Juhlissakin sattuu sitä ja tätä. Niinpä, kun eräänä kuluvan kuukauden alkupäivänä matkustimme Nivalaan, matkusti samassa junavaunussa joukko Raudaskylän kristillisen kansanopiston oppilaita, jotka laulelivat hengellisiä lauluja. Saman vaunun toisessa päässä istui eräs hanurimies, joka ikään kuin kiusaksi laulajille alkoi vedellä hanurillaan kaikenlaisia renkutuksia. Tämän musikaalisen kilpailun johdosta syntyi vaunussa olevien mielipiteissä ”kahenlaista ilmaa”, toiset yllyttivät hanurimiestä soittamaan vieläkin kovemmin, toiset olisivat mielellään tahtoneet kuunnella kaunista laulua. Kampanjan ratkaisi konduktööri, joka käski hanurimiehen olla soittamatta tai siirtyä toiseen vaunun soittamaan laulun ajaksi. Ainakin suurin osa matkustajista suhtautui myönteisesti tähän ratkaisuun.

Nivalaan saavuttuamme kulkee tiemme aina asemalta vastapäätä Heikkilään Malisjoen toisella puolen olevaan Mattilaan tapaamaan säveltäjä Heino Kasken serkkua, vanhaa ystäväämme Heino Mattilaa, joka hänkin on jo purjehtinut viimeinkin avioliiton satamaan. Heino Kasken isä, Pielisjärven pitkäaikainen kanttori Daniel Kaski oli syntyisin Nivalan Sarjankylän Kaarlenkaskelta, jossa asuu vieläkin hänen sukuansa.

Vietettyämme muutamia viihtyisiä tunteja Heino Mattilan vieraanvaraisessa kodissa ja syötyämme siellä päivällisen läksimme vakinaiseen sikäläiseen majapaikkaamme Mainion majataloon. Matkustajista huolehtivan neidin mielestä ei talossa tällä kertaa olisi ollut oikein tilaakaan, mutta majatalon isäntä, Jaakko Mainio ratkaisi lyhyesti asian lausumalla ”Tähystäjä on talon vanhoja asukkaita.”

Nivalan kansanhuollon johtajana toimii tätä nykyä Lakeuden poika, Yrjö Juustila. Paitsi tehtäviinsä kuuluvia kansanhuollollisia asioita, harrastaa Yrjö Juustila vanhojen asioiden tutkimista. Niinpä ollessaan 3 kuukautta Kuusamon kansanhuollon johtajana hän kokosi Kuusamon menneisyyttä niin paljon, että kun joskus haluamme jälleen kirjoittaa Kuusamon vanhoista asioista, matkustamme Yrjö Juustilan luo Nivalaan niitä kuulemaan. Ja Nivalankin menneisyyttä on kirjoissa jo aika nivaskat.

Onpa Yrjö Juustila osallistunut muullakin yleisemmällä tavalla nykyisen kotipaikkakuntansa vanhojen asioiden säilöön saamiseen. Hänen alotteestaan perustettiin viime vuoden Kalevalan päivänä, helmikuun 28. p:nä Kyösti Kallio -seura sekä kotiseutumuseo, joka vihittiin tarkoitukseensa viime juhannuksena. Muuten nivalaiset ovat niin innostuneet Yrjö Juustilaan, että aikovat kiinnittää hänet paikkakunnalle senkin jälkeen, kun kansanhuolto käy tarpeettomaksi. Kansanhuollon tirehtööristähän ei tavallisesti pidetä, mutta loistavia poikkeuksiakin löytyy.

– Seuraavassa piirteitä Nivalan menneisyydestä Yrjö Juustilan kertoman mukaan.

  • Nivalan pitäjän kanta-asukas on Niva-Kaija, joka tuli aikanaan poikansa kanssa Pyhäjoelta kulkien Kalajoen pohjoispuolta lehmää perässään nuorasta taluttaen. He asettuivat asumaan nykyisen Heikkilän talon paikalle Malisjoen rannalle.

  • Seuraavana kesänä lähti Kaijan Eeva-sisko seuraamaan sisarensa jälkiä kulkien kuitenkin Kalajoen eteläpuolta. Hän päättyi Järvikylään Kasukan mäelle, johon rakensi mökin säästäen rakennuspuita siten, että asetti paikalla olleen ison kiven rakennuksen yhdeksi seinäksi. Kivi on vieläkin paikoillaan ja kutsutaan sitä Eevan kiveksi. – Seuraava asukas on ollut luultavasti Askeleen Pekka, joka on myös asettunut Järvikylälle ns. Askeleen mäkeen, jonka ympäristöllä on ollut niin paljon petoja, että kun kissa hyppäsi ikkunaluukusta, se hyppäsi suoraan suden suuhun. Pekan veli Silmä-Jaakko on sitten tullut Järvikylän Nytkäykseen.

  • Ensimmäiset Pidisjärven – Nivalan alkuperäinen nimi on Pidisjärvi – asukkaat olivat sekakansaa, jota tuli Hämeestäkin, Hauholta ja Jämsästä, sekä Savosta Pihtiputaalta ja Viitasaarelta. He olivat kovin tappelupukareita ja muutenkin kaikella tavalla rikollisia, jotka mm. varastivat ja puivat toistensa viljoja. Esimerkkinä sen aikaisesta rikollisuudesta mainittakoon, että eräs vienankarjalainen kauppias osti 40 yhtenä vuotena varastetut sahrat ja vei ne Vienan Karjalaan. Rauhallisten ja rauhaa rakastavien täytyi maksaa ns. ”paloveroa” saadakseen olla rauhassa. Ns. ”kuudennusmiehet” pitivät jouluna ja muina suurina juhlapäivinä kangeilla varustettuina järjestystä kirkon ovella. – Kunnan arkistossa on mm. vuodelta 1871 asiakirja, jossa mainitaan, että N.N:lle, joka nimismiehen käskystä lähetettiin piirilääkäriä hakemaan ompelemaan N.N:n kaulaa, joka oli ”hirveästi leikattu”, on maksettu niin ja niin paljon kunnan kassasta. Tai kurkun ompelusta lääkärille maksettu niin ja niin paljon. Sen aikaiset nivalaiset tunnettiin kauempanakin markkinoilla kulkiessaan ”Nivalan metsärosvojen” nimellä. He kärsivät raipparangaistuksiakin sekä kotikunnassa että muualla jatkaen kuitenkin sen jälkeen entistä metelöimistään. – Vasta uskonnolliset liikkeet, herännäisyys ja myöhemmin laestadiolaisuus hillitsivät näitä hurmahenkisiä metelöitsijöitä.

  • Vuosien 1875–1880 välisenä aikana maksettiin Nivalassa sudesta ja karhusta tapporahaa 50 mk, ilveksestä 40 mk ja ahmasta 30 mk sekä kotkasta 5 mk. Petoeläimiä on vielä näihinkin aikoihin asti ollut Nivalassa runsaasti.

  • Kun viinoja takavarikoitiin, myytiin viinat yleisellä huutokaupalla, jossa saadut varat tasattiin kunnallislautakunnan jäsenten kesken.

  • Vielä 1884 on Nivalassa ollut palotarkastaja eli ”takkasyynäri” 3 markan vuosipalkalla. Taloon tultuaan takkasyynäri kopisteli uunia rautasauvalla ja jos kopistelu ei tyydyttänyt, pisti takkasyynäri sauvansa ”rämmyyrin” väliin ja väänsi takan nurin sekä lähti seuraavaan taloon, johon talon isännän oli hänet saatettava.

  • V. 1860 tuli Nivalaan täydellinen katovuosi sekä sen jälkeen vielä monta katovuotta. Huipussaan oli nälkä ja siitä johtuvat kuumetaudit v. 1868, jolloin Nivalassa kuoli noin 9 % silloisesta asukasluvusta eli 380 henkeä. Osoituksena siitä, kuinka alkeellisella kannalla sairashoito silloin oli, mainittakoon, että kunta myi silloin rohtoja tarvitseville.

  • Lainajyvästö perustettiin v. 1878. Silloin maksettiin tynnyrin lainauksesta vuodessa korkoa 2 ½ kappaa sekä lisäksi puoli kappaa ”karistus- ja hiirenjyviä”.

Riittäkööt nämä muutamat välähdykset kerrakseen Nivalan menneisyydestä.

Nivalan kotiseutuyhdistyksen sihteerin ja Kyösti Kallio -seuran puheenjohtajan ominaisuudessa kertoi Yrjö Juustila seuraavaa:

  • Nivalan v. 1936 perustettu kotiseutuyhdistys on vuodesta 1938 alkaen ollut nukuksissa. Viime kesänä ruvettiin kuitenkin Kyösti Kallio -seuran alotteesta puhdistelemaan ja kokoilemaan ennen kerättyjä vanhoja esineitä sekä kokoilemaan niitä lisää. Esineet sijoitettiin sitten nykyiseen olinpaikkaansa Nivalan kirkonkylän osuusmeijerin erääseen huoneeseen. Kotiseutuyhdistyksen 10-vuotisjuhlan yhteydessä viime juhannuksena olivat myös museon avajaiset.

  • Varsinaisen sysäyksen museotoiminnalle antoivat viime heinäkuun 3.–4. p:nä Nivalassa vietetyt herättäjäjuhlat, jolloin museossa kävi noin 2 600 henkeä 156:sta eri kunnasta, mikä lienee ennätys alallaan.

  • Kunnanvaltuustolle esitettiin, että se myöntäisi museolle tontin kansakoulun ja osuuskaupan väliseltä ns. paloalueelta. Lokakuun 26 p:nä 1946 pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa tähän pyyntöön suostuttiin. Sen jälkeen anottiin varoja tontin kunnostamiseksi ja joulukuun 16. pnä 1946 pitämässään kokouksessa kunnanvaltuusto myönsi tähän tarkoitukseen 50 000 mk. Museo- ja puistosuunnitelmaa tontille laatii parhaillaan kuvanveistäjä Kalervo Kallio.

  • Museoon on jo koottu runsaasti yli 600 esinettä. Kotiseutujuhlia on pidetty useita, eri kylilläkin museohankkeen ajamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Kirkkovaltuustolle on tehty anomus vanhojen esineiden saamisesta museoon. Museorakennuksen valmistuttua on Kallion perillisten taholta luvattu niin paljon aineistoa, että museoon voidaan perustaa erikoinen Kyösti Kallio -osasto. Taiteilija Kalervo Kallio on luvannut hallussaan olevat kipsiset originaaliveistokset Kyösti Kallio -osastoon, joten museolle tulee taiteellistakin arvoa.

  • Tarkoituksena on pyytää museolle varoja kunnan eri järjestöiltä. Nivalan kunnalle ovat museon puuhaajat erikoisen kiitollisia sen erittäin myötätuntoisesta suhtautumisesta museohankkeeseen.

  • Kyösti Kallio -seura on päätetty Helsingistäkin tehtyjen esitysten johdosta laajentaa koko maata käsittäväksi järjestöksi, joka päätös toteutettaneen Kalevalan päivänä, helmikuun 28. p:nä 1947 pidettävässä seuran vuosikokouksessa. Tällaista päätöstä edellyttävät kyseellisen seuran säännötkin.