Olemme aikoinamme, tarkemmin sanottuna v. 1934 kirjottanut Abraham Ojanperän elämäkerran, mutta siitä ei tullut täydellistä syystä, että Ojanperä koko elinikäinen ystävätär, opettajatar Katri Tuori ei antanut kirjoittaa Ojanperän suhteesta häneen ja pariin muuhun Ojanperän ystävättäreen, Aurora Hanneborgiin ja saksalaiseen kreivitär Giplie von Waldenburgiin. Katri-täti kyllä olisi tahtonut, että elämäkerta olisi julkaistu sellaisenaan, mutta kun pidimme sitä epätäydellisenä, emme lähettänyt sitä kustantajalle. Sen sijaan lukivat elämäkerran ja antoivat siitä lausuntonsa kolme Ojanperän läheistä ystävää: Evert Katila, Otto Kotilainen ja Erkki Melartin – kaikki jo vainajia. Kirjoittamamme Abraham Ojanperän elämäkerran käsikirjoitus jäi Katri-tädille, mutta sitä ei ole löytynyt hänen jäämistöstään.
Mutta sen sijaan löytyi sieltä jotain muuta, kun jokunen viikko taaksepäin tutkimme kyseellistä jäämistöä. Sieltä löytyi paljon Aurora Hanneborgin kirjeitä Ojanperälle, jotka kirjeet kyllä tiesimmekin siellä olevan. Sieltä löytyi myöskin saksalaisen kreivitär Giplie von Waldenburgin valokuva, joka on otettu Dresdenissä niinä aikoina, kun Ojanperä vuosina 1882–1885 opiskeli siellä.
Kreivitär Giplie von Waldenburgin suhde Abraham Ojanperään on jäänyt paljon hämärämmäksi ja salaperäisemmäksi kuin hänen kahden toisen ystävättärensä, Katri Tuorin ja Aurora Hanneborgin suhde laulajaan. Dresdenin aikaisessa päiväkirjassaan ”Ilon ja surun päivinä Dresdenissä v. 1882–1885”, jota säilytetään Aappolassa, Ojanperä kyllä kertoo jonkin verran tästä saksalaisesta ystävättärestään. Sen verran Ojanperän itsensä kertomana tiedämme Giplie von Waldenburgista, että Ojanperä vietti kesän 1883 hänen kanssaan eräässä huvilassa Saksin vuoristossa, jonka kesänvieton seurauksena oli – tyttö. Tämän tytön kuvaa Ojanperä säilytti kultaisessa sydämen muotoisessa medaljongissa ja näytti sen kerran tämän kirjoittajallekin kotonaan Helsingissä.
Giplie von Waldenburgista Abr. Ojanperä ei paljon puhunut. Mutta se tiedetään, että tämä saksilainen kreivitär matkusti paljon, milloin hän oli Italiassa, milloin Ranskassa, Espanjassa, Englannissa jne. ja kaikissa näissä maissa hän tapasi Ojanperän, joka myöskin nuoruudessaan paljon matkusteli, käyden paitsi melkein kaikissa Euroopan maissa, myöskin Egyptissä ja pyhällä maalla Palestiinassa asti. Tältä hänen Palestiinan matkaltaan on säilössä Aappolassa eräs hänen kirjoituksensakin, jossa hän kuvailee käyntiään Jerusalemissa.
Aurora Hanneborg näyttää tunteneen Abraham Ojanperän suhteen Giplie von Waldenburgiin, jonka nimen hän usein mainitsee Katri-tädin jäämistöstä nyt hiljattain löytämistämme hänen kirjeistään.
On hyvin luultavaa, että kreivitär Giplie von Waldenburg ei enää ole elossa. Kun Katri Tuori loppiaisena 1944 kuoli, oli Häygrinin kartanon, Oslon luona omistajatar Aurora Hanneborg vielä elossa, sillä hän lähetti tädin kuoleman johdosta surunvalitussähkesanoman. Mutta sen jälkeen ei Aurora Hanneborg’kaan ole itsestään mitään ilmoittanut, joten hänenkään elossa olostaan ei ole tietoa.
Toinen löytö Katri-tädin jäämistöstä on surullinen muisto eräästä Abraham Ojanperän parhaasta ystävästä. Ojanperän paras ystävä hänen seminaariaikanaan ja sen jälkeenkin oli luokkatoverinsa Niilo Sarelius, joka myöhemmin muutti nimensä Salaksi. Hän oli Foudila-Tuorien sukulaisia. Niinkuin Ojanperä, ei Niilo Salakaan ruvennut kansakoulunopettajaksi, vaan hyvät näyttelijänlahjat omaten pyrki ja pääsi Kansallisteatteriin, jonka parhaimpiin näyttelijöihin hän sitten aikanaan vähän aikaa kuului. Mutta Niilo Salan näyttelijänura oli lyhyt, kuin tähden lento, kuten sanotaan. Emme tiedä, mistä syystä – Abraham Ojanperä enempää kuin Katri Tuorikaan ei koskaan syytä maininnut – Niilo Sala tuli niin synkkämieliseksi ja elämä kävi hänelle niin raskaaksi, että hän ampui itsensä Berchtesgardenissa, Saksassa. Katri-tädin jäämistöstä löysimme jäljennöksen Niilo Salan jäähyväiskirjeestä, josta otamme tähän muutamia kohtia:
”Sinä Laulajapoika. Vaikka hyvästelin Sinut jo Helsingissä, tekee mieleni vieläkin hyvästellä ja kiittää etenkin viimeisistä lauluistasi. Korvissani kaikuu vieläkin ’Oi, Sinä korkia Kuningasten Kuningas’. Kuinka hyvin se laulu sopikaan minulle. Et ole varmaan sillä laululla koskaan toivottomampaa rintaa lohduttanut. – – – Ja nyt hyvästi. Ja nyt hyvästi. Ole hyvä täti Soldanille. Onhan hän ollut meidän hengellinen äitimme, erittäinkin Sinun ja me olemme kohdelleet häntä kuin äitipuolta ikään, sen Sinäkin tunnustat, kun menet oikein tuntoihisi. Onneksi on Sinulle vielä suotu elonpäiviä korjata virheesi. Tee se, valaise tädin iltapuhdetta, sillä hänellä ei ole enää pitkiä valvomisen aikoja. – – – Ja rakas veli. Kun Sinä laulat ’äiti parkaa’ tai ’Korkiaa Kuningasta’, niin minun henkeni saapuu kuulijaksi ja lohtuu taasen – – –”.
Abraham Ojanperä, joka on tämän otteen lähettänyt Katri Tuorille, on kirjottanut omasta puolestaan:
– ”Olen lukenut kymmeniä kertoja tämän kirjeen, josta lähetän jäljennöksen Sinulle, olihan hän sukulaisesi. Kun sen luet, et varmaankaan tuomitse Niiloa, vaan siunaat hänen muistoaan ja rukoilet hänen puolestaan.
A. O.”
Muutama sana Niilo Salan jäähyväiskirjeessä mainitusta täti Soldanista. Edla Soldan oli Ojanperän ja Salon aikainen Jyväskylän seminaarin tyttöjen soiton ja piirustuksen opettaja. Seminaariaikana hän usein säesteli Ojanperää tämän esiintyessä laulajana seminaarin ja kaupunkilaisten juhlissa ja iltamissa. Hän se myös yhdessä Jyväskylän seminaarin silloisen johtajan jumaluusopin tohtori K. G. Leinbergin kanssa kehoitti Ojanperää jatkamaan laulunopintojaan. Kun Ojanperä meni Helsinkiin, muutti Edla Soldankin pian sen jälkeen sinne. Hän auttoi Ojanperää Dresdeniin sekä sitten hänen siellä oloaan järjestämällä juhlia ym. tilaisuuksia, joiden tulot lähetettiin Ojanperälle Dresdeniin ja paljon hän lainasi myös omia varojaan O:lle. Katri Tuorin kertoman mukaan Edla Soldan, joka oli Ojanperää koko joukon vanhempi, oli hyvin kiintynyt nuoreen laulajaan, mutta tämä vastasi toisen kiintymykseen huomattavalla kylmäkiskoisuudella, jopa suorastaan joskus loukkasikin neiti Soldania. Tätä juuri tarkoittaa Niilo Sala jäähyväiskirjeessään, jossa hän kehoittaa Ojanperää sovittaman virheensä ja valaisemaan täti Soldanin iltapuhetta, jonka Abraham Ojanperä, joka pohjimmaltaan oli hyvin herkkä ja oikeudentuntoinen, sittemmin tekikin.
Niin – paljon muutakin arvokasta se Katri-tädin jäämistö sisältää, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin.
Kun Ojanperästä on nyt tekeillä eräs tutkielma, niin pyytäisimme kaikkia niitä, joilla mahdollisesti on hallussaan Ojanperän kirjeitä tai muita muistoja, ilmoittamaan niistä allepainetulle os. Oulu, Kalevan toimitus.