Emme ole itse tätä nykyä käynyt Kuusamossa, mutta Sanginjoella on parikin Kuusamossa syntynyttä maanviljelijää, jotka silloin tällöin pistäytyvät entistä kotiseutuansakin katsomassa. Nämä entiset kuusamolaiset ovat Palokankaan isäntä Juho Törmänen ja Pesolan isäntä Heikki Pesola; alkuperäiseltä sukunimeltään Aho, joka hiljattain kävi entisellä kotiseudullaan ja kertoi meille sikäläisiä kuulumisia.

Heikki Pesola-Aho on syntyisin Kuusamon Nissinvaaralta Aho-nimisestä talosta. Sinne on Kuusamon kirkolta matkaa toistakymmentä kilometriä. Nissinvaara, joka sijaitsee suuren Nissinjärven laiteella, on Kuusamon kauneimpia vaaroja. Lähellä sitä on myöskin kauneudestaan kuulu Tuovilan niemi.

Tulostaan Ylisanginjoelle sekä Kuusamossa käynnistään kertoili Heikki Pesola meille seuraavasti:

– Ylisanginjoelle tulimme Kuusamosta jo noin 50 vuotta sitten. Isäni, Antti Aho Kuusamon Nissinvaaran Ahosta, ja äitini Riitta Kaisa Kesäniemi, joka oli Kuusamon Kesäniemen talon tyttäriä, ostivat Ylisanginjoelta Pesolan talon, joka on Sanginjoen etelärannalla. Perheen tänne muuttaessa olin minä vasta kuusivuotias, joten en paljon muista lapsuudenaikaista kotiseutuani Kuusamoa.

– Ensi kerran Kuusamosta lähdettyämme kävin siellä vasta vapaussotavuonna 1918. Mutta nyt olen laiminlyöntini korjannut käymällä kahtena kesänä peräkkäin kotiseudullani.

– Nyt kuluneena kesänä kävin Kuusamossa emäntäni kanssa. Matkalle läksimme elokuun alussa Oulusta klo 12 Kuusamoon lähtevässä Tervosen linjurissa. Kuusamon kirkolle ehdimme vasta klo 21, joten meidän oli sinne yövyttävä serkkuni Aaro Määtän luo.

– Aamulla läksimme jo klo 7 aikaan postiautossa Ala-Kitkalle, mutta ehdin kuitenkin luoda lyhyen yleissilmäyksen Kuusamon kirkonkylään. Kuten tunnettua, polttivat saksalaiset suuren osan Kuusamoakin ja varsinkin kirkonkylän melko tarkkaan. Suurin osa kirkonkylää on jo kuitenkin jälleenrakennettu ja entistä ehommaksi. Tosin siellä on vielä rakentamatontakin, m.m. kirkko, mutta rakennustyöt ovat jatkuvasti käynnissä. Kun tätä menoa vielä jonkin aikaa jatkuu, on Kuusamon kirkonkylä pian kokonaan jälleenrakennettu ja kuten sanottu, nousee entistä ehompana raunioista ja tuhkastaan.

– Postiautossa vaelsimme Ala-Kitkan Kesäniemen kylään, joka on äitini syntymäkylä. Sieltä jatkui matkamme Kilkilösalmen lossiin, josta taas menimme veneellä Kitkan lahden yli Mustosenvaaraan. Mustosenvaarasta lähti Ala-Mustosen Eetu-isäntä saattamaan meitä Kesäniemen taloon.

– Kesäniemessä oli vielä elokuussa heinänteko pahasti kesken ja meidän taloon tullessamme oli siellä ainoastaan emäntä ja joku poikanen kotona. Muu väki oli kolmattakymmenen kilometrin päässä olevalla korpiniityllä. Kuusamolaisten niityt ovat n.s. paise- eli tammi- ja ojanvarsiniittyjä, jotka ovat niin kaukana, että talvella menee päivä puhteineen heinänkokuureissulla, eikä useinkaan yksi päivä piisaakaan. Kyllä siellä maanviljelys on eri vaivaloista kuin täällä rantamaissa.

– Näillä kaukaisilla korpiniityillä ollaan heinätöissä viikkokunnissa. Kesäniemen väkikin tuli vasta lauantai-iltana kotia lopetettuaan heinänteon tältä kesältä.

– Ruvettiin sitten kalastamaan, nuotanvetoon Kitkajärvestä. Kuusamolaisessa nuotan vedossa tarvitaan kaksi venettä ja neljä henkeä, tavallisesti kaksi miestä ja saman verran naisia, jotka viime mainitut ovat n.s. airollisia, s.o. soutavat venettä miesten lappaessa nuotan ja siiman veteen. Tämän tehtyään vetävät miehet tai miesten puutteessa naiset siiman kelalle sekä nuotan siulan käsin vedestä ylös siksi, kunnes saadaan nuotan perä veneiden väliin. Puusta – tavallisetsi visakoivusta tehdyllä n.s. porkalla porkitaan eli lykitään kalat nuotan perään. Kun perä on saatu tarpeeksi lähelle veneitä, nostetaan se kaloineen veneeseen, jossa kalat sitten otetaan pois.

Jos nuotta viedään niin kauas järveen, ettei siima ylety rantaan, heitetään ankkuri, jota Kuusamossa sanotaan upiksi, pohjaan. Mutta jos vettä on järvessä niin paljon, ettei ankkuri ulotu pohjaan, ruvetaan venettä soutamaan nuottineen rantaan päin, että päästään maihin kiinni. Tämä veneiden soutaminen nuottineen on hyvin raskasta työtä ja sanotaan sitä suolan sounniksi. Syksyisin kylmillä ilmoilla kalastellessa tehdään rantaan päästyä nuotio, jonka ääressä lämmitellään, keitetään kahvit sekä syödään.

– Syksyisin lähdetään jo nuotan vetoon 3–4 aikaan aamulla, jolloin on aivan säkkipimeä. Että nähdään heittää nuotta järveen apajalle, tehdään nuotio rannalle. Kuten monissa muissakin asioissa, työhommissa y.m., joutuvat tässäkin nuotanvetohommassa airollisina olevat naiset aina syntipukeiksi, joille miehet noituvat kaikista virheistä. Tällaisina ”airollisina” on usein alaikäisiä tyttösiäkin, jotka eivät luonnollisestikaan aina voi tarpeeksi hyvin hallita veneitä ja saavat siitä syystä miesten vihanpurkaukset, kiroiluineen y.m. törkeyksineen osakseen.

– Tällä kertaa ei meillä ollut erikoista kalaonnea, mutta 50–60 kg muikkuja saimme kuitenkin apajasta. Kitkajärven muikut, joita kyllä usein myydään Oulun torillakin, ovat aika pienikokoisia. Kuitenkin maksoivat nämäkin pikku muikut Kitkallakin tuoreena 70 mk kilo. – Paitsi muikkuja, saadaan Kitkajärvestä myöskin siikoja ja jonkin verran lohtakin. Tuore siika maksoi Kitkalla tällä kertaa 100 mk kilo. Lohen saanti on entisestään vähentynyt, mutta ruvennee jälleen ennen pitkää lisääntymään, sillä Kitkanjärveen on jo monena kesänä (kesäkuussa) istutettu varsin suuret määrät. Kuusamon Käylässä on nimittäin kalansiitoslaitoskin.

– Paitsi muikkua, siikaa ja vähän lohtakin, on Kitkajärvessä n.s. ruotokalojakin, kuten haukea, ahventa ja säynäjääkin. Kitkajärveen laskevassa Posionjoessa on myöskin lahnaa. Myöskin harria ja taimenta, jota Kuusamossa sanotaan kouteriksi, on Kuusamon järvissä – Kitkajärvessäkin – ja joissa. Varsinkin harri viihtyy parhaiten koskisissa joissa, mutta kyllä sitä saadaan järvistäkin. Kaiken kaikkiaan Kuusamo ja Posio ovat hyvin kalarikkaita seutuja, jossa on paljon ammattikalastajia ja jossa myöskin maanviljelijät y.m. muiden elinkeinojen harjoittajat, harjoittavat tuottavana sivuelinkeinonaan kalastusta ja ainakin kalastavat omiksi tarpeikseen.

– Mitä vuodentuloon tulee, tuli Kuusamoon kohtalainen heinä- ja viljavuosi. Vehnää ei Kuusamossa vielä viljellä, sillä sikäläinen väestö luulee, ettei vehnä ehdi joutua siellä. Tosiasia kuitenkin on, että vehnä joutuu siinä kuin kaurakin, paikoin paremminkin. – Perunavuosi tulee Kuusamoon hyvä, samoinkuin sipulivuosikin. Sipuli onkin Kuusamossa oikea kansalliskasvi, jota viljellään suuret määrät myytäväksikin. Kuusamolainen sipuli on hyvin satoisaa ja siitä syystä tunnettua ja haluttua täällä alamaissakin. Pudasjärven ja Taivalkosken ohella onkin Kuusamo Suomen suurin sipulintuottajapitäjä. Myöskin Ranualla ja Posiolla on viime aikoina ruvettu hyvin laajassa mittakaavassa kasvattamaan sipulia. Sipuli myydään Rovaniemelle, Kemijärvelle ja Ouluun, ollen hintana tällä kertaa 60–70 mk. kilolta.

– Paitsi kirkonkylää, polttivat sakemannit Kuusamon syrjäkyliäkin, kuten Mustosenvaarankin kaikki talot, mutta ne on rakennettu uudelleen. Kesäniemi jäi sakemanneilta polttamatta. – Kuusamossa olimme tällä kertaa neljättä viikkoa.