Vihannin mahtava maanraivaaja, Mestari-Heikki alias Heikki Kilpua-Myllymäki, joka Oulun läänin Talousseuran 100-vuotisjuhlassa 1928 sai palkinnonkin suurenmoisista raivauksistaan, oli paitsi työn jättiläinen, myös tavallaan hengen jättiläinen. Yhtä mahtavia kuin olivat hänen kättensä työt, varsinkin hänen kaivamansa veto-ojat Alpuan järvellä ja molemmilla Vihannin soilla, jotka nyt ovat kauniina asutusalueina, yhtä mahtava oli myöskin Mestarin mielikuvitus. Hän tutki kaikkia asioita maan ja taivaan välillä, mutta varsinkin tähtimaailmaa, josta olikin niin selvillä, että pystyi pitämään siitä pitkiä esitelmiä, tosin omalaatuisiaan, milloin tahansa, kun vain sai ympärilleen kiitolliseen kuulijakunnan. Myöskin lentokoneen hän sai mielikuvituksessaan jo niin valmiiksi, että puuttui ainoastaan 250 markan pääoma sen valmistamista varten. Jos Mestari olisi sen saanut, hän olisi rakentanut koneen ja tehnyt sitten ensiksikin koelennon Harmaalan katolta oman talonsa Myllymäen katolle, Mestarilla oli nimittäin omatekemänsä talo Myllymäki nimisellä kunnaalla nykyisen kansakoulun vierellä. Paikan mukaan oli myös talon nimikin Myllymäki, joka nimi piti myös liittää Mestarin alkuperäiseen Kilpua-sukunimeen. Myllymäki oli kivestä ja lasista rakennettu osaksi maan sisässä. Talossa oli perä- ja etukamari sekä lasinen kuisti, jonka kyllä ilkikuriset poikaviikarit usein pommittivat kivillä rikki. Uunit olivat samoin kuin koko talokin luonnonkivistä ja sisäseiniä kiersivät savutorvet ja putket. Myllymäki oli Erkkilän maalla ja Mestari kävi vuokrasta Erkkilässä muutaman päivän töissä niin kauvan kuin kansakoulu rakennettiin, mutta sen jälkeen Mestari käänsi asiat toisin päin. Hän katsoi nimittäin senkin osan Myllymäkeä, johon kansakoulu rakennettiin kuuluvan manttaalinsa ja peri siitä päätalosta, Erkkilästä vuokraa 3 mk vuodessa. Uunna vuonna hän saapui säännöllisesti tämän vuokramaksun nostamaan.
Talonsa viereen rakensi Mestari tuulimyllyn, jonka siivet olivat vaakasuorassa. Ei Mestarin mylly ollutkaan mikään jauhomylly, vaan pikemminkin huvimylly, ikäänkuin karuselli, jonka vaakasuorassa asennossa olevien siipienpäällä halukkaat voivat ottaa kyytiä Mestarin periessä maksun kyydityksessä. Mutta kerran teki mylly tepposet itselleen Mestarille. Kun hän kiipesi siipien päälle jotain korjausta tekemään, tuli kova tuulenpuuska, riuhtaisi myllyn käyntiin ja alkoi antaa kyytiä Mestarille, jonka takinhelmat vain liehuivat kovassa tuulessa. Mestarille tuli hätä käteen, hän huusi surkeasti apua, mutta kesti melkoisen kauvan, ennenkuin ihmiset kuulivat huudon ja tulivat pelastamaan Mestarin pälkähästä pysäyttämällä myllyn.
Mestari-Heikin Myllymäki talo on vielä melko kopeillaan ja myllystä on muistona sen vieressä myllynkivi. Tarkoituksena on pystyttää paikalle raatajapatsas, jota varten Limingan kansanopiston veistonopettaja, Pekka Törmä on jo luonnoksen laatinut.
Kaikkia ajan tapauksia seurasi Mestari tarkasti, Balkanin sodan tapauksia jopa niin tarkasti, että hän ompeli housuihinsa eri värisillä paikoilla Balkanin maiden kartan, jonka avulla hän sitten opetti lähimmäisilleen, miten Balkanin sotatapahtumat kehittyvät.
Ensimmäisen maailmansodan tapahtumia seurasi Mestari yhtä tarkasti. Tämän sodan aikana Mestari mielessä kehittyi merkillinen mietelmä – ikäänkuin aavistus atomipommista, jonka mietelmän hänen suuri ihailijansa, maanvilj. ja tarkastaja Lauri Harmaala on poikasena nisu- ja rössypalkalla Mestarin omasta suusta muistilla merkinnyt ja säilyttänyt näihin asti. Se on seuraavanlainen:
– Maailmansodan aikana me suomalaiset ihmettelimme, kun joka päivä vietiin suuria vaununlasteja tulta ja tulikiveä etelään. Mitä se merkitsee ja missä niitä tarvitaan? ajattelimme. Emme osanneet sitä muuksi ajatella kuin, että onhan nyt sota, totta ne tarvitsee siellä etelässä. Kuulimme myös hämäriä juttuja Kannanlahdessa tapahtuneista räjähdyksistä. Yleisesti kuiskailtiin, kuinka ne olivat olleet voimakkaita. Talot ja töllit olivat lennelleet ilmassa. Luulimme, että Saksan jääkärit siellä räjäyttelevät vihollisen ampumatarpeita. Niin luulimme, mutta nyt on selvinnyt kaikki.
– Nämä räjäyttelyt ja kuljetukset olivat vain alustavia toimenpiteitä sitä suurta Pietarin pommia varten. Räjähdyksillä kokeiltiin, vieläkö kuumat aineet ovat sodankin aikana säilyttäneet voimansa. Pietarin pommin valmistelijoita olivat keisarit Nikolai II, Saksan Vilhelmi ja Itävallan Frans Josef, Englannin kuningas Yrjö, Lloyd George, Amerikan presidentti Wilson ja laivaston suuramiraali Danielson, jota mestari piti omana lihallisena veljenään. Suomesta kuului joukkoon Svinhufvud. Nämä suuret herrat hommasivat pääsyä pois maan päältä. He olivat sodan alkaneet ja pelkäsivät nyt sen seurauksia. Siksipä päättivätkin he, kun muuta turvapaikkaa ei ollut, mennä ilmalaivalla Venustähteen ja sieltä edelleen Marssiin. Saksan Ville oli koko tämän puuhan päämies ja jos tuuma olisi toteutunut, olisi hänestä tullut 3 planeetan keisari, nimittäin maan, Marsin ja Venuksen. Vaikka nämä herrat olivat sodassa keskenään, olivat he silti salassa parhaita ystäviä. Yhdessä suunniteltiin tämä hurja tuuma, päätettiin rakentaa Pietarin pommi, jonka rakentaminen tapahtuisi seuraavasti:
– Kuten tiedämme, on Pietari rakennettu nevalle 6-syltäisten paalujen päälle. Kuka on lukenut maailman lehtiä, on niissä nähnyt kuvattavan hirmuisia tankkeja, jotka panevat kaupungitkin maan tasalle. Näillä hirmuisilla tankeilla kynnetään Pietari pelloksi. Vedätetään ne 6-syltäiset paalut ylös maasta ja paalujen reikiin asetetaan Kruppin tehtaissa valmistetut suuret räjähtävät ammukset. Kaikkialle muualle asetetaan maailman aseet ja räjähdysaineet. Sodoman ja Gomoran linnat sekä tulikivet on tuotu sinne myös. Tätä varten ne Sodoman ja Gomoran linnat Suomen läpi huilasivat, kun ei ollut muuta tietä. Ja Kannanlahdessa kokeiltiin, vieläkö Sodoman ja Gomoran linnoissa on räjähdyskyky säilynyt.
– Pietarin pommia valmistelemaan värvätään japanilaisia, tupakin ja kahvin karmattomia miehiä. Tulta he eivät saisi viedä mukanaan, ei hampaan kolossakaan. Japanilaiset valmistaisivat sitten muualta maailmalta salassa Pietarin pommin, jonka räjäyksen ajaksi saisivat itse mennä kauas pois. Mutta yli maailman värvättäisiin muuta kansaa ⅔ koko ihmiskunnasta sinne katsomaan sodan loppua.
– Wilsonit, Danielsonit, Yrjöt, Sianpäät, Nikut, Villet y.m. valmistaisivat itselleen lujat lentokoneet. Kuten kaikki tiedämme, on yläilmoissa hyvin kylmää, jonkavuoksi vilustumisen varalta ruvettiin laittamaan ketun, oravan- ja kärpännahkaisia turkkeja. Tästä johtuu näiden turkiseläinten nahkojen tavaton hintojen kohoaminen. Niin kipeä oli niiden tarve, että ketun nahkastakin maksettiin jopa 1 500 markkaakin.
– Ilmalaivoihin ottaisivat suuret herrat kaikki maailman kullat, hopeat, jalokivet y.m. kalleudet. Tuliaisiksi Venukseen laitettaisiin 13 kpl. aurinkoja keltaisesta kaliumkullasta. Päällystä niissä olisi pronssia, sisällys timanttia verhottuna reunoilla keltaisella liuoksella. Keskellä olisi 40 unssin auringon värinen biraali.
– Tällaiset tuliaiset muassaan nousivat Danielsonit y.m. ilmalaivoihin kaikkine kalleuksineen, kultineen ja läryineen. He lentäisivät Pietarin päälle juuri sillä hetkellä, kun Venus on auringon edessä renkaan muotoisessa pimennyksessä ja ⅔ maapallon asukkaista seisoisi Pietarin ympärillä odottamassa, millainen sodan loppu olisi. He pudottaisivat Pietarin Sodoman ja Gomoran limojen sekaan. Voitteko arvata mikä hirveä räjähdys siitä seuraisi? ⅔ maapallon asukkaista lentäisi silloin pieninä palasina ilmaan ja kuolisi. Ilmanpaine olisi niin voimakas, että se lennättäisi ne ilmalaivat, joissa istuisivat Danielsonit y.m. ilmaan tullutta suurta reikää myöten suoraan Venukseen sekä sieltä Marssiin, jolloin Saksan Ville hallitsisi kaikkia 3 planeettaa.
– Tästä hirmuisesta räjähdyksestä säikähtäisi vielä kuu, joka tosin sillä kertaa olisi maan vastakkaisella puolella, niin pahasti, että putoaisi suoraan maahan. Maan heikko kuori ei kestäisi tällaista rysäystä, vaan menisi puhki ja kylmä kuu sulautuisi silloin kuumaan maan sydämeen. Arvaatte, että siinä olisi porinaa ja pärinää. Maa heiluisi kahtaalle käsin kuin kellon heiluri. – – –
– Näin olisi voinut käydä, mutta Pietarin pommin aika ei ollut vielä tullut.