Pyhäntä on niitä n.s. Jumalan selän takana olevia kuntiamme, jonne varsinkin talvisin on liikeyhteys perin kurja. Piippolaan asti on toki kunnollinen linja-autoyhteys Oulusta päin, mutta Piippolasta Pyhännälle 34 km käsittävän matkan voi suorittaa ainoastaan avonaisen postia kuljettavan kuorma-auton lavalla, mikäli kuljettaja suvaitsee ottaa matkustajaa mukaansa.

Tämän köyhän ja etäisen erämaapitäjän asutus on harvaa, josta johtuen asukaslukukin on pieni, nykyisin 2 160 henkeä, josta noin puolet Tavastkengän kylässä, mikä onkin kunnan suurin ja vaurain kylä. Muuten Tavastkengän kylä, joka lienee vanhoja pirkkalaisten takamaita ja heistä saanut nimensäkin – tästä Tavastkengän nimikysymyksestä on kyllä olemassa monia muitakin tarinoita – muistuttaa kumpuilevine maisemineen jo enemmän Savoa kuin Pohjanmaata. Osoituksena Tavastkengän taloudellisista harrastuksista mainittakoon, että siellä on oma, tosin nykyisin valtion hoidossa oleva osuusmeijeri. Muuten Pyhännän henkiset harrastukset näyttävät olevan varsin virkeitä, sillä kunnassa on kokonaista 4 nuorisoseuraa, nimittäin Kirkonkylässä, Tavastkengällä, Ahokylässä ja Viitamäessä. – Osoituksena siitä, että kunnan taloudellinen tilanne ei ole mitenkään huono, mainittakoon, että veroäyrin hinta oli viime vuonna vain 14:50, mutta arveli kertojamme, kauppias R. Rytilä, voivan sen nyt jonkin verran nousta, talousarvio kun on kohonnut yli 2 miljoonaan, josta verotuksella kootaan 1 400 000 mk.

Pyhäntä lienee saanut asutuksensa etupäässä Savosta päin. Niinpä kauppias Rytilä kertoi omista esi-isistään, että hänen isän isän isänsä, siis 4 polvea taaksepäin – entinen ruotusotamies Roth, sittemmin Ryth – oli vanginvartijana Iisalmessa. Kerran pääsi häneltä vanki karkuun, josta syystä vartijalle tuomittiin 10 paria raippoja, jotka lyötiin päällyksettömän turkin päälle – siis vain muodollinen rangaistus. Roth loukkautui tästäkin rangaistuksesta kuitenkin niin kovasti, että pudisti Iisalmen tomut jaloistaan ja patikoi Vieremän pitäjässä olevaan Nissilän kylään, jossa kylässä olevassa Muttilan majatalossa majaili keisari Aleksanteri I Suomessa käydessä. Sieltä kulkeutui Roth Tavastkengän Juutisten perän Rikkolan taloon, josta suku sittemmin on hajautunut Pyhännän jokaiseen kylään, muihinkin pitäjiin, Amerikkaan ja Kanadaan. Sitten kertojamme siirtyi muistelemaan sikäläisen kansanrunoilijan, Soron Heikin, joka asui Piippolan ja Pyhännän välimailla olevassa Sorossa, hengentuotteita. Liitämme tähän niistä muutaman näytteen. Niinpä Soron Heikki kirjoitti käräjistä:

”Riielläänpä riivatusti
perinnöstäkin periä.
Jokainen tahtois kahmalolla
kultaa ottamassa olla.”

Ensimmäisten valtiollisten vaalien edellä käydystä vaalipropagandasta Soron Heikki haasteli:

”Siell’ on käynyt pihalliset, tilalliset, piippolaiset, liittolaiset, Karhin eessä kulkevaiset, sosialidemokraatit, Värdit, Mårdit sekä Gladit.

Kaiketipa kaikenlaiset,
suosiomme suomalaiset,
ovat ollehet muassa,
osallisena ruassa.
Kävin tulotta turaamassa
vinoviivasen minäkin,
vielä kerran viimehisen,
niin on luja luulo mulla.”

Tämä ”luja luulo” johtui silloin vallinneesta melko yleisestä uskosta, että silloiset Venäjän hallitsevat piirit eivät hyväksyisi tällaista yleisillä vaaleilla valittua kansaneduskuntaa, vaan tulisivat sen heti hajoittamaan.

Pyhännällä elää vieläkin vanha metsästäjä, Päätalon isäntä Ilkka Tabell eli Ojala, jonka kerrotaan eläessään ampuneen mm. 90 hirveä, joista suurimman osan tietysti ”vanhan vallesmannin luvalla”, kuten Piippolan vieläkin kuuluisampi Yrjö Huttunen sanoo. Kerran joutui Ojalan Ilkka kiinni ja oikeuden eteen tällaisesta ”vanhan vallesmannin luvalla” tapahtuneesta hirvenkaadosta, josta tapauksesta Soron Heikki runoili:

”Onpa outoa sanoa,
tavollemme tavatonta.
Esivallan eessä täällä
Ojalan ovela Ilkka,
tarkka-ampuja tavaton.
Siksi, että hirven paisti
hälle makealta maisti.”

Lupasimme vain pikku jutelman Pyhännältä tällä kertaa, mutta joskus toiste palaamme sinne uudelleen ja sitten jatkamme juttua.