[Kuva: Padingin koulu]

Kuntakokouksessa joulukuussa 1917 oli esillä Välikylän koulun laajentamisasia, jolloin esille tuli myös ajatus suuren koulupiirin jakamisesta: ”Syntyneessä keskustelussa ilmoitettiin Padingin kyläkuntasten puolesta oltavan sillä kannalla, että Välikylän nykyisestä koulusta liika pitkän matkan päässä olevina olivat aikeessa ryhtyä hankkimaan omaa kansakoulua kyläkuntaansa ja sen vuoksi nyt vastustivat Välikylän koulun lisähuoneiden rakentamisehdotuksia. Tämän saavutettua kokouksessa enemmistön kannatuksen luopuivat vastakkaisella kannalla olevat ehdotuksestaan, joten yksimieliseksi päätökseksi tuli, että Välikylän koulun lisähuoneiden rakentamiskysymyksen ratkaiseminen jätettiin toistaiseksi riippumaan niistä toimenpiteistä, joihin Padingin kyläkunnan puolesta ryhdytään oman koulun aikaansaamiseksi, mikä on ratkaistava ensi syksyyn mennessä.”

Padingin kyläkunta ryhtyi puuhaamaan koulua jo viikon päästä äskeisestä kuntakokouksesta. Kouluasiaa ajamaan valittiin toimikunta, Janne Rättyä, Ville Niskanen, Joonas Järvelä, Johan Tenkku ja Ville Nevala – nämä miehet muodostivat myös koulun ensimmäisen johtokunnan. Toimikunta hankki koululle vuokrahuoneet Taneli Eerolan talosta, mille päätökselle haettiin kuntakokouksen vahvistus.

Tammikuussa 1918 kuntakokouksen päätöksellä erotettiin Padingin piiri Välikylän koulupiiristä, vahvistettiin kouluhuoneiden vuokrasopimus sekä päätettiin johtokunnan kokoonpanosta ja opettajanviran auki julistamisesta. Piirijaon toimeenpanon jälkeen jäi Ypyän kouluun 110 kouluikäistä lasta ja Padingin kouluun 56.

Vaikeimmin ratkaistava ongelma oli koulun paikkakysymys. Kalajoki jakaa kyläkunnan maantieteellisesti kahtia ja samoin se jakoi mielipiteet koulun paikasta. Tontteja oli tarjolla sekä joen etelä- että pohjoispuolelta. Sovintoa ei monista neuvotteluista huolimatta löytynyt. Tarkastaja Varpelaide esitti oman näkemyksensä pyrkien katsomaan asioita tasapuolisesti molemmilta kannoilta. Hän esitti, että paikkaa valittaessa on huomioitava koulumatkojen pituudet, opettajien viljelysmaan laatu, väestön tuleva kehitys, jopa kauneusnäkökohdat. Pohjoisen puolen hyväksi voitiin lukea suurempi väestömäärä – 239 henkeä – ja kauniimpi ympäristö. Tarkastaja kuitenkin varovaisesti kääntyi kannattamaan 192 asukkaan eteläpuolta, jossa tulevaisuudessa nähtiin sekä väestön että viljelysmaiden enemmän kasvavan. ”Suurta erehdystä ei tehdä, puolsipa koulua kummalle puolelle hyvänsä,” hän kuitenkin totesi.

Asiassa suoritettiin äänestys, jossa eteläpuoli sai 618 ääntä ja pohjoispuoli 455 (manttaaliluku määräsi tuolloin äänimäärän). Koulu tuli siten rakennettavaksi joen eteläpuolelle.

Kiistat eivät estäneet koulutyötä pääsemästä alkuun. Kolmesta hakijasta valittiin opettajaksi Ilmari Simstedt, joka oli kyläkunnalla tullut tutuksi jo Ypyässä opettaessaan. Sotavuosiksi hän oli luopunut opettajantoimestaan osallistuakseen koulutustehtäviin valkoisen armeijan palveluksessa sekä myös taisteluihin rintamana. Simstedt ajoi innolla Padingin koulun perustamista laatien muun muassa kyläläisten puolesta tarvittavat asiapaperit. Tarmokas opettaja muokkasi itse opettajan luontaisetuihin kuuluvat pellot viljelykuntoon. Hän opetti Padingissa vuoteen 1919. Hänen vaimonsa Ella Simstedt opetti tytöille käsitöitä.

Koulutyö alkoi lokakuun ensimmäisenä päivänä 1918 Eerolan talon vinttikamarissa. Oppilaita ilmoittautui 30, joista noin puolet olivat käyneet jo Ypyässä koulua.

Kunta ei pitänyt kiirettä uuden koulutalon rakentamisessa. Johtokunta kiirehti asiaa ja saikin 1920 kunnan myöntämään rahaa rakennustarpeiden hankkimiseksi. Samana vuonna valittiin koulun piirustukset kouluhallituksen tyyppipiirustuksista. Päädyttiin malliin nro 8, mutta jo rakennustöiden ollessa käynnissä tehtiin piirustuksiin olennaisia muutoksia, muun muassa lisättiin ikkunoita ”parempaa valosuhdetta ja näköä silmällä pitäen”, sekä rakennettiin koulusta kaksikerroksinen, sillä oppivelvollisuuslain voimaantultua oli välttämätöntä saada tilat myös alakoululle.

Koulu valmistui syksyllä 1921. Marraskuussa pidettiin vihkiäisjuhla, jonka harras ohjelma ja lopuksi pidetyt seurat osoittivat, että kyläläisten kiitollisuudentunteet eivät kohdistuneet vain maallisiin viranomaisiin. Kaikki juhlavieraat myös ruokittiin, mikä oli harvinaista siihen aikaan. Vasta nyt, kun kaikki opinhaluiset mahtuivat kansakouluun, lopetti kiertokoulu toimintansa. Syksyllä 1921 tuli koulun opettajaksi Stefan Mäntymaa, joka opetti vuoteen 1928.

Vanha jupakka koulun paikasta tuli lähes vuosittain esille, varsinkin keväisin joen tulviessa, jolloin oppilaat joutuivat kiertämään kouluun kahdeksan kilometrin pituisen taipaleen Hyttisillan kautta. Kaikkiaan kolmisenkymmentä lasta kulki joen pohjoispuolelta. Anomuksia koulupiirin jakamisesta laadittiin ja niiden tueksi kyseiset koululaiset keskeyttivät koulunkäynnin kokonaan, mutta kunta katsoi ”ylikulkuhäiriön” ohimeneväksi ja ei suostunut mihinkään anomuksessa mainittuun. Kyläläiset olisivat halunneet vaihtoehtona koulun rakentamiselle uutta siltaa tai toista kuljetusmiestä joen ylitykseen. Pahimman tulvan aikaan koululapset majoitettiin koulun puoleisiin taloihin. Vasta 1950-luvun lopulla rakennettiin riippusilta joen ylitse, mistä lähtien ei joki vuolaimmillaankaan ole koulunkäyntiä estänyt.

[Kuva: Padingin koululla vietetään äitienpäivää]
Padingin koululla vietetään äitienpäivää.

Alakoulu aloitti toimintansa 1922 ensin yhteisenä Ypyän koulun kanssa. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Aleksandra Aurora Ahola. Hän opetti myös tyttöjen käsityöt. Kumpikin koulu sai oman alakoulunsa 1930, jolloin yhteinen opettaja Anna Pyrhönen jäi Ypyän kouluun ja Padinkiin valittiin Laura Mustakallio yhdeksi lukuvuodeksi. Hänen jälkeensä virkaa hoiti Elli Ruuttunen (myöhemmin Nyrhinen), joka opetti Padingissa vuoteen 1970 – lähes neljäkymmentä vuotta!

Padingin koululla sai keittolatoiminta alkunsa vasta sotavuosina, jo 1937 oli annettu vähävaraisille voileipää. Kolmikymmenluvulla siirtyi myös ennen opettajien hoitama lämmitystyö vahtimestarin hoidettavaksi. Hilja Kylmä toimi Padingin koulun vahtimestari–keittäjänä 22 vuotta.

Sotavuosina koulutyö keskeytyi, kun koululle majoitettiin evakkoja, ja jatkosodan viimeisenä syksynä koulunpito oli siirrettävä vuokrahuoneisiin, sillä koulutaloa tarvittiin sotilastarkoituksiin. Piikkilanka-aitojen takana säilytettiin sotavankeja. Syksyllä 1946 palasivat koululaiset omaan kouluunsa.

Oppilasmäärä Padingissa kohosi jo yli sadan 1950-luvulla. Opettajia tarvittiin kolme. 1953 koulurakennusta laajennettiin ja kunnostettiin nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. Myös opettajille rakennettiin oma asuntolarakennus. 1960-luvulla oppilasmäärä laski jyrkästi.

Padingin koululla on opettajien vaihtuvuus ollut vähäistä. Kuusikymmenvuotisen toiminnan aikana ovat koululla opettaneet seuraavat: Ilmari Simstedt 1918–1919, Gabriel Ala-Kojola 1919–1920, Anna Ängeslevä 1920–1921, Stefan Mäntymaa 1921–1928, Aleksandra Ahola 1922–1924, Anna Pyrhönen 1924–1931, Kustaa Muilu 1928–1951, Laura Mustakallio 1931–1932, Elli Nyrhinen 1932–1970, Maija Ruuttunen 1948–1950, Irja Niemistiö 1950–1952, Anni Rättyä 1951–1952, Antero Ruuttunen 1952–1953, Helena Laakkonen 1953–, Samuli Muilu 1953–1981, Anna-Liisa Sarja 1970–, Pentti Manni 1981–. Käsitiöitä ovat ohjanneet Ella Simstedt, Heikki Niskanen, Aleksandra Ahola, Lilja Kilpi, Liisa Muilu ja Otto Järvelä.

Padingin 21 oppilaan koulu lakkautettiin vuonna 2001.