Pulkkilan pappilassa emme olleet käyneet sitten kirkkoherra Jaakko Einari Kaakisen päivien. Nyt siellä kuitenkin kävimme ja ystävällinen oli vastaanotto sekä vieraanvarainen isäntäväki, kuten entisienkin haltijain aikana.

Mielellään kirkkoherra Laitinen myös seurakuntansa asioita selosteli, seurakuntansa, jonka pinta-ala on 375 km².

Salon eli Saloisten kappeliksi muodostettiin Pulkkila v. 1671. Siikajoen erottua Saloisista omaksi seurakunnaksi, joutui Pulkkila v. 1689 kappelina Siikajoen yhteyteen. Kun sitten Piippola v. 1845 erotettiin Siikajoesta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi, alistettiin Pulkkila Piippolan kappeliksi. Mutta näiden asukasluvultaan miltei samankokoisten seurakuntien osat vaihtuivat v. 1899, jolloin Pulkkilasta tehtiin emäseurakunta ja Piippolasta sen kappeli. Pulkkilan historialliset kirjat alkavat vuodesta 1724 ja rippikirjat v:sta 1736.

Piispantarkastusta varten v. 1903 tehdyssä Pulkkilan kirkon kaluston ja arkiston luettelossa kerrotaan Pulkkilan vanhasta kirkosta seuraavaa:

– Pulkkilan kylässä vähäisellä Kuopioon menevän maantien varrella on puinen ristikirkko rakennettu v. 1768, 56 kyynärää pitkä, 21 kyyn. leveä ja 19 ½ kyynärää korkea katon rajaan, katettu uudestaan päreillä v. 1877. Laattia on lankuista. Akkunat, joita on 9, ovat 4 kyyn. 4 tuumaa korkeat ja 2 ¾ kyyn. leveät; ovien päällä olevat pienemmät akkunat ovat 2 ½ kyyn. korkeat ja 2 ¼ kyyn. leveät. Saarnastuoli on 8-kulmainen, siniseksi maalattu. Alttaritaulun, joka kuvaa Vapahtajaa, on maalannut M. Toppelius 14 pnä heinäkuuta 1770 ja sen alla ovat sanat: Es. 43, 24, 42:22 ja W. S. virsik. 251:12. Kirkon sisäpuoli ja penkit on maalattu sinisiksi niinkuin sakastikin, joka on 21 ¾ kyyn. pitkä ja 9 ½ kyyn. leveä ja jonka lattian alla on kellari viinin säilyttämistä varten. Ulkoa on kirkko laudoitettu ja maalattu punamullalla. Katolla on pienoinen torni, jonka huipusta ukkosen johtaja lähtee. Kirkko alkaa olla huono ja tarvitseisi korjausta.

Kirkkoa ei korjailtu vaan se rakennettiin uudelleen, kuten kirkkoherra Laitinen piispantarkastusta varten tekemässään kirkon kalusto- ja arkistoluettelossa seuraavasti kertoo:

– Arkkitehti Josef Stenbäckin tekemien ja v. 1901 vahvistettujen piirustusten mukaan rakensi rakennusmestari Jaakko Jäväjä Haapajärveltä nykyisen kirkon entiselle paikalle ja pääasiallisesti sen seinähirsistä vuosina 1908–1909. Vanhasta kirkosta on siirretty M. Toppeliuksen 14.7.1770 maalaama alttaritaulu, joka kuvaa Jeesusta ristiinnaulittuna. Kirkko lämmitetään kolmella kamiinalla. Se valmistui käyttökelpoiseksi syksyllä 1908, jolloin sen vihki juhlallisesti hiippakunnan piispa, jumaluusopin tohtori ja ritarikunnan jäsen Juho Rudolf Koskimies joulukuun 20 p:nä 1908. Pedaaliurkuharmoni hankittiin kirkkoon v. 1936.

Kellotapuli on rakennettu v. 1873. Kirkonkelloja on 2, joista suuremman laidassa on kirjoitus:

”Kuule kansa kutsumusta
Tule juhlalle Jumalan
Ota opista ojennus
Taivu tapoihin hyvihin
Kulje kohti kuolematas
Herran pelossa pyhässä.”

Ja alempana on kirjoitus:

”Keisari Nikolai I aikana
Minä isossa ijässä
Satuin saamaan vahingon
Halkeiman haavakseni
Sittä tulla sivotuksi
Vasta uudesta valaen
Pulkkilan seurakunnan
kustannuksella
ollessa Siikajoen kirkkoherrana
Megister Isaak Montin.”

Vastaisessa laidassa ovat sanat:

”Soita siivolla minua
Älä sä minua särje.
Valettu Björneborgin läänissä Luvian kappelissa 1830, Mikael Rostedt’illa.”

– Pienempi kello on hankittu v. 1845. – Hautausmaita on kolme, mutta kirkon ympärillä olevaan kirkkotarhaan, joka on vanhin hautausmaa, ei ole pitkiin aikoihin haudattu muita kuin sankarivainajia. Toiseksi vanhin hautausmaa, joka on miltei valtamaantien ja Haapaveden maantien kulmauksessa, jälkimmäisen varrella, on perustettu v. 1874 sekä saman maantien varrella oleva uusi hautausmaa v. 1916.

Kirkkoherra Laitiselta saimme myöskin Pulkkilan papistoluettelon, joka on seuraavanlainen.

1) Gustaf Bohm 1727–1774. 2) Erik Matinpoika Elfgren 1741–1795, vaimo Elisabet Simelius. 3) Elias Krank 1760–1804, vaimo Elisabet Simelius. Ajan tavan mukaan Elias Krank oli nainut edeltäjänsä lesken, joka on ollut ehkä ehtonakin kappalaisen viran saamiseen, kuten siihen aikaan usein asianlaita oli. 4) Jakob Frosterus 1764–1821. Kaikki Frosterus sukuiset papit ovat olleet erikoisen lahjakkaita miehiä ja niin on ollut myöskin Jakob Frosterus. 5) Henrik Wettberg 1763–1829, kirkkoherra J. E. Kaakisen Pulkkilan kirkkotarhaan haudattu esi-isä, jonka jälkeläisiä on m.m. professori Heikki Klemetti. 6) Anders Engelberg 1781–1856. 7) Alexander Jacob Nyman 1817–1864. 8) Lars Schwartsberg 1841–1865 – tämän vanhan pappissuvun jäsenet ovat myöhemmin suomentaneet nimensä Mustakallioiksi. 9) August Benjamin Calamnius, syntynyt 26.6.1834, muutti myöhemmin Suomussalmen kirkkoherraksi, jossa on kuollutkin, ikivanhaa pohjalaista pappissukua ja mm. kirjailija Ilmari Kiannon isä. Ellemme väärin muista, on Ilmari Kianto syntynytkin juuri Pulkkilan pappilassa. 10) Nils August Berghäll 1817–1889. Tästä papista tiedetään, että hän on ollut kova maanviljelijä, mutta viinaanmenevä. Hänellä oli aina hyviä hevosia, joilla hänen kerrotaan joskus juovuspäissään ajaneen pappilan saliinkin. – Sitten seuraa viisi suomalaisnimistä pappia, joista ainakin toiset olivat vain väliaikaisia viranhoitajia, nimittäin 11) Antti Heikkinen, väliaikainen; 12) Kaarlo Fredrik Sorri; 13) Lauri Arvid Itkonen, myöhemmin Inarin kirkkoherra ja tunnetun tiedemiehen, tohtori Toivo Itkosen isä; 14) Kaaro Oskari Lauri, väliaikainen; 15) Matias Aleksanteri Nikkilä, kuollut Pulkkilassa v. 1904.

Seuraavissakin on monta väliaikaista: 16) Jooseppi Lescelius; 17) J. V. Snellman, myöskin vanhaa pohjalaista pappissukua, joista monet ovat muuttaneet, kuten teki tämäkin myös kyseessä oleva J. V. Snellman – suuren Snellmanin kaima – nimensä Virkkuseksi. 18) Gunnar Ervasti – tästä suvusta on muodostettu Ervamaita. 19) Samuel Vilhelm Renfors, myöhemmin Renko; 20) Rurik Calamnius, myöhemmin vuosina 1906–17 Piippolan kirkkoherrana ja muutti sieltä Evijärven kirkkoherraksi, jona on kuollut. Tämä runoilija kirkkoherra oli August Benjamin Calamniuksen poika ja Ilmari Kiannon veli. Piippolassa ollessaan kirjoitti hän seurakuntansa historian nimellä ”Tietoja Piippolan seurakunnan vaiheista”. Suppea, mutta tarkka ja hyvin kirjoitettu teos. 21) Vilho Kyyrö, synt. 15.8.1870, Pulkkilan kirkkoherra, joka kuoli Pulkkilassa 5.11.1917. 22) Otto Lehtinen nykyään kirkkoherrana Sonkajärvellä. 23) Jaakko Einari Kaakinen, nykyään Oulun kappalainen. 24) Mauno Verner Aho, toimi v.t.:nä Pulkkilassa, nykyään Inarin kirkkoherrana. 25) Paavo Olavi Laitinen on Pulkkilan kirkkoherrana vuodesta 1942 alkaen.

Kuten edellä oleva ja paljon muutakin oli merkitty muistikirjaan, kutsui Pappilan nuori, ehtoisa emäntä, joka sillä aikaa oli saanut leivonnaisensa uunista, meidät herkulliseen kahvipöytäänsä, jonka antimet luonnollisesti maistuivat mainiosti niin isäntä-kirkkoherralle, kuin meillekin, vieläpä talon kolmesta pojasta nuorimmallekin, kuopukselle, joka ei niiden tiimalta malttanut nukkumaankaan mennä.

Pistäydyimme myöskin Pulkkilan kanttorilassa, joka on melkein Rinteen majataloa vastapäätä. Sikäläinen nuori kanttori Martti Aho on Pulkkilan omia poikia. – Aho-niminen kanttori on Pulkkilassa vaikuttanut aikaisemminkin ja monta kymmentä vuotta, haudattu kirkkotarhaan. Nykyisen kanttorin kotitalo on Junnonojalla, jossa hän on asunutkin viime joulukuuhun asti, jolloin naimisiin mentyään muutti puustelliinsa kirkonkylään. Varsinaista kirkkokuoroa ei Pulkkilassa ole, vaan kylläkin sekakuoro, jota kanttori Aho on aikaisemmin johtanut, mutta nyt johtaa opettaja Sonninen, säveltäjä Ahti Sonnisen veli. Kanttori Aho kertoi perustavansa kirkkoa ja yleensä seurakunnallisia hartaustilaisuuksia juhlistamaan lapsikuoron, joka onkin oikein onnellinen ajatus. Niin pienessä paikassa kuin Pulkkila on, ei nimittäin voi saada kahta kunnollista seka- tai muuta aikaisten kuoroa.