Nivalan kirkkoherran eli n.s. Similän pappilan viihtyisässä kamarissa, jonka seiniä koristavat Mustakallio-suvun valokuvat, joukossa joku silhuettikuvakin, monessa sukupolvessa, selosteli meille Nivalan kirkkoherra Hannes Mustakallio seurakuntansa asioita seuraavasti:

– Nivala on kuulunut aikanaan Kalajoen suuren seurakuntaan, kunnes vuonna 1682 rakennettiin ensimmäinen kirkko nykyisen Mantilan talon tienoille, jossa oli myös hautausmaa. Kirkkoneuvosto puuhaa parhaillaan muistomerkin saamista vanhan kirkon ja hautausmaan paikalle, jonka syntyperäinen nivalalainen, fil. tohtori, dosentti Kustaa Vilkuna on tarkalleen tutkinut.

– Vanhassa kirkossa toimittavat jumalanpalveluksia Kalajoen seurakunnan papit ja vuodesta 1693 alkaen Haapajärven kappalainen. Vasta kesäkuun 12 pnä 1781 päättivät nivalaiset eli senaikaisen pidisjärveläiset oman papin palkkauksesta ja oma pappi saatiinkin seuraavana vuonna, siis 1782. 19 pnä elokuuta tehdyllä kuninkaallisella päätöksellä saivat pidisjärveläiset oikeuden oman kappeliseurakunnan perustamiseen, jolloin myös Nivalaan liitettiin muutamia tiloja Ylivieskasta, nykyiseen Välikylään. V. 1838 liitettiin Nivala kappelina Haapajärven kirkkoherrakuntaan. Omaksi kirkkoherrakunnaksi Nivala määrättiin v. 1868.

– Nykyinen järjestyksessä toinen kirkko on rakennettu 1803 sekä uusittu 1874, jolloin kellotapuli yhdistettiin kirkkolaivaan. Kirkossa on yli 900 istumapaikkaa ja mahtuu kirkkoon 1 500-2 000 henkeä.

– Nivalan seurakuntaelämän määrää ratkaisevasti Kalajokilaaksossa vaikuttavat kolme herätysliikettä: herännäisyys, vanhempi ja uusi lestadiolaisuus. Herätykset alkoivat Nivalassa 1820-luvun loppupuolella, jolloinka Mattias Voldstedt määrättiin Nivalan kappalaisen virkaa hoitamaan Kalajoelta, jossa huomattavia herätyksiä oli jo 1820-luvun alkupuolella tapahtunut. V. 1832 alkoivat herätykset laajemmin levitä Nivalassa Ylivieskasta käsin, jossa silloin toimi Jonas Lagus, mutta varsinainen herätysaalto saavutti Nivalan, kun Niilo Kustaa Malmberg v. 1834 tuli Nivalan kappalaiseksi.

– V. 1878 alkoi laestadiolainen kristillisyys levitä Nivalaan ja kun laestadiolainen uusi herätys v. 1898 alkoi, sai sekin huomattavia kannattajajoukkoja Nivalassa. Siihen liittyi osittain myöskin herännäisyyden hajaannuksen aikana syntyneen laguslaisen suunnan kannattajia.

– Heränneillä on Nivalassa seuratupa kirkonkylässä. Nivalassa toimii myös kaksi rauhanyhdistystä, joilla on omat kokoushuoneensa kirkonkylässä ja Järvikylässä. Laestadiolaisella lähetysyhdistyksellä on oma rukoushuoneensa Haapaperällä.

– Vapaaehtoinen seurakuntatyö kulkee Nivalassa, niinkuin koko Kalajokilaaksossa seurojen pitämisen muodossa. Seuroihin kokoontuu väkeä runsaammin kuin jumalanpalveluksiin kirkkoon talvisaikana, koska Nivalan kirkko on kylmä ja kaipaisi se mitä pikimmin korjaamista. Seuroissa käyvät kaikenikäiset seurakuntalaiset, joiden hengellistä huoltoa puheissa silmällä pidetään. Paitsi sitä että lapsetkin käyvät seuroissa, pidetään heille pyhäkoulua.

– Kolmena viime vuonna on Nivalassa pidetty erityisiä nuorten seuroja, joissa nuoret suorittavat pääasiallisesti ohjelman. Seurakunnassa toimii Laestadiolaislähetysliiton Nuoret -niminen nuorisoyhdistys, joka on ensimmäinen sellainen Suomessa.

– Nykyaikaisia nuorisoseurakuntatyömuotoja ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska täällä on seurakuntatyö vanhastaan hakeutunut hyväksi havaittuihin muotoihin, joissa yhä vieläkin elämää ilmenee.

– Niin hyvin seuroissa kuin jumalanpalveluksissa on veisuu sangen hyvää ja korkealla tasolla. Varsinkin vanhojen Siionin virsien ja Karoliiniajan virsikirjan sävelmien kauneus Nivalassa johtuu osittain siitä, että sävelkulku rauhallisine, suurine kaarineen lähentelee enemmän kirkkolaulun kuin kansanlaulun sävelkulkua.

– Nivalan seurakunnassa on ollut paljon siirtolaisia, joista lumivaaralaiset ovat olleet pisimmän aikaa. Lumivaaralaisten osanotto seurakuntaelämään on vaikuttanut siihen huomattavassa määrässä elähyttävästi. Siitä osoituksena voidaan mainita mm. että heidän keskuudessaan perustettu raamattupiiri on saanut kannatusta myös paikkakuntalaisten puolelta.

– Vaikka seurakunta ei ole onnistunut saamaan diakonissaa, on vähävaraisten seurakuntalaisten keskuudessa harjoitettu avustusta varsinkin sairaiden lasten ja sotainvaliidien keskuudessa. Sitä paitsi on uskonnollista kirjallisuutta levitetty kinkereillä ja seuratilaisuuksissa.

– Vaikka Nivalan seurakuntaelämää ratkaisevalla tavalla määrää herätysliikkeiden vakava luterilainen uskonnollisuus, on siveellisiä epäkohtia havaittavissa, varsinkin juoppous on osittain ollut sangen laajalle levinnyttä ja pienempiä omaisuusrikoksiakin silloin tällöin tapahtuu. Paikkakunnan yleinen mielipide kylläkin tuomitsee kaiken kevytmielisyyden ja rikollisuuden.

Näin kertoili Nivalan kirkkoherra, rovasti Hannes Mustakallio mainiten sitten noin vain kuin sulkujen sisällä, että nykyinen asutustoiminta on kovasti koskenut Nivalan seurakunnankin maihin. Niinpä on kirkkoherra pappilaankin, jossa rovasti Mustakallion Nivalaan tullessa oli viljeltyä maata yli 25 hehtaaria, jätetty nyt ainoastaan 2 ½ ha. Sama määrä on jätetty myös pitäjänapulaisen (Sakari Repola) ja kanttorin (Kustaa Kiviniemi) virkataloihin viljeltyä maata ja metsiä on mennyt samassa suhteessa.


Pappilasta suuntasimme kulkumme Kalevan sikäläisen kirjeenvaihtajan ja virkeän ”kiikaroijan” Eemeli Junttilan vieraanvaraiseen kotiin, joka on lähellä rautatieasemaa. Siellä meitä kestittiin oikealla Amerikan pöönäkahvilla ja oikealla sikaarilla. Sen jälkeen teimme kiertokäynnin Eemeli Junttilan opastamana Nivalan Mylly ja Saha Oy:n omistamassa myllyssä ja sahassa, jonka yhteydessä on myös oma sähkölaitos. Saha on kaksiraaminen ja on sen läheisyydessä valtavia ”tapuleita” lautoja ja muuta sahatavaraa, joista suurin osa menee ulkomaille. Mylly on täysin ajanmukainen kuivauslaitteineen, ryyni- ja vehnämyllyineen, jossa viime mainitussa on ensiluokkaiset Miag-koneet. Asiakkaita on myllyssä kaukaa Savosta ja Perä-Pohjolasta saakka.


Nivalassa on meitä aina erikoisesti miellyttänyt kirkonkylän torvisoittokunnan erikoisen korkeatasoiset ja puhtaat soittoesitykset, joita olimme tämänkin matkamme aikana tilaisuudessa kuulemaan. Tuntee suorastaan sekä henkistä että ruumiillista mielihyvää kyseellisen torvisoittokunnan aina viimeisteltyjä ja hiottuja esityksiä kuunnellessa. Torvisoittokuntaa on kymmeniä vuosia johtanut ja johtaa edelleenkin opettaja J. V. Vanamo, mutta ilman johtajaakin pystyy tämä yli 40-vuotias soittokunta aivan täysipainoisiin, korkeatasoisiin esityksiin, kuten tälläkin kerralla, kun opettaja Vanamo ei ollut viitsinyt 4 kilometrin päässä olevalta koulultaan iltamaan lähteä tietäen hyvin, että hänen kokenut soittokuntansa selviää ilman häntäkin.

Niin sanoaksemme soittokunnan sieluna on aina nuorekas maanvilj. Heikki Kivimäki, es-kornetisti ja hänen lisäkseen muun jäsenistön muodostavat hänen poikansa, Kauko Kivimäki, sukulaiset Juho Nivala, Mauno Nivala ja Veikko Kallio sekä Paavo Niskanen, Feliks Pehkonen, Eino Laitala, Vilho Mantila, Jorma Tolonen ja Emil Pihlajamaa. Suuren tappion kärsi soittokunta, kun sen pitkäaikainen soittaja, Heikki Kivimäen veli, Heino Nivala sai viime kesänä surmansa auto-onnettomuudessa Ylivieskassa.

Paitsi kirkonkylässä on Nivalassa torvisoittokunta myöskin Maliskylässä ja hyvässä kunnossa kuuluu sekin soittokunta olevan.

Kanttori Kustaa Kiviniemen johtama Nivalan kirkonkylän sekakuoro kuuluu myös olevan jälleen loistokunnossa esittäen jälleen edellisen 1920–30-luvun loistoaikansa vaikeata, mutta kaunista ohjelmistoa, kuten ”Omenapuut”, ”Virta venhettä vie”, ”Saarella palaa” jne. Paitsi tätä, on Nivalassa monta muutakin laulukuoroa, kuten Karvoskylässä, Haapaperällä ym.

Nivalasta on lähtenyt monta huomattavaakin kirjailijaa, joista Lenni Laakso alias Unto Karri julkaisi jouluksi nivalaisaiheisen romaanin ”Kappeli”, jossa hän sivuaa mm. tunnettua nivalalaista herännäisyysjohtajaa, Aukusti Vilkunaa.

Riittäköönpä nyt taas kerrakseen Nivalasta, johon lähetämme terveisemme.