Piippolan Haanpään suku kuuluu Pohjanmaan ja ehkäpä koko Suomenkin lahjakkaimpiin talonpoikaissukuihin. Lähtöisin on Haanpään suku Hämeestä, josta eräs suvun jäsen muutti noin 150 vuotta taaksepäin Kalajoelle Lepistö-nimiseen taloon.

Kertojamme, Mikko Ehto Haanpään isän isä Juho Haanpää oli ammatiltaan kalastaja sekä Kalajoen seurakunnan suntio. Hän pääsi erittäin hyviin väleihin silloisen Kalajoen kirkkoherran kanssa. Niinpä sai hänen poikansa, Juho hänkin, tilaisuuden opiskella pappilan lasten kotiopettajan johdolla. Juho Haanpää nuorempi oli sitten kiertokoulunopettajana Kalajoella, mutta meni 20-vuotiaana Nivalassa silloin toimineeseen Jokisaaren 2-vuotiseen maamieskouluun. Koulun oppikurssin suoritettuaan toimi hän sitten ”inspehtorina” samassa talossa. Sieltä muutti hän noin 1860 paikkeilla samanlaiseen toimeen Limingan pappilaan, jonka isäntänä oli jumaluusopin tohtori rovasti J. I. Bergh sekä sieltä edelleen Kempeleen Ollilaan, jonka ympäristössä on vieläkin hänen istuttamiaan koivuja. Näihin aikoihin oli Oulunsalon lukkarina Pietari Päivärinta ja miehet tutustuivat jo tällöin toisiinsa ja asuivat sitten Helsingissä 1882 valtiopäivämiehinä ollessaan yhdessä. Toisenkin kerran olivat miehet yhtä aikaa valtiopäivämiehinä 1897, Haanpää Piippolan ja Päivärinta Salon tuomiokunnan edustajana.

Piippolan Leskelään muutti Juho Haanpää 1866 Myllymäen talon tilanhoitajaksi, jonka huuti pakkohuutokaupasta oululainen porvari Bergbom, joka myi sen sitten samoin oululaiselle porvarille V. Pentzinille.

Myllymäen tilaan kuului silloin myös Leskisenojan suuri tila. Juho Haanpää osti myöhemmin molemmat tilat irtaimistoineen 10 000 mk:lla. Ostaja oli silloin aivan varaton ja saadakseen varoja velkojen maksuun, piti hän huutokaupan, jossa myi 50 lehmää ja 5 hevosta ym. irtaimistoa, kohoten niistä saatu summa 3 000 mk:n. Saamamiehet eivät tyytyneet niin pieneen velan lyhennykseen, vaan panivat saatavansa uloshakuun. Haanpää sai kuitenkin lainan silloiselta Karhukankaan Koskelalta päästen siten irti velkojistaan. Näitä tiloja asui Haanpää 34 vuotta. Leskisenojan tilan luovutti sitten vaimonsa kuoltua perikunnalle. Tila on nyttemmin monena.

Juho Haanpää on kirjoittanut kaksi kirjaa ”Mitä puuttuu” ja ”Matin mutka”, jonka jälkimmäisen kirjan aihe on Kempeleestä. Molemmat kirjat kustansi oululainen Barck.

Juho Haanpää, joka oli syntynyt marrask. 18 pnä 1836, kuoli elok.27 pnä 1920. Hän oli kaksi kertaa naimisissa ja lapsia oli hänellä kaikkiaan 13.

Paitsi kirjailija oli Juho Haanpää myös keksijä. Hän keksi ojanpehjauskoneen, luumyllyn, jossa valmisti hevosen ym. luista apulantoja, silppumyllyn, jollaisen teki myös Karhukankaan Koskelaan, vältin, perunanjauhatusmyllyn ja viikatekallituskoneen, joka oli kuitenkin käytännössä ainoastaan yhden kesän. Hän oli myös taitava seppä. Samoin oli hän ilmojen ennustaja sanoenkin, että kyllä maamiehen pitää ilmat tietää.

Juho Haanpään poika hänen ensimmäisestä avioliitostaan, Mikko Haanpää, joka viime lokakuun 12 pnä täytti 70 vuotta, on Piippolan pitkäaikaisin ja kokenein kunnallismies. Niinpä hän on ollut 22 vuotta kunnallislautakunnan ja 30 vuotta verotuslautakunnan puheenjohtajana. Hänkin on kirjoittanut kaksi kirjaa, näytelmäkappaleen ”Tietäjän talossa” ja ”Hätämaan ukon unikirja” sekä lukemattomia sanomalehtiartikkeleja. Hän on myös maakuntamme ehkä taitavin itseopiskellut viulupelimanni. Hän viljeli aluksi Makkosen taloa 13 vuotta ja nykyistä omistamaansa Nivan taloa hän on jo asunut 37 vuotta.

Mikko Ehto Haanpään ja hänen vaimonsa Sannan, o.s. Keckman, vanhin lapsi Pentti Haanpää syntyi lokakuun 14 pnä 1903. Jo kansakoulussa ilmeni Pentti Haanpään erikoinen lahjakkuus. Hän luki aina ensin läksynsä, mutta sitten paljon muuta kirjallisuutta sekä kirjoitti ”Pääskynen”-nimiseen lasten lehteen. Maatöihin ei Pentillä ollut nuorenakaan halua. Ajeli kuitenkin hevosta, mutta ei osannut korjata särkyneitä kamppeitaan. Kerran yritti tekemään kirvesvartta, mutta siitä ei tullut mitään. Ensimmäisen kirjansa ”Maantietä pitkin”, joka ilmestyi 1925, kirjoitti Pentti Haanpää vanhemmiltaan salassa. Ja kun äiti sitten kirjan ilmestyttyä pyysi sitä pojaltaan, tuumi tämä: ”Mitäpä niillä kirjoilla tekee.”

Muut Pentti Haanpään tähänastiset teokset ovat ”Kolmen Töröpään tarina” (1927), ”Kenttä ja kasarmi” (1928), ”Hotaleenan poika” (1929), ”Karavaani” (1930), ”Isännät ja isännän varjot” (1935), ”Lauma” (1937), ”Syntyykö uusi suku” (1937), ”Taivalvaaran näyttelijä” (1938), ”Ihmiselon karvas ihanuus” (1939), ”Korpisotaa” (1940), ”Nykyaikaa” (1942) ja ”Yhdeksän miehen saappaat” (1945), joka viimeksi mainittu on nyt ilmestynyt myös ruotsiksi nimellä ”De vandrande stövlarna”. Ruotsinnoksen on suorittanut Ole Torvalds ja kustantanut Holger Schildt. Piakkoin ilmestyy Pentti Haanpään valittu novellikokoelma ”Jutut”, joka on siis jo hänen 15:sta teoksensa. Kunnioitettava saavutus 40-vuotiaalle kirjailijalle.

Pentti Haanpäästä, joka solmi avioliiton Alli Karjalaisen kanssa, olisi paljon kertomista, mutta nykyisten sanomalehtien supistettu tila ei salli pitkää porinaa kerrallaan.