllyvaara, jossa viime mainitussa on asutusalue. Kansakoulu on komea, v. 1940 valmistunut kolmen opettajan koulu, jossa oppilaita on nyt noin 60. Koulussa toimii myös kerho, jossa käy noin 25 koulunsa päättänyttä poikaa ja tyttöä. Kerhossa luetaan kirjallisuutta, lauletaan, leikitään, urheillaan ja järjestetään toisinaan ohjelmallisia iltamiakin.

– Kylän maamiesseuralla on parakki, jossa tanssitaan joka lauantai-iltana ja järjestetään joskus ohjelmallisiakin tilaisuuksia. Maamiesseuralla on kylvökone ja perunannostokoneen ostoa suunnitellaan. Maatalous on vielä melko vanhanaikaista, yksi traktori on jo sentään kylässä. Pintamon järvessä on isoja muikkuja, joita pyydetään myytäväksikin.

– Poroja on kylässä runsaasti ja kuuluvat ne Pintamon paliskuntaan. Posti saadaan joka päivä ja liikenneyhteys joka suuntaan on hyvä.

Näin loppui tämä erinomaisen antoisa ja hauska ensimmäinen voimavaunumatkamme Koillismaalla.

Parhaat terveisemme Sirniönvaaraan, Virkkuseen ja neiti Isoherraselle.