Limingan emäseurakunta oli laajimmillaan 1500-luvun lopussa, jolloin se ulottui Perämeren rannikolta lähes Suomen nykyiselle itärajalle. Nykyiset Lakeuden kunnat kuuluivat Liminkaan lukuun ottamatta Rantsilaa, joka oli osa Siikajoen seurakuntaa. Limingan silloinen kirkko oli jo neljäs. Venäläiset olivat tuhonneet edelliset kirkot vuosina 1496, 1598 ja 1592. Ne olivat olleet tyypiltään tornittomia tukipilarikirkkoja. Neljäs kirkko oli länsitornillinen tukipilarikirkko, joka käsitti alkujaan kaksi tukipilariparia. Myöhemmin sitä jatkettiin vielä yhdellä tukipilariparilla.

Muut seurakunnat itsenäistyivät 1800-luvun lopulla. Niiden nykyistä edeltävät kirkot olivat pääsääntöisesti Limingan kirkon kaltaisia tukipilarikirkkoja. Poikkeuksen teki Lumijoen toinen kirkko, joka oli tyypiltään sisäviisteinen erivartinen ristikirkko.

Lakeuden nykyiset kirkot muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden, sillä ne edustavat eri aikakausia ja tyylisuuntia. Niiden suunnittelijat ja rakentajat ovat olleet aikansa parhaita kansanmestareita ja arkkitehteja. Saman voi todeta myös kirkkoja koristelleista puusepistä ja taiteilijoista. Alueen kirkkojen arvoa lisää se, että ne ovat saaneet verrattain hyvin säilyttää alkuperäisen ilmeensä.

Liminka

[Kuva Limingan kirkosta]

Liminka on Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia; se itsenäistyi 1400-luvun lopulla. Limingan nykyinen kirkko, järjestyksessä paikkakunnan viides, valmistui vuonna 1826. Ensimmäiset luonnokset kivestä rakennettavaa kirkkoa varten laati C. Bassi. Kirkko päätettiin kuitenkin rakentaa puusta, ja sen suunnittelijoiksi tulivat A. F. Granstedt ja A. W. Arppe. Tornin suunnittelijana mainitaan myös C. L. Engel. Rakentamisesta vastasi kaustislainen kirkonrakentaja Heikki Kuorikoski (1772–1846). Hän sovelsi piirustuksia varsin vapaasti ja teki monia ratkaisuja omien kokemustensa ja mieltymystensä perusteella. Kirkko on tyyliltään uusklassinen, ja tyypiltään se on tasavartinen keskeisesti korostettu ristikirkko.

Limingan kirkon barokkinen saarnastuoli on peräisin nykyistä edeltävästä kirkosta. Sen valmisti kokkolalainen puuseppä Johan Kyntzell vuonna 1726, ja vaasalainen Olof Ekelund koristeli sen maalauksin seuraavana vuonna. Alttaritaulu Kristuksen kirkastus on oululaisen Oskar Nylanderin teos vuodelta 1849. Kirkossa on myös edellisen kirkon alttarimaalaukset, Petter Bergströmin (k. 1749) maalaamat Viimeinen tuomio ja Ristiinnaulitseminen vuodelta 1741.

Pohjalaista tyyppiä edustavan kolminivelisen tapulin rakensi Kajaanin linnan puuseppä Grels Norling vuonna 1733 edellisen kirkon viereen. Tapulin ympärillä oleva vanha hautausmaa on ollut käytössä jo vuonna 1760. Hautausmaan tultua täyteenhaudatuksi täytettiin kiviaidan sisäpuoli maalla ja uudet haudat kaivettiin toiseen kerrokseen.

Lumijoki

[Kuva Lumijoen kirkosta]

Lumijoen kappeli perustettiin Limingan seurakuntaan 1684, ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1899 (toteutui 1917). Nykyinen vuonna 1890 valmistunut tiilikirkko on pitäjän kolmas. Tyypiltään se on länsitornillinen pitkäkirkko, jonka kuoriosa on runkohuonetta kapeampi, ja molemmissa päissä on lyhyet ristisakarat. Kellot ovat länsitornissa.

Kirkkosalin alttarin risteineen sekä saarnastuolin teki kirkon rakennustoimikunnan jäsen talollinen Jaakko Kamula apunaan Jaakko Ollakka. Alttarin takana olevissa ikkunoissa on Liisa Karjarinnan vuonna 1967 valmistamat lasimaalaukset. Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa, joka jäi käytöstä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Tyyliltään kirkko edustaa 1800-luvun lopun kertaustyylejä, lähinnä massiivista uusromantiikkaa. Sen on suunnitellut Oulun läänin tuolloinen lääninarkkitehti Johan Lybeck, ja rakennusmestarina toimi Johan Karjalahti. Kirkon rakennus toteutettiin pääosin talkootyönä. Mahtavan kokonsa ja alueella poikkeuksellisen rakennusmateriaalinsa vuoksi kirkko on saanut kansan suussa nimen ”Lakeuden katedraali”.

Rantsila

Rantsila kuului aluksi Saloisten ja myöhemmin Siikajoen seurakuntaan. Itsenäiseksi se tuli vuonna 1873. Vuonna 1785 valmistunut Rantsilan keskeisesti korostettu tasavartinen ristikirkko on selkeä esimerkki 1700-luvulla tyypillisestä puukirkkoarkkitehtuurista. Kirkon on suunnitellut Simon Jylkkä-Silvén, eräs tunnetuimmista kirkkojen kansanrakentajista. Barokkisen saarnastuolin on tehnyt hailuotolainen Johan Kangas vuonna 1794.

[Kuva Rantsilan kirkon alttariseinästä]

Rantsilan kirkon aarteita ovat aikakautensa kuuluisimman kirkkomaalarin, liminkalaiset sukujuuret omaavan Mikael Toppeliuksen (1734–1821) maalaukset. Koko alttariseinän käsittää liimavärein tehty triptyykki, jonka osat ovat Getsemane, Jeesus ristillä ja Jeesus nousee haudastaan. Kullekin osalle on maalattu rokokookehykset ja niiden väliin illusoriset pylväsaiheet. Maalaus valmistui vuonna 1788, ja sitä pidetään eräänä Toppeliuksen parhaista teoksista. Hän koristi vuonna 1794 vastavalmistuneen saarnastuolin öljymaalauksin evankelistoista ja Jeesuksesta, ja maalasi siihen vielä silloisen kappalaisen Abraham Laurinin kuvan.

Tapuli on kolminivelinen ja edustaa pohjalainen tyyppiä. Se on siirretty nykyiselle paikalleen vanhan kirkon vierestä, ja se on kirkkoa vanhempi. Tapuliin tehtiin korjauksia vuonna 1876. Rantsilalaisen Juho Jääskelän kirkkoon tekemä vaivaisukko, 195 sentin pituudellaan Suomen suurin, on nykyään Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa.

Temmes

[Kuva Temmeksen kirkosta]

Temmes kuului aluksi Saloisten seurakuntaan ja myöhemmin siitä erotettuun Liminkaan. Aluksi Temmes oli saarnahuonekunta, ja itsenäiseksi seurakunnaksi se tuli vuonna 1899. Kirkko, joka valmistui vuonna 1767, edustaa tyypillistä 1600-luvun länsitornillista tukipilarikirkkoa. Se on eräs viimeisistä pohjalaista hirsiarkkurakennetta käyttäen rakennetuista kirkoista. Se on myös tyyppinsä edustajista ainoa, jonka tornissa on kellot. Tästä johtuu, että tornin huippu ei pääty 1600-luvulle tyypilliseen piikkiin vaan on tapulimainen nivelineen, kelloluukkuineen ja kaarevine kattoineen.

Kirkon rakentaja oli temmesläinen talollinen Antti Louet (1735–1809). Hän sai tehtäväkseen rakentaa saarnahuoneen, mutta tekikin kirkon, ilman virallista lupaa. Rakennus vihittiin kirkoksi vasta vuonna 1775. Vuonna 1847 alettiin kirkon eteläseinustalle rakentaa – taaskin luvatta – lisäosaa. Tarkoituksena oli muuttaa kirkko ristikirkoksi. Tuomiokapituli kuitenkin kielsi sen, ja saatiin aikaan vain matala lisärakennus, jota ruvettiin kutsumaan pikku- tai kuokkamiesten kirkoksi. Kirkkoon liittyy myös porttirakennus, jonka läpi saavutaan suoraan kirkkoon.

Kirkon sisätilan, saarnastuolin ja alttaritaulun maalaustyöt teki vuonna 1847 raahelainen Carl Christoffer Stadig (1807–1863). Barokkisen saarnastuolin tekijää ei tiedetä. Saarnastuoli on sijoitettu pohjoisen tukipilarin kohdalle, johon on maalattu voimakas verhosommitelma.

Temmeksen kirkon edustalla oleva vaivaisukko vuodelta 1858 edustaa pohjoista vapaasti seisovaa, hattupäistä tyyppiä ja on kooltaan Suomen suurimpia. Sen tekijä on Juho Juhonpoika Kandelberg (1823–1895), ja se valmistui noin vuonna 1870.

Tyrnävä

 Tyrnävän kirkko 1930-luvulla]

Tyrnävä sai Limingan seurakunnan kappelin oikeudet 1655; itsenäiseksi seurakunnaksi se erotettiin vuonna 1889. Pitäjän nykyinen puukirkko, järjestyksessä kolmas, on valmistunut vuonna 1873. Sen suunnitteli lääninarkkitehti F. W. Lüchow. Tyypiltään kirkko on länsitornillinen pitkäkirkko, jonka sivuilla on lyhyet mutta leveät ristivarret. Tornissa on kellot. Tyyliltään kirkko edustaa 1800-luvun lopun uusgotiikkaa. Alttaritaulu on T. J. Tuhkasen vuonna 1907 maalaama Jeesus Maria-äidin sylissä.

Tyrnävältä on kotoisin tunnettu kirkonrakentaja, Matti Joosepinpoika Härmä, joka eli 1600-luvun loppupuoliskolla. Matti Härmä johti Tornion kaupungin kirkon ja tapulin (1684–1688) rakentamista samoin kuin 1600-luvun alkupuolella rakennetun Oulun suuren puukirkon korjaus- ja laajennustöitä. Kempeleen vanha kirkko on hänen käsialaansa. Limingan kirkon korjaustöihin Matti Härmä osallistui vuonna 1686.