Kuusamolaisia sananparsia
- Keseä kekriin, syystä jouluun.
- Kaksi hämärätä vastakkain. (=keskitalvi)
- On lössissään ku kuusamolaeset.
- Kortesalamella on seihtemen velejestä ja yhet pyhähousut.
- Mikä on moariena malolla, se on vappuna vaolla.
- Kun on pyyö pyytämässä, niin on mieli toivomassa.
- Rannoilla on rahanhakiet, koessa koen eläjät.
- Ei muuten ampu auta, ellei nuolen noutajata.
- Puhhuu ku Liikasen Lassin ajokas.
- Seun huono talo jossei oo hermannie.
- Hyvvie ja kovvie ku Kuusamon liipat.
- Heiluvat kun oevankilaeset ukonilimalla.
- Pyhä maanantaina ku Hannulan poijilla.
- Lähellä moata ku harjun matin pellot.
- Poes Kuusamo piisin eistä että Sallahi näkköö.
- Se on mun sano Eenokki akkaansa.
Tavajärveläisiltä muistiinmerkittyjä sananpaukauksia
- Ei se laehan koeran haukku kuulu taevaaseen.
- Sae tulloo, kun rauvvukseen paestaa.
- Ennen se Jumala ilimasan parantaa, kun paha ihminen tapasan.
- Rinnan paat suuhun muttet mieltä peähän.
- On niitä lampaanpeässä hyvviehi paekkoja.
- Joka vastasen soutaa, se myötäsen huopovaa.
- Joka unijaan uskoo, se varjovaan pelekejää.
- On ihan kun ahventa takaperin nielisi.
- Istuu kun Mattilan Maija Pernuun lähössä.
- Ei sitä oo koeroa karvoehin kahtomista.
- Kiihtyy ku kemiläesen näläkä.
- Katosi kun tina tuhkaan ja suola suureen merreen.
- On totinen kun pottu vellissä.
Arvuutuksia Kuusamosta
- Karvanen alta kahtoo nilapäetä nielläkseen.(lampaankaritsa imee emäänsä)
- Pitempi oli pitkie puita, matalampi moan ruohoja.
(maantie)
- Tynnyri tiellä seisoo, ei peäse yli eikä ympäri.
(varjo)
- Hyyty tietä juoksoo ja moata villat vettää.
(heinähäkki)
- Lemmenlehti liikahtaa, kaekki kansa katsahtaa.
(ovi)
- Yöt hakkovaa, päevät hakkovaa, eikä yhtää lastuo soa.
(kello)
- Yöt kahtoo, päevät kahtoo, eikä silimäkää värähä.
(saavin korvat)
- Punanen orsi oli valakeita vanttuita täynä.
(hampaat)
- Kaksi kultaista käkeä yli orren tappeloo.
(silmät)
- Lintu lenti siivetön ja istu puuhun jalaton, neito tuli suuton ja söe sen linnun jalattoman.
(lumi puun oksilla, aurinko sulattaa sen)
- Kanneton pohjaton uutta lihoa täynnä.
(sormus)
- Piippolassa pino koatu, tänne eäni ärjähti sitte.
(ukonilma)
- Hevonen talliin meni, mutta häntä ei sopinu.
(lusikka)
- Piimä koatu pirtin peälle, ei lähteny luuvalla luuven, ei lappiella lapijoejen.
(auringonpaiste lattialla)
- Sika kun sillan alla rönky, niin ämmä hännästä veteli.
(kirnu)
- Puun pitunen ja lohilangan paksunen ja joka oksassa se nouvattaa.
(puun sydän)
- Mies mehtään menöö sata silimeä selässä.
(kontti)
- Musta kiikkuu, punanen liikkuu.
(pata ja nuotio)
Kuusamolaisia murresanoja
- Rillauta
- Kiusotella. Elä kehtoa rillautuo.
- Ajjeerautuu
- Tekee kiusaa. Lopetahan nyt se ajjeerauminen.
- Ahveerata
- Ajatella, miettiä. Minä kerkisin ahveerata vaekka mitä.
- Utteerata
- Udella, kysellä. Jo se koetti utteerata.
- Loavata
- Puhua. Kyllä sitä oesi loavoamista.
- Akkiloepi
- Avustaa. Mee veikkonen akkiloemaan sitä.
- Völöjätä
- Kantaa, nostella. Oli siinä völöjeämistä.
- Hupostaa
- Leikkii. Menkeähän nyt hupostamaan.
- Öyhkyyttää
- Polttaa, savustelee. Voe mahoton tuota öyhkyyttämistä!
- Räkkejää
- Riittää, liikenee. Räkkejääkö sitä mulle asti?
- Sassaroepi
- Reistailee, menee rikki, epäkuntoon. Mikä siinä rupesi sassaroimaan?
- Natkuttaa
- Harmittaa. Kyllä minnuo natkutti.
- Toaron
- Turhaan. Tuo alituinen kahven särpiminen on toaron.
- Reävitön
- Hävytön. Kyllä se on reävitön siitä suustaan.
- Toakea
- Vaikea. Jo se oli toakeata.
- Ietie
- Mahdollisuutta. Oli niin kiire, ettei ollu ietie eis syyvvä.
- Atimoessa
- Kylässä. Ennen sitä ruukattiin kulukea atimoessa.
- Ratulat
- Kihlajaiset.
- Velti
- Lammasnahkapeitto.
- Höppö
- Vastakirnuttu voi, josta piimää ei ole erotettu pois.
- Nutta
- Pitkä topattu naisten päällystakki.
- Tikkuri
- Villapaita.
- Pevviisit
- Paperit.
- Konnunnuusa
- Heinäpula.
- Peälläpäsmäri
- Päällysmies, johtaja.