Kunnankirjuri Antti Utoslahti kertoi tiedustelumme johdosta, onko Utajärvellä ryhdytty työttömyyden torjumiseksi kunnan taholta mihinkään toimenpiteisiin, että varatöinä tulee tehtäväksi Utosjoen silta, jonka kustannusarvio on 6 600 000 mk. Tämän sillan rakentamisesta on jo olemassa Oulun läänin maaherran päätös, mutta Kymrolta ei ole vielä saatu rakennuslupaa. Tämän vuoden talousarvioon on varattu ja jo kuntalaisilta kannetutkin 800 000 mk kunnan osuutta kyseellistä varatyötä varten. Kunta joutuu nimittäin varatöistä kustantamaan ⅕ osan.

– Kivisuon kuivatussuunnitelma, joka viime työttömyyskautena jäi toteuttamatta, pantanee nyt myös varatöinä työn alle. Koko tämän kustannusalueen pinta-ala on 828,32 ha ja kustannusarvio on ollut 1936, jolloin se on tehty, 550 000 mk. Tämä kustannusarvio on nyt ainakin kymmenellä kerrottava ja olisi sen mukaan 5 500 000 mk. Kyseellisen suon kuivatuksesta on kartoitus ja kaikki muutkin asian vaatimat toimenpiteet valmiina, rahoitus vain puuttuu.

Kuinka suuri on kuluvan vuoden ennakkoveron hinta ja millaiseksi se tulee ensi vuonna?

– Tämän vuoden ennakkovero on 8 mk, mutta se ei luultavasti riitä. Ensi vuodelle on ennakkoveron hinnaksi ehdotettu 9 mk.

Teillähän on täällä kirkonkylässä sähkövalot. Saavatko syrjäkyläläisetkin sähkövaloa?

– Oulun Seudun Sähkö Oy on sähköistänyt toistaiseksi vain kirkonkylän. Myöskin Vaalassa on sähkövalot, joihin voima saadaan Jylhämän voimalaitokselta. Mutta Utajärven Oulujokivarren kokonaan sähköistäminen on parhaillaan suunnitteilla ja voiman siihen tullee antamaan Imatran Voima Oy.

Kuinka monta voimalaitosta tulee Oulujokeen Utajärven alueelle?

– Ainakin neljä, nimittäin Jylhämään, Pälliin, Utakoskeen ja Nuojuaan sekä mahdollisesti viides Sotkakoskeen.

Mitä tietäisitte kertoa täkäläisestä nuorisoseuratyöstä?

– Nuorisoseuratoiminta on täällä nykyisin varsin vilkasta, varsinkin kirkonkylässä, jossa ruvetaan pian seuran taloakin suurentamaan. Paitsi kirkonkylän nuorisoseuraa, on kunnassamme nuorisoseuroja Ala- ja Yliniskassa, Ahmaksella, Sotkalla, Särkijärvellä ja Vaalassa. Kaikilla muilla nuorisoseuroilla on omat talot, paitsi Vaalan nuorisoseuralla. Yliniskan nuorisoseuralle rakennetaan parhaillaan omaa taloa. Juorkunassa on maamiesseuralla oma talo. Ainoastaan Sangilla ei ole mitään valistusseuraa eikä taloa. Sielläkin on ollut nuorisoseura omine taloineen, mutta se on hävinnyt.

Utajärven urheilusta kertoi meille sikäläisen urheiluseuran Utajärven Urheiijat johtokunnan monivuotinen puheenjohtaja, kapteeni ja kauppias T. E. Siren.

– Utajärven Urheilijat on nyt jo 11-vuotias, siis jo lapsenkengät jättänyt. Seuramme toiminta onkin jo varsin monipuolista. Talviurheilusta on voimakkaimmin edustettuna hiihto. Hiihtäjistämme on ennen muita mainittava Maija Päivänsalo, joka on ensi luokan hiihtäjä ja oulunseudun parhaita naishiihtäjiä sekä meidän seuramme paras miehetkin lukuunotettuna. Vaikka onhan meillä pari miestäkin toisen luokan hiihtäjiä, nimittäin Viljo Lusua ja Martti Raappana. – Vanhoista hiihtäjäkuuluisuuksistamme on ennen muita mainittava Juho Aitamurto, joka vielä vanhanakin, posteljoonina ollessaan hiihteli paljon, mutta heikkokuuloisena jäi sitten junan alle saaden tapaturmaisen kuoleman.

– Rokuan hiihtoja järjestivät aikaisemmin yhteisesti sk-järjestö ja Utajärven Urheilijat, mutta edellisen järjestön lakkauttamisen jälkeen järjestävät ne yksinään Utajärven Urheilijat.

– Tämän talviset Rokuan hiihdot ovat 10:nnet ja siis juhlahiihdot. Ne ovat nyt siinäkin suhteessa erikoiset, että ne aletaan tällä kertaa ensimmäisen kerran koko hiihtojen aikaan keskeltä Rokuan maastoa uudesta retkeilykeskuksesta, jossa on kaksikin hiihtomajaa.

– Kesäurheilusta on mainittava pesäpalloilu, jossa Utajärven Urheilijat viime kesän saavutustensa ansiosta pääsi maakuntasarjaan. Nuori polvi on täällä nousussa, mistä on todisteena, että Utajärven pojat voittivat viime kesänä pidetyissä aluemestaruuskilpailuissa (alueeseen kuuluvat Utajärven lisäksi Muhos ja Oulujoki) aluemestaruuden.

– Juoksua Utajärven Urheilijat myös harrastavat ja onhan meidän Risto Sorilamme Oulun piirin parhaita keski- ja pitkien matkojen menijöitä.

– Mainittakoon tässä lopuksi, että ensi kesänä täällä pidettäviä piirijuhlia varten ovat jo voimistelut vilkkaassa käynnissä.

Utajärven samoinkuin monien muidenkin Oulujokivarsipitäjäläisten elinkeinona on ollut ammoisista ajoista alkaen tervanpoltto ja tervojen soutu n.s. tervaveneillä Ouluun. Tämä elinkeino on tosin jo aikoja sitten ylimaissakin loppunut samoinkuin joitakin vuosia taaksepäin kesäinen matkailuliikennekin erikoisilla matkailuveneillä Oulujokea alas, aikaisemmin Ouluun asti, mutta viime vuosina vain Muhokselle, jossa kaunis Leppiniemi hyvine ulkoilmaravintoloineen oli matkailijoiden mieluinen pääte-etappipaikka. Tästä matkailuliikenteestä sekä eräästä utajärvisestä vanhasta koskenlaskijasuvusta kertoili meille vanha ystävämme ja laulajatoverimme, Sotkajärven kansakoulun johtajaopettaja, opettaja Yrjö Fonselius sekä entinen koskenlaskija, Jussi Tuppurainen seuraavaa:

– Tuppuraisten suku on ikivanha utajärvinen koskenlaskijasuku. Jo Jussi Tuppuraisen isän, Pekka Tuppuraisen isä, Heikki Tuppurainen, oli hyvin taitava ja laajoillakin alueilla tunnettu tervojen soutaja ja laskija. Tervaveneiden kuljetus Oulujokea myöten Ouluun olikin hänen ammattinaan. Tervojen ja muun Ouluun vietävän ylimaiden tavarain, kuten voin mukana kuljetettiin jo niihinkin aikoihin matkustajiakin Ouluun sekä sieltä takaisin.

– Jo aivan pienestä pojasta oli Pekka Tuppurainen isänsä mukana ”Oulua soutamassa”, s.o. viemässä tervaveneitä Ouluun ja peri sitten isänsä kuoltua ”koko liikkeen”. Mutta kun matkustajien kuljetus useinkin tervatynnyreitä täyteen lastatuissa veneissä oli hankalaa ja ennenkaikkea matkustajille epämukavaa, alkoi Pekka Tuppurainen laskea yksinomaan matkustajia Oulujokea alas. Yksinomaan tervaveneellä tämä matkustajien kuljetuskin tapahtui alkuaikoina. Lopulta oli Pekka Tuppuraisen tervavene, jolla hän matkustajia kuljetti, jo niin vanha ja lahonut, että se olisi katkennut keskeltä kahtia, mutta hän naulasi veneen sisäpuolelle sen emäpuuhun lankun. Pahasti sittenkin vanha vene koskipaikoissa paukkui ja natisi.

– Kun Suomen Matkailijayhdistys otti Oulujoen koskien laskun hoitaakseen, lopetti Pekka Tuppurainen ja rupesi Matkailijayhdistyksen laskijaksi samoinkuin hänen poikansakin, Jussi Tuppurainen, joka hänkin on pikku pojasta lähtien viilettänyt veneellä Oulujoen koskia alas sekä paluumatkalla sauvonut samoja koskia ylös. Hän sanoikin, että kyllähän se alasmeno oli mukavaa ja helppoa, mutta koskia ylös sauvominen oli vaikeata varsinkin kun sitä parhaana laskuaikana sai tehdä neljäkin kertaa vuorokaudessa. Toisinaan, varsinkin keskikesällä juhannuksen aikana oli niin paljon koskenlaskijoita, että sama vene ja samat miehet saivat tehdä neljäkin laskua vuorokaudessa. Eivätkä nämä laskut aina aivan vaarattomiakaan olleet. Kerrankin oli, kertoi Jussi Tuppurainen, niin paksulti Oulujoen yllä sumua, ettei nähnyt nokkaansa pitemmälle. Koskien pauhusta oli silloin suunta otettava.

– Mutta vaikka Pekka Tuppurainen laski pikkupojasta kuolemaansa asti koskia, siis yli 50 vuotta, sillä hän kuoli lähes 70-vuotiaana, ei hänelle enempää kuin hänen pojalleenkaan, Jussi Tuppuraiselle, tullut koskaan mitään onnettomuutta.

– Paitsi taitavana koskenlaskijana tuli Pekka Tuppurainen tunnetuksi myös mainiona urheilukalastajana, joka varmaankin veti Oulujoen koskista, varsinkin Pyhäkoskesta enemmän lohia kuin kukaan muu hänen aikalaisensa. Hän oli myöskin innokas erämies, pyytäen kaikenlaista metsänriistaa, hirvestä ja ketusta lähtien sekä suuri luonnonystävä, jotka luonnon ominaisuudet on myös hänen poikansa Jussi perinyt. Pekka ja Jussi Tuppurainen olivat vakinaisina soutajina tohtori Valter Snellmanilla,joka on myös innokas lohenkalastaja sekä yleensäkin urheilukalastaja, sekä monille muille, sadoillekin urheilukalastajille, jotka kymmenien vuosien mittaan ovat heidän aikanaan Oulujoessa monien vuosien mittaan ovat heidän aikanaan Oulujoessa kalastaneet, joukossa suuri joukko ulkomaalaisiakin.

– Jussi Tuppurainen ehti olla vakinaisena, niin sanoaksemme ammattimaisena koskenlaskijana vain noin 15 vuotta, eli niin sen ajan, minkä Oulujoen matkailuliikenne oli Suomen Matkailijayhdistyksen hoidossa. Mutta samoinkuin isänsä, Pekka Tuppurainenkin, oli Jussi Tuppurainenkin taatuimpia koskenlaskijoitamme, jonka taitaviin ja vahvoihin käsiin voi huoletta matkailuveneen peräsimen heittää, joka ei koskaan työn paljoutta nurissut, vaikka eräänäkin suvisena sunnuntaina laskettiin Ojalanojalta yhdeksisenkymmentä lottaa Leppiniemeen. Pekka ja Jussi Tuppuraisella oli taito laskea pimeässäkin.

– Matkailijayhdistyksen alkuaikoina tapahtui koskenlasku Vaalasta alkaen Muhokselle, jolloin suvantopaikat kuljettiin moottoriveneillä. Mutta kun tällainen laskutoiminta osottautui pian kannattamattomaksi, laskettiin koskiveneillä vain Nuojuaan, josta ajettiin junalla Ojalanojalle ja siitä sitten vasta alettiin varsinainen koskien lasku. Kun Vaalan matkailijahotelli talvisodan aikana tuhoutui, jäi Niskakoskien lasku kokonaan pois.

– Matkailijayhdistyksen koskiveneliikenteen hoitajana toimi alkuvuosina silloinen opiskelija, nykyinen ekonomi Eino Juntunen Kajaanista, myöhemmin minä 11 kesää. Liikenne, kuten Oulujoen koskien lasku yleensä, lopetettiin v. 1945 Pyhäkosken voimalaitoksen rakentamisen takia.

– Sotkajärvellä toimii edelleenkin kalansiitoslaitos, mutta kun sen hoitaja, Onni Niemimäki sattui olemaan matkalla, kun kävimme laitoksella, kerromme kyseellisen kalansiitoslaitoksen toiminnasta joskus toiste. Rouva Eeva Niinimäeltä saimme kuitenkin tietää, että laitoksessa edelleenkin lohenmätiäkin haudotaan, mutta mihin lohenpoikaset istutetaan, sitä hän ei osannut sanoa.