Useampi kuusamolainen on kuullut jossakin yhteydessä mainittavan knihtikontrahdista, esim. että mainittu kontrahti on jossakin yhteydessä maan omistusoikeuden kanssa täällä Pohjolassa, vaan harvat lienevät selkoa ottaneet, mitä tuo knihtikontrahti oikeastaan sisälsi. Siitä muuvan sana.

Usein sattuvien levottomuuksien ja sotien aikana Ruotsin ja Venäjän välillä, tehtiin molemmin puolin rajaa alituisia ryöstö- ja hävitysretkiä naapuriin, Venäjän puolelta varsinkin Kuusamoon. Surkeita ovat kertomukset näistä arvaamattomista hyökkääjistä. Mutta ajan oloon tämmöiset ryöstöretket harvenivat harvenemistaan, seurauksena siitä, että sodan sattuessa talonpojat kummaltakin puolelta rajaa kokoontuivat yhteen ja tekivät rajarauhan, s.o. rauhallisesti kohtelemaan toisiansa ja olemaan tekemättä hävitysretkiä toisen alueelle. Niinpä ei koko ”isonvihan” aikana tätä aina vähän väliä uudistettua rajarauhaa rikottu kertaakaan. 1742 vuoden sodan aikana vangitsivat venäläiset sotilaat 2 talonpoikaa Kuusamosta, jotka olivat rajan toiselle puolelle menneet ja veivät heidät vangittuina Kuolan linnaan, vaan tulivat kohta sieltä vapaaksi lasketuiksi. Mutta 1750, keskellä rauhaa, hyökkää muutama partiojoukko taas Kuusamon puolelle, ryöstää muutamia taloja ja kirkonkin , muun muassa vievät mukanaan messukaapun sieltä . Aivan huolettomana ei siis huolimatta rajarauhasta voitu olla. Lapinmaa oli vapautettu kaikesta sotavalveuksesta. Vaan sekä rajaa että itseänsä suojellakseen sekä samalla osoittaakseen uskollisuuttaan esikunnalle tarjoutuivat asujamet Kuusamossa, Kuola- ja Kemijärvellä määrätyillä ehdoilla asettamaan sotamiehiä ja jääkäreitä näiden kaukaisten paikkakuntain suojelemiseksi. Oli nimittäin sota taas 1788 syttymäisillään Ruotsin ja Venäjän välillä. Niissä kokouksissa, jotka maanherran käskystä pidettiin 15 päivä kesäkuuta 1789 Kemijärvellä ja Kuolajärvellä sekä saman kuun 28 pnä Kuusamossa, sitoutuvat nämät pitäjät maan puolustukseksi asettamaan jääkärijoukon, johon tulisi kuulumaan 47 sotamiestä, 2 rumpalia ja 57 jääkäriä. Näistä asettaisi Kuusamon pitäjä yksikseen 30 sotilasta ja 30 jääkäriä sekä rumpalin kummallekin joukolle. Sitä paitsi piti pitäjän rakentaa torpat sotilailleen, niin Kajannin läänissäkin talonpojat tekivät. Kemijärven tuli asettaa 14 sotamiestä ja yhtä monta jääkäriä, Kuolajärven 3 sotilasta ja 13 jääkäriä, sitä paitsi sotilaille täälläkin torpat olivat rakennettavat.

Korvaukseksi tästä vaativat talonpojat Kuusamossa ja Kuolajärvellä: että olivat vapautetut muusta sotilaspestauksesta, maanmittauksesta, isostajaosta sekä maittensa veroituksesta, ei heitä myöskään saisi rasittaa verojen korottamisella ja muilla maksuerillä; ainoastaan valtakunnan rajaa saisivat kruunu keskenään käydä.

Kemijärveläiset vaativat, että saisivat ainiaan olla vapautetut maanmittauksesta ja isostajaosta, verollepanosta sekä verojen korottamisesta.

Kaikki pitäjät yhteisesti vaativat, ettei uudistaloja saisi perustaa ilman kylänmiesten suostumusta; että kaikki pitäjän rajojen sisällä löytyvä maa oli pantava, silloin löytyville vanhoille tiloille, että tullirajaa vartioimaan oli käytettävä paikkakunnan omaa sotavoimaa; ettei näin asetettua sotaväkeä saisi rauhan, eikä sodan aikana, viedä komppanian piiriä kauemmas. Sitäpaitsi suostui rahvas harjoituksiin lähettämään poikiaan, vävyjään ja renkejään 55 kappaletta, joista kuusamolaiset asettavat 31, kemijärveläiset 14 ja kuolajärveläiset 10 miestä. Sekä vakinaista että viimeksi mainituita harjoitettiin 14 päivää kesällä ja 4 päivää talvella suksilla.

Mitä Kuusamon pitäjääseen tuli, varmistettiin edellämainittu knihtikontrahti semmoisenaan Kunink. päätöksellä 27 päivältä huhtikuuta 1790.

Julistuksen kautta 5 päivältä huhtikuuta 1879 kumottiin knihtikontrahti osalta ja muutettiin osalta. Sen mukaan säädettiin, että Kuusamo ja Kuolajärvi jäisi ennen suorittamalleen ”lapinverolle”, mutta Kemijärvellä tulisi vero lopullisessa verollepanossa laskettavaksi 9 hopearahan mukaan manttaalilta.