Ii on ihmeiden maailmaa. ”Iin ihmeitä” kerroskeli noin kymmenkunta vuotta taaksepäin eräänä syyskesänä viikottain edesmennyt kynämies, Kalevan tunnettu ja kunnioitettu nimimerkki H. V. C. alias Henrik Vilhelm Claudelin, jonka kädestä kynä kirposi ainiaaksi viime jouluaattona. Ja onpa allepainettukin sekä eräät muut kynäilijät ”Iin ihmeitä” kertoneet.
Mutta tällä käynnillämme emme Iistä ihmeitä löytänyt, vaan aivan tavallisia asioita. Oikeastaan meillä ei tämän käyntimme aikana ollut aikomusta käydäkään Iissä. Aikomuksena oli painua Kuivaniemestä Oijärvelle, mutta kun tapasimme Oijärven asioiden parhaan tuntijan, maanvilj. Hannes Paason Kuivaniemen kirkolla saaden häneltä melko tyhjentävän haastattelun Oijärven kuivausyrityksistä, niin katsoimme Oijärven reissun tällä kertaa tarpeettomaksi sitäkin suuremmalla syyllä, kun toinen Oijärven tuntija, johtajaopettaja Hannes Laitinen sanoi, että Oijärvellä on käytävä kesällä. Opettaja Laitinen muuten kovasti kehui Oijärven sekä luonnonkauniiksi kesällä, että maanlaadultaan oikeaksi mustan mullan maaksi. Kun Oijärvi saadaan kuivatuksi ja sen maat oikein nykyaikaisesti viljellyksi, niin siitä sukeutuu ei ainoastaan Oijärven oman kylän, vaan koko Kuivaniemen ja ehkäpä lähiympäristöjenkin vilja-aitta. Siksipä kaikki kuivaniemeläiset hartaasti toivoisivat Oijärven pikaista kuivausta. Oijärvessä on tosin jonkin verran kalaa, varsinkin lahnaa, jonka kasvamiselle järven mutapohja ja kaislikkorannat ovat suotuisia – myös haukea, ahventa ja särkeä järvessä on – mutta kuivaniemeläiset ovat sitä mieltä, että niiden takia ei kannata Oijärveä järvenä pitää, sillä paljon suuremman hyödyn se tulee viljelysmaista köyhälle Kuivaniemen kunnalle kuivattuna tuottamaan. Sepä Oijärvestä ja koko Kuivaniemestä.
Junalla ajaa karautimme Kuivaniemestä Iihin. Kuivaniemen asemalta nousi junaan paljon muitakin matkustajia, jotka miltei kaikki jäivät Iihin, missä korkea oikeus istui varsinaisia syyskäräjiä. Kerroimme jo edellä, että tällä kertaa emme löytäneet Iistä ihmeitä.
Käräjiä istuttiin Valistustalossa, joka on puolimatkan krouvi Asemakylän ja kirkonkylän välillä. Käräjillä oli paljon väkeä, joilla ei suinkaan kaikilla ollut asioita, vaan olivat tulleet uteliaisuudesta kuulemaan juttuja ja jotkut, vain toisiaan tapaamaan.
Valistustalossa on myöskin Iin kunnantoimisto, jonne meillä oli asiaa. Tapasimmekin kunnantoimistossa kunnankirjuri Toivo Laitisen, joka on Iin omia poikia. Hän kertoi, että lapsilisien laskeminen, joka on nyt vihdoinkin ensimmäisen erän maksamisen tiimalta saatu valmiiksi, on vienyt kuukausikaupalla monen henkilön työn.
Iissä maksetaan lapsilisää 736 perheelle, joissa on lapsia yhteensä 1 837. Rahassa tekee tämä vuosineljänsittäin 3 306 600 :–. Ensimmäinen maksu tapahtuu marraskuun alussa.
– Mitä työtilanteeseen tulee, niin työttömyyttä ei ole Iissä ainakaan vielä ilmennyt. Suuri osa kunnan työväestöä on vielä uitto- ja lajittelutöissä. Muuten kulunut kesä ja tämä syksy on pitkästä aikaa sellainen, että nyt ei jää puutavaraa jokeen ajelehtimaan, vaan saadaan se kaikki uitetuksi jokisuulle asti. Tähän uittojen hyvään sujumiseen on ollut tärkeimpänä tekijänä se, että vesi on koko uittoajan ollut harvinaisen korkealla Iijoessa.
Kuinka suuri on kuluvan vuoden talousarvio, mikä on veroäyrin hinta ja miten verot tulevat maksetuksi?
– Talousarviomme tätä vuotta varten on 26 miljoonaa markkaa, johon sisältyy myös tehty lisämenoarvio. Ennakkoveron hinta on nyt 9 mk, oltuaan edellisenä vuonna vain 8 mk. Verojen maksu on viime vuosina parantunut, niihin on vaikuttanut osalta ennakkoperintä, joka on jo useina vuosina suoritettu postisiirtotilin välityksellä. Myöskin tehokas ilmoittaminen on vaikuttanut verojen maksun parantumiseen, vaikka kyllähän niitä veroja vielä rästissäkin on.
Onko kunnallanne rakennustoimintaa?
– Iin kunnalla ei ole tällä hetkellä käynnissä uutta rakennustoimintaa, lukuun ottamatta valmistumisvaiheessa olevaa kunnanvirkailijan toimitaloa. Vanhojen kunnan rakennusten korjaustöitä kylläkin on.
Käräjien vuoksi oli kunnantoimistossakin tavallista kiireisempää, jonka vuoksi jätimme enemmät utelut ja patikoimme vanhan ystävämme pankinjohtaja Väinö Suutarin luo.
Pankinjohtaja kertoili kaiken kiireensä keskellä – kiire hänelläkin nimittäin oli – meille seuraavaa Iin asioista:
– Iin kunnalla olisi laaja rakennusohjelma, mutta nykyinen vieläkin kireä tarviketilanne ja siitä johtuva rakennuslupien vaikea saanti estää sen nopean toteuttamisen. Terveystalo pitäisi rakentaa Olhavaan ja toinen kirkolle. Olhavan terveystalolle on jo tontti ostettu ja piirustuksetkin valmiina, mutta rakennuslupaa ei ole saatu. Kirkonkylän terveystaloa varten ei ole vielä tonttia ostettu, eikä olla vielä selvillä, mistä se ostetaankaan.
– Paloasema olisi rakennettava lääninhallituksesta tulleen ukaasin mukaan sakon uhalla. Tarkoituksena on, että paloasema rakennetaan kunnan toimitalon yhteyteen, rakennusohjelmaan kuuluu nimittäin myös kunnan toimitalon rakentaminen. Tästä asiasta on käyty valmistavia neuvotteluja ja piirustuksia on tiedusteltu Maalaiskuntien Liitolta, joka ei kuitenkaan toistaiseksi ole yhdistettyjen kunnan toimitalojen ja paloasemien piirustuksia. Rakennuslautakunnan toimeksi on annettu hankkia tällaisen yhdistetyn kunnan toimitalon ja paloaseman piirustukset. Tulkoon tässä yhteydessä mainituksi, että meillä on yhteinen kunnallinen rakennusmestari Kuivaniemen ja Yli-Iin kunnan kanssa. Myöskään kunnan toimitaloa varten ei vielä ole tonttia hankittu, eikä paikastakaan olla vielä selvillä.
– Uusia kansakoulujakin olisi rakennettava. Vuoden kuluessa on perustettu kolme uutta kansakoulua, jotka samoin kuin yksi aikaisemmin perustettu koulu toimivat vuokrahuoneissa. Näiden koulutalojen rakentaminen kuuluu kuntamme rakennusohjelmaan. Kirkonkylän kansakoulu on myös niin huonossa kunnossa, että on päätetty rakentaa uusi koulutalo kirkonkylään, mutta uuden koulun paikasta ei ole vielä sovittu, eikä sitä nähtävästi aivan lähivuosina saada rakennetuksikaan. Kaikkiaan toimii kunnassamme 12 kansakoulua, joista neljässä on epäpäteviä opettajia.
Käräjäpaikalla tapasimme myös Iin kalastusasiain parhaan tuntijan, vanhan maanviljelijän Johan Tiiron. hän kertoi Iin kalastusasioista:
– Ikimuistoisista ajoista ovat lohivedet Iissä kuuluneet valtiolle. Valtio vuokraa kalapadot Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnille, nykyisin vuodeksi kerrallaan. Merikalastusoikeudet vuokrataan yksityisille kalastajille, joista viimeiset vuokrasopimukset on tehty viime keväänä.
– Mitä vuokriin tulee, niin olivat ne merikalastajille viime kesän kohdalta liian korkeat. Kovat myrskyt keväällä ja meressä oleva puutavara turmelivat juonet ja pyydykset. Tästä aiheutui myös, että kalat eivät pysähtyneet jokisuille, vaan menivät ohi, eikä kesälohtakaan tullut. Sen sijaan jokikalastus oli kohtalaisen antoisaa, varsinkin lippomiehille siian saalis.
– Vuodentulo olisi ollut hyvä, mutta halla turmeli täälläkin takalistoilla, kuten Yli-Olhavan perukoilla ja muuallakin suoviljelyksillä viljoja sikäli, että sato jäi noin kolmanneksen normaalia huonommaksi.
Tämän enempää emme tällä kertaa Iitä tähystellytkään. Emme käyneet edes Haminassakaan, mutta entisellään se kuuluu olevan. Sen sijaan eivät iiläiset ole vieläkään uskaltaneet asettaa Kalervo Kallion valmistamaa Vesaisen patsasta paikalleen, jalustalleen, joka kyllä on paikallaan. Mistä se kenkä tässä asiassa puristaa, on vieraan vaikea käsittää, mutta itsepähän iiläiset tämänkin asian parhaiten tietävät.