Voima-Parkkisjutut kuuluvat oikeastaan H. V. C:n alaan, mutta kun Aappo Heikkilä Haapaveden Vattukylästä on lähettänyt meille muistelmansa tästä kuulusta voimamiehestä, niin emme huoli sitä Kajaaniin lähettää, vaan jäljennämme sen itse. Näin kertoo Aappo Heikkilä.

Olin vuosina 1906 ja 1907 renkinä Oulussa posteljooni Karhulla. V. 1907 tuotiin Toppilan salmesta proomulla kauppatorin rantaan jauhoja, joita olin ajamassa porvarien makasiineihin. Proomusta kantoivat jauhosäkit kärryihin ns. rantajätkät, joiden joukossa oli Parkkinenkin. Siinä tuli sitten jätkien kesken voimasta kysymys, jolloin Parkkinen sanoi, että jos ostatte litran viinaa, niin minä kannan kerralla 4 sadan kilon säkkiä toria poikki kärryihin. Viinahan tietenkin miehissä ostettiin, jolloin Parkkinen otti yhden sadan kilon säkin selkäänsä, yhden kumpaankin kainaloonsa ja yhden hampaisiinsa ja niin kävellä jötkötti torin poikki. Oli siinä voimanosotusta kerrakseen ja viina tuli kunnialla tienatuksi.

Toisestakin voimamiehestä, Kasken Erkistä, kertoo Aappo Heikkilä seuraavan muistelman:

V. 1910 satuin näkemään toisen voimakarhun Maikkulan viinapolttimossa. Viinapolttimossa kävi rankin hakijoita lähipitäjistä. Tuli sinne myös vanha mies, suuri ja ruman näköinen, jota sanottiin Kasken Erkiksi. Jostain sydänmaalta hänen sanottiin olevan kotoisin. Meillä oli siellä suuri tahko, jota koetettiin nostaa selästä yhdellä kädellä kohoksi, mutta ei sitä itse Saarelan Yrjökään saanut kuin vähän kohotetuksi. Kun me näimme Kasken Erkin suuret kourat, niin me houkuttelimme hänetkin nostamaan tahkoa. Silloin se koppasikin sen tahkon selästä kiinni ja lähti kävelemään ympäri ränniä. Tämäkin oli meistä suuri ihme.

Sitten Kasken Erkki meni yläkertaan katsomaan kuinka viinaa poltetaan. Siellä oli 75 kiloa painavia maissisäkkejä, joista Erkki otti muutaman hyppysiinsä ja puisteli hyvin kevyesti ja kysyi, kaurojako niissä on. Silloin Heltti Oskari tuli minua vastaan rapulla ja sanoi, että sinne tuli itse sielun piru. Mutta me tulimme näkemään, että se oli niitä vanhoja voimakarhuja.

Ihmettelimme mekin moisia voimannäytteitä ja lähetämme terveisemme Aappo Heikkilälle Haapaveden Vattukylään, että muistaisi meitä vastakin jutuillaan.