Kuusamolaisia sananparsia

  • Keseä kekriin, syystä jouluun.
  • Kaksi hämärätä vastakkain. (=keskitalvi)
  • On lössissään ku kuusamolaeset.
  • Kortesalamella on seihtemen velejestä ja yhet pyhähousut.
  • Mikä on moariena malolla, se on vappuna vaolla.
  • Kun on pyyö pyytämässä, niin on mieli toivomassa.
  • Rannoilla on rahanhakiet, koessa koen eläjät.
  • Ei muuten ampu auta, ellei nuolen noutajata.
  • Puhhuu ku Liikasen Lassin ajokas.
  • Seun huono talo jossei oo hermannie.
  • Hyvvie ja kovvie ku Kuusamon liipat.
  • Heiluvat kun oevankilaeset ukonilimalla.
  • Pyhä maanantaina ku Hannulan poijilla.
  • Lähellä moata ku harjun matin pellot.
  • Poes Kuusamo piisin eistä että Sallahi näkköö.
  • Se on mun sano Eenokki akkaansa.

Tavajärveläisiltä muistiinmerkittyjä sananpaukauksia

  • Ei se laehan koeran haukku kuulu taevaaseen.
  • Sae tulloo, kun rauvvukseen paestaa.
  • Ennen se Jumala ilimasan parantaa, kun paha ihminen tapasan.
  • Rinnan paat suuhun muttet mieltä peähän.
  • On niitä lampaanpeässä hyvviehi paekkoja.
  • Joka vastasen soutaa, se myötäsen huopovaa.
  • Joka unijaan uskoo, se varjovaan pelekejää.
  • On ihan kun ahventa takaperin nielisi.
  • Istuu kun Mattilan Maija Pernuun lähössä.
  • Ei sitä oo koeroa karvoehin kahtomista.
  • Kiihtyy ku kemiläesen näläkä.
  • Katosi kun tina tuhkaan ja suola suureen merreen.
  • On totinen kun pottu vellissä.

Arvuutuksia Kuusamosta

  • Karvanen alta kahtoo nilapäetä nielläkseen.
    (lampaankaritsa imee emäänsä)
  • Pitempi oli pitkie puita, matalampi moan ruohoja.
    (maantie)
  • Tynnyri tiellä seisoo, ei peäse yli eikä ympäri.
    (varjo)
  • Hyyty tietä juoksoo ja moata villat vettää.
    (heinähäkki)
  • Lemmenlehti liikahtaa, kaekki kansa katsahtaa.
    (ovi)
  • Yöt hakkovaa, päevät hakkovaa, eikä yhtää lastuo soa.
    (kello)
  • Yöt kahtoo, päevät kahtoo, eikä silimäkää värähä.
    (saavin korvat)
  • Punanen orsi oli valakeita vanttuita täynä.
    (hampaat)
  • Kaksi kultaista käkeä yli orren tappeloo.
    (silmät)
  • Lintu lenti siivetön ja istu puuhun jalaton, neito tuli suuton ja söe sen linnun jalattoman.
    (lumi puun oksilla, aurinko sulattaa sen)
  • Kanneton pohjaton uutta lihoa täynnä.
    (sormus)
  • Piippolassa pino koatu, tänne eäni ärjähti sitte.
    (ukonilma)
  • Hevonen talliin meni, mutta häntä ei sopinu.
    (lusikka)
  • Piimä koatu pirtin peälle, ei lähteny luuvalla luuven, ei lappiella lapijoejen.
    (auringonpaiste lattialla)
  • Sika kun sillan alla rönky, niin ämmä hännästä veteli.
    (kirnu)
  • Puun pitunen ja lohilangan paksunen ja joka oksassa se nouvattaa.
    (puun sydän)
  • Mies mehtään menöö sata silimeä selässä.
    (kontti)
  • Musta kiikkuu, punanen liikkuu.
    (pata ja nuotio)

Kuusamolaisia murresanoja

Rillauta
Kiusotella. Elä kehtoa rillautuo.
Ajjeerautuu
Tekee kiusaa. Lopetahan nyt se ajjeerauminen.
Ahveerata
Ajatella, miettiä. Minä kerkisin ahveerata vaekka mitä.
Utteerata
Udella, kysellä. Jo se koetti utteerata.
Loavata
Puhua. Kyllä sitä oesi loavoamista.
Akkiloepi
Avustaa. Mee veikkonen akkiloemaan sitä.
Völöjätä
Kantaa, nostella. Oli siinä völöjeämistä.
Hupostaa
Leikkii. Menkeähän nyt hupostamaan.
Öyhkyyttää
Polttaa, savustelee. Voe mahoton tuota öyhkyyttämistä!
Räkkejää
Riittää, liikenee. Räkkejääkö sitä mulle asti?
Sassaroepi
Reistailee, menee rikki, epäkuntoon. Mikä siinä rupesi sassaroimaan?
Natkuttaa
Harmittaa. Kyllä minnuo natkutti.
Toaron
Turhaan. Tuo alituinen kahven särpiminen on toaron.
Reävitön
Hävytön. Kyllä se on reävitön siitä suustaan.
Toakea
Vaikea. Jo se oli toakeata.
Ietie
Mahdollisuutta. Oli niin kiire, ettei ollu ietie eis syyvvä.
Atimoessa
Kylässä. Ennen sitä ruukattiin kulukea atimoessa.
Ratulat
Kihlajaiset.
Velti
Lammasnahkapeitto.
Höppö
Vastakirnuttu voi, josta piimää ei ole erotettu pois.
Nutta
Pitkä topattu naisten päällystakki.
Tikkuri
Villapaita.
Pevviisit
Paperit.
Konnunnuusa
Heinäpula.
Peälläpäsmäri
Päällysmies, johtaja.