Kempeleestä ajaa hurautimme Temmeksen linjurilla Alatemmekselle, jossa majoituimme Kalle Kokon taloon. Kokon suku on yksi niistä neljästä Lakeuden suvuista, jotka yli 200 vuotta samassa sukutalossa asuneena saivat viime kesäisillä Oulun l. Talousseuran 120-vuotisjuhlilla sukukirjan. Näistä sukuasioista meillä olikin aikomus talon isännän kanssa keskustella, mutta hän ei ollut kotosalla, joten tämä juttu täytyi siirtää toiseen kertaan ja kertoa muista Alatemmeksen asioista.

Alatemmes on Lakeuden vanhinta ja vaurainta seutua. Tosin ovat sikäläisetkin maanviljelijät menettäneet nykyisin käynnissä olevan asutustoiminnan takia suuren osa maistaan, kuten Punttalakin kolmisenkymmentä hehtaaria.

Kulttuuriharrastukset ovat jo aikaisin löytäneet tiensä Alatemmekselle. Niinpä siellä on toiminut jo aikaisin, 1880-luvulla laulukuoro, jonka on perustanut ja jota on myös harjoittanut ja johtanut maanviljelijä ja valtiopäivämies Antti Punttala. Tähän Alatemmeksen ensimmäiseen ”laulukööriin” kuului laulajia Limingasta ja Tyrnävältäkin. Laulut harjoitettiin alkuaikoina virsikanteleen avulla. Kun oli saatu tarpeeksi lauluja harjoitetuksi, pidettiin iltama jossa esitettiin myös laulunäytelmä ”Yökausi lahdella”, kaksi laulu-Anttia, Antti Punttala ja Antti Ylielsilä pääosissa. Tämän iltaman tuloilla hankittiin urkuharmooni, jonka avulla sitten laulut harjoitettiin. Tämä urkuharmooni on vieläkin olemassa sikäläisessä valistustalossa.

Antti Punttalan laulukuoro lauloi useissakin tilaisuuksissa, mutta sen huomattavin esiintyminen tapahtui kuitenkin kesällä 1886, jolloin Alatemmeksellä vietettiin Kalevalan 50-vuotisjuhlat. Kertoman mukaan kyseelliset juhlat pidettiin Punttalan kedolla ja juhlapuhujana oli silloinen nuori ylioppilas A. H. Snellman, sittemmin tunnettu historioitsija, tohtori A. H. Virkkunen. Myöskin K. J. Ståhlbergin kerrotaan olleen mukana näissä juhlissa samoinkuin A. H. Snellmanin nuoremman veljenkin, Paavo Snellmanin, nykyisin Paavo Virkkusen, jotka molemmat olivat silloin vielä koulupoikia. Tässä Kalevalan 50-vuotisjuhalssa esittivät Alatemmeksen laulu-Antit myös kalevalalaulua kalevalaisiin pukuihin puettuna ja oli tämä esitys lajiaan ensimmäinen näillä mailla.

Alatemmeksen laulukuoroista puheenollen mainittakoon, että kun alatemmesläiset olivat oman toimeliaisuutensa vuoksi ja omilla varoillaan saaneet v. 1886 kansakoulun, perusti koulun ensimmäinen opettaja, Maria Tervo, sittemmin Salmela, Alatemmekselle laulukuoron, joka myöskin lauleli pitkät ajat ja paljon, esiintyen m.m. Limingan seudun nuorisoseuran perustamistilaisuudessa Limingan kirkonkylän tyttökansakoulussa marraskuun 15 p:nä 1892. Tunnettua lienee, että tämä nuorisoseura oli ensimmäinen nuorisoseura Pohjois-Pohjanmaalla. Mutta pian tämän jälkeen perustettiin nuorisoseura Alatemmeksellekin, ollen Alatemmeksenkin nuorisoseura vanhimpia lajiaan maakunnassamme. – Tässäkin ”Maitta” Tervon – alatemmesläiset sanoivat pidettyä opettajaansa Maitaksi – kuorossa lauloivat laulu-Antit, jotka myös osallistuivat nuorisoseuran alkuaikoina senkin toimintaan.

On Alatemmeksellä ollut myöhemminkin laulukuoroja, niin mies- kuin sekakuorojakin. Niitä on johtanut Ylitalon kansakoulun opettaja Siviä Laurila, sittemmin Harmaala, joka toista vuotta taaksepäin muutti pois paikkakunnalta.

Siviä Harmaala on hyvin musikaalinen opettaja, mutta yhtä musikaalisen opettajan, oman kylänsä pojan, Hannes Ylitalon, saivat alatemmesläiset hänen tilalleen. Hannes Ylitalo perusti heti paikkakunnalle saavuttuaan sekakuoron, joka jo vuosi taaksepäin, jolloin kuulimme sen laulavan, oli hyvässä kunnossa. Ja hyviä ääniä on Alatemmeksenkin nuorisoseuran kuorossa, mutta paikkakunnalla onkin jo laululla vanhat perinteet. Siellähän on sukuja kuten Punttalat, Kokot, Ylielsilät, Ollilat ym. joiden jälkeläiset kunnialla jatkavat laulunkin alalla kunnialla sukuperinteitä. Tulkoon mainituksi, että tämän Alatemmeksen nuorisoseuran sekakuoron laulua kuulemme äskettäin valkoiselle kankaalle valmistuneessa Abraham Ojanperä -filmissä ”Ruusu ja kulkuri”.

Sepä Alatemmeksen lauluasioista. Myöskin taloudelliset ja erikoisesti maataloudelliset asiat ovat Alatemmeksellä jo aikaisin saaneet jalansijan ja kannatusta. Aikoinaan omistivat oululaiset tervaporvarit, Pentzinit, nykyisen kunnalliskoti Marttilan, jonka maanviljelys jo silloin oli esimerkillisellä kannalla. Pentzinit perustivat Marttilaansa myöskin seutukunnan ensimmäisen meijerin 1890-luvulla. Tähän meijeriin tuotiin maitoa myöskin Temmekseltä ja Tyrnävältä. Samanaikaisesti toimi Marttilassa myös meijeri- ja karjakkokoulu, joissa valmistettiin koulutettuja meijerikköjä ja karjakoita.

Maatalousharrastusten keskuselimenä toimii Alatemmeksellä nykyisin maamiesseura ja sen naisosasto, joiden molempien toiminta kuuluu olevan kiitettävän virkeätä, samoinkuin sikäläisen nuorisoseurankin toiminta, jolla paitsi omaa laulukuoroa, on myöskin oma voimistelu- ja urheiluseura. jonka seuran nimi on Alatemmeksen Vesa.

Alatemmes on kaukana Limingan kirkonkylästä, kirkosta noin 10 kilometrin päässä, nykyisestä hautausmaasta vielä paria kilometriä pitempi matka. Tästä pitkästä matkasta johtuen onkin alatemmesläisillä ollut joskus separatistisia pyrkimyksiä, he ovat pyrkineet muodostamaan kylänsä itsenäiseksi kunnaksi. Syystä tai toisesta tämä tuuma kuitenkin raukesi.

Pulskine taloineen ja vehmaine jokivarsimaisemineen on Alatemmes varsinkin kesällä varsin komea nähtävyys. Terveisemme Alatemmekselle, erikoisesti vieraanvaraiseen Kokkoon.