[Kuva: Aittolan koulu]
Aittolan vanha koulu.

Aittolan kansakoulu aloitti toimintansa Matti Salanderilta vuokratuissa huoneissa vuonna 1921. Tilaa ei ollut liiemmälti: vain kaksi huonetta eikä opettajalle edes omaa keittiötä. Uuden koulun tontista tuli kiista, sillä alueella on kaksi erillistä kyläkuntaa: Töllinperä ja Aittoperä. Päädyttiin tonttiin Vaartinmäeltä, joka sijaitsi sopivasti koulupiirin keskellä. Johtokunta päätteli: ”Ajatellen aikoja eteenpäin, niin voihan Töllinperälläkin asutus tihentyä ja lapsiluku lisääntyä, vaikka se tällä hetkellä on pienempi kuin Aittoperällä”. Rakentaminen kyseiselle tontille nähtiin edulliseksi, sillä se oli kovaa kangasmaata. Paikanhakuilmoituksessa mainittiin koulun olevan luonnonihanalla paikalla.

Rakennustyöt aloitettiin 1922 tasaamalla koulun paikka kökällä, ja koulutalo nousi kesällä 1923. Oppilaita oli sen verran paljon, että koulusta tehtiin kolmiopettajainen. Tämän, kuten niin monen Nivalan koulun, on suunnitellut J. Karvonen Oulusta. Rakennuksen valmistuttua pidettiin ”pieni juhla vapaiden kahvien keralla”. Jo 1925 toimi koulukeittola, tosin vain varattomat saivat aterian ilmaiseksi.

Oppilasmäärä kasvoi nopeasti. Syksyllä 1924 oli oppilaita 55 ja seuraavana vuonna 65. Koulun ensimmäisinä opettajina toimivat Veera Nurkki 1921–1922, Eedla Lindquist 1922–1923, Hanna Niskanen (omaa sukua Lysti) 1923–1926, Mimmi Pikkarainen 1925–1926 ja Paavo Raivio 1926–1927. Poikien käsitöitä ohjasivat Mikko Nurmela ja Joonas Pajukoski. Alakoulun opettajaksi otettiin vuonna 1926 Lyydia Kukkonen (omaa sukua Heikkilä), joka opetti Aittolassa vuoteen 1966. Vakituinen miesopettaja saatiin 1927, kun Erkki Elovaara tuli Aittolan opettajaksi. Kun seuraavana vuonna koulun kolmanneksi opettajaksi tuli Anna Ihalainen (myöhemmin Elovaara), sai Aittola moniksi vuosiksi pysyvän opettajakunnan.

Eräässä kouluhallituksen kirjelmässä kodin ja koulun välisten suhteiden hoidosta kehotettiin opettajaa osoittamaan palvelevaisuutta ja antaumuksella tutustumaan koulun ympäristöön ja sen elinehtoihin ja seuraamaan rohkaisevaisuudella väestön elämäntaistelua sekä harrastamaan henkilökohtaisia käyntejä lasten kotona. Opettaja Erkki Elovaara, jos kuka, toimi näin – luontaisesti ja vilpittömästi. Sen lisäksi, että hän oli oivallinen ja innostava opettaja, hän osallistui kylän elämään monin tavoin. Hänen taitojaan tarvittiin, kun piti lastoittaa murtunut raaja, poijittaa lehmä tai korjata rikkoutunut rysky. Keskellä yötäkin sai tulla herättelemään, jos tarve vaati. Erityisesti eläinten lääkintä oli hänen kiinnostuksensa kohteena. Taidon hän oli oppinut isältään, ja salaiset reseptit olivat kirjattuina mustakantiseen vihkoon. Aittolasta Elovaarat siirtyivät 1947 naapurikouluun Järvikylälle.

1930-luvun pula-aika koetteli myös koulunpitoa. Lapset olivat huonokuntoisia, keittolatoiminta lakkasi, ja oli vara antaa vain leipää. Koulusta poisjääminen oli yleistä, ja johtokunta sai ikäväksi tehtäväkseen koululakiin vedoten lähettää kehotuksia vanhemmille. Sotavuosina koulu jäi kokonaan naisopettajien hoitoon, jotka hekin osallistuivat kansanhuoltotyöhön. Silti koulu toimi lähes yhtäjaksoisesti. Näinä vuosina opettajat vaihtuivat usein: Ida Rautio opetti 1938–1940, Hilja Montonen 1940–1941, Tyyne Valtonen syksyn 1941, kevään 1942 Martta Härkönen, Vieno Parviainen 1942–1943 ja Laila Massa (myöhemmin Laurila) 1943–1951.

[Kuva: Aittolan koulu]
Aittolan koulu vuonna 2004.

Makolan koulun perustaminen laski väliaikaisesti Aittolan oppilasmäärää, mutta pian sotien jälkeen tarvittiin koululla kolmas opettajanvirka yläkoulussa. Vanha koulurakennus oli käynyt jo ennen sotia pieneksi, niin että jouduttiin turvautumaan vuokrahuoneisiin. Koulua pidettiin Ainastalossa ja Pekkalassa. Suunnitelmia uudesta koulusta laadittiin. Aluksi harkittiin pelkästään lisärakennusta vanhan koulun yhteyteen, mutta 1957 oli päädytty uuden rakentamiseen. Esitettiin kaksi ehdotusta, joista toinen käsitti kaksi pientä koulua, jolloin koulumatkat saataisiin lyhyiksi; toinen ison koulun, jossa olisi enemmän opettajia ja parempi opetusvälineistö. 1958 tehtiin piirijako, jossa Töllin ja Aittolan piirit erotettiin, ja Aittolan koulua alettiin rakentaa uuteen paikkaan keskelle kyläkuntaa Järvikylän Osuuskaupan tienoille. Koulu rakennettiin säästäväisyyssyistä samoilla piirustuksilla kuin Vilkunan koulu, ja se valmistui vuonna 1961.

Töllin koulua varten hankittiin jo tonttikin, mutta rakennussuunnitelmat siirtyivät, sillä haluttiin katsoa, mitä tuleva kaivos vaikuttaisi. Kun 1960-luvun puolivälissä oppilasmäärät eivät kohonneetkaan toivotulla tavalla, suunnitelmista luovuttiin. Makolan piirin oppilaat kävivät mieluummin Aittolan koulussa kuin syrjäisessä ja huonokuntoisessa omassa koulussaan. Makolan koulun lakattua (1968) on alueen koulukkaat kuljetettu Aittolan kouluun.

Kun vuonna 1966 opettaja Kukkonen jäi eläkkeelle, lakkautettiin koulun viides opettajan virka. Oppilasmäärä oli tuolloin 98.  1950-luvulta 1960-luvulle ovat opettajina toimineet seuraavat: Kauko Kaski 1947–1951, Aino Turunen 1947–1950, Ida Ylikotila 1948–1949, Saimi Vähäsarja 1949–1950, Pentti Leipälä 1950–1951, Ulla-Liisa Perkkiö (omaa sukua Veikkola) 1950–1952 ja 1955–1959, Irma Kakko 1951–1952, Martta Kivelä 1951–1952, Meeri Huotari 1952–1953, Aino-Liisa Repo (omaa sukua Peltosaari) 1952–1955, Yrjö Vähäaho 1952–1954, Ester Vähäaho 1952–1954, Margit Yliaho 1954–1955, Anna-Liisa Jurva 1954–1955, Kaisa Laakkonen 1954–1955, Pekka Keskinen 1955–1956, Hanna Jylhä-Ollila 1955–1956, Aini Jussila 1955–1956, Maila-Tellervo Keskinen 1956–1958, Erkki Ojakangas 1956–1957, Anna Ojakangas 1956–1957, Ritva Rossi 1956–1957, Matti Kuusisto 1957–1958, Jouko Löytynoja 1957–1958, Heimo Huovinen 1958–1964, Pentti Koutonen 1958–1970, Eeva-Liisa Multala 1958–1959, Toini Saarela 19581959, Aila Mäkipetäjä (omaa sukua Palokangas) 1959–1972. Pitkän työuran koululla tekivät vuonna 1959 tullut Aili Mäki-Petäjä ja vuonna 1964 tullut Pentti Ranttila.

Koulun kotisivu