[Kuva: Maliskylän koulu 1900-luvun alussa]
Maliskylän (Malilan) koulu 1900-luvun alussa.

Jokisaaren johtaja Vartiainen puuhasi Maliskylälle kansakoulua jo 1870-luvun alussa, eikä hän luultavasti ollut ainoa kouluasioista kiinnostunut maliskylänen. Kuntakokouksessa koulusta ensimmäisiä kertoja äänestettäessä oli ainoa koulua puoltava talonpoika Heikki Laakkonen Maliskylältä. Kirkonkylä katsottiin kuitenkin ensisijaiseksi koulun paikaksi, mutta seuraavaksi tuli Maliskylä.

Asia otettiin esille kuntakokouksessa 6.12.1895. Pöytäkirja kertoo seuraavaa:

”Oli kuulutettu tässä kokouksessa keskusteltavaksi, olisiko lisättävä kansakouluja tähän kuntaan. Kun nyt tämä asia otettiin puheeksi, kuuletti enemmistö vastustavan asiaa,mutta iso-osa kokoukseen saapuneista vaativat, että ainakin Maliskylään olisi perustettava yksi kansakoulu, niin ja kun vaadittiin äänestystä asiassa, ryhdyttiin äänestykseen tuloäyrien mukaan, jota tehdessä varatuomari Borg vaati ja tahtoi tähän merkityksi että talokas Joonas Pekanpoika Konttilan ääntä ei saataisi ottaa lukuun, koska hän ei voinut näyttää, että hänen isänsä Pekka Konttilan jälkeen olisi laillista perinnönjakoa toimitettu, mutta kokous kumminkin myönsi Joonas Konttilan 14 ääntä otettavaksi äänestyslistaan. Tulos äänestyksestä oli se, että kokous 727 äänellä 418 ääntä vastaan hylkäsi ehdotuksen.”

Maliskyläsiä äänestyksen tulos ei tyydyttänyt, vaan he valittivat asiasta kuvernöörille vedoten siihen, että kylällä olisi 213 kouluikäistä lasta. Helmikuussa kuntakokous käsitteli valitusta ja ”valitukseen osaa ottamattomain” tuli antaa asiasta selitys. Selityksen laativat Kustaa Vilkuna, Iisakki Junttila, Matti Marjoniemi ja Johan Haapala. Ei ole tiedossa, tyydyttikö selitys kuvernööriä, mutta kouluasia tuli esille uudelleen vasta vuoden 1896 lopulla. Tässä vaiheessa myötämielisyys koulujen perustamista kohtaan oli niin kasvanut, että ”rykin keskusteltua yhdistyi kokouksen suuri enemmistö äänestystä vaatimatta” päättämään koulujen perustamisesta neljälle suurimmalle sivukylälle. Päätös oli viisas, sillä nyt saatiin kaikki kylät yhdessä ajamaan kouluasiaa eteenpäin.

Maliskylä sai pienen myönnytyksen: koulu saataisiin panna toimeen heti keväällä 1897 vuokrahuoneissa. Muut saivat odottaa syksyyn.

[Kuva: Emil Lundqvist]
Emil Lundqvist (Weikkola).

Tammikuussa 1897 johtokunta piti kokousta Jussilan talossa puheenjohtajanaan maanviljelyskoulun johtaja Emil Lundqvist (myöh. Weikkola) ja jäseninä talokkaat J. Alakoskela, E. Halmetoja, M. Laurila ja Samuel Arola. Kouluhuoneet johtokunta päätti vuokrata Samuel Arolalta. Vuokranantaja lupasi tuvan ja kamarin, lämmön ja kaksinkertaiset ikkunat. Koulukalustoksi päätettiin hankkia pulpetit, jotka teetettiin huutokaupalla. Jo seuraavana päivänä pidettiin kyseinen huutokauppatilaisuus Jokisaaren kartanossa. Koulupöytiä teetettiin 15 kappaletta ”myötäliitettyjen läpileikkauspiirustusten” mukaan. Ohjeet olivat yksityiskohtaiset; niistä selviää pulpettien olleen kolmen istuttavia nostettavalla kannella varustettuja. Erilliset penkit teetettiin Jokisaaren penkkien mallilla. Vielä kun opettajalle tehtiin musta taulu, oli välttämättömin kalustus valmis.

[Kuva: Maria Alhovaara]
Opettaja Maria Alhovaara.

22.1. valittiin koulun väliaikaiseksi opettajaksi kiertokoulunopettaja Maria Alfthan (joka sittemmin suomensi nimensä Alhovaaraksi). Hän oli kyläläisille jo ennestään tuttu. Rovasti Roschier kutsuttiin pitämään koululle avauspuhetta.

Heti alussa helpotettiin köyhien lasten kouluun tuloa vapauttamalla heidät sisäänkirjoitusmaksusta ja antamalla koulukirjat lainaksi. Kunnan yhteisiä stipendi-rahoja jaettiin myös Maliskylälle. Heti alkuun ei kaivattua valtionapua opettajan palkkaukseen saatu, joten lainattiin Säästöpankilta ja käytettiin Jokisaarella vuosi sitten pidettyjen kansanhuvien tuotto. Johtokunta huolehti karttojen ja seinäkellon hankinnasta ja rakennutti ”makkihuoneen”. Urkuharmoonin saamiseksi pidettiin arpajaiset, ja jo samana syksynä oli koossa 300 markkaa, jonka harmooni maksoi.

Koulun tontti hankittiin Jokisaaren mailta Mäntylän paikalta, ja koulutalo valmistui kolmessa vuodessa. Koulutalon ympäristön istutukset teki läänin puutarhuri.

[Kuva: Maria Alhovaara ja Maliskylän koulun oppilaita]
Maria Alhovaara oppilaineen.

Vaikka opettaja Alfthan otettiinkin väliaikaiseksi, johtokunta halusi pitää hänet edelleen eikä julistanut virkaa auki, sillä epäiltiin, ettei opettajaa kuitenkaan saada ja nykyinen opettajakin voitaisiin menettää. Maria Alhovaara pätevöityi kansakoulun opettajaksi kursseilla ja kuuntelemalla seminaariopetusta. Viran vahvistuskirjan hän sai 1907. Poikien käsitöitä opetti kymmenen vuotta Heikki Päivärinta.

[Kuva: Inkeri Suvi]
Opettaja Inkeri Suvi.

Johtokunnan kokouksessa 1911, missä oli läsnä myös piiritarkastaja Lähde, todettiin oppilasmäärän kasvaneen jo yli kuudenkymmenen, jolloin oli välttämätöntä perustaa apuopettajan virka. Toinen opettaja aloitti työnsä tammikuussa 1912. Puoli vuotta virkaa hoiti Martta Merikari ja hänen jälkeensä Inkeri Suvi, joka jäi Maliskylälle koko loppuelämäkseen.

Johtokunta olisi mieluummin ottanut miesopettajan poikien käsityönohjauksen takia, mutta opettaja Suvi kävi kurssit tähän tehtävään Rauman seminaarissa. Pitemmän päälle hän ei poikien käsityötä jaksanut huonon terveyden ja likinäköisyyden takia hoitaa. Vuosina 1914–1944 tehtävää hoitivat Antti Laakkonen, Iivari Ristilä, Iisakki Hakala ja Jaakko Perälä. Käsitöiden opetus ei mahtunut koulutaloon, joten vuokrattiin luokka ensin talokas Matti Laurilalta, sitten Jaakko Kankaalta.

Tarkastajan antaman lausunnon mukaan oli johtokunta huolehtinut kiitettävästi koulun ulkonaisista varustuksista. Muutenkin koulutyö sujui säädösten mukaan. Jatkokurssit pantiin toimeen kahtena päivänä viikossa klo 6–9 illalla vuodesta 1914 lähtien. Koulun omien opettajien lisäksi kurssilaisia opettivat Kyösti Kallio ja H. E. Olkkonen.

Koulutyö jouduttiin lakkauttamaan kulkutautiepidemioiden aikana: 1914 oli liikkeellä tuhkarokko, 1918 Espanjankuume. Ennen kävi myös päinsä antaa opettajalle virkavapaata sukulaismatkan tms. yksityisluontoisen syyn takia, ja oppilaat saivat tällöin lomaa. Sijaisopettajaksi otettiin, jos opettajan virkavapaa oli pitkä, kiertokoulunopettaja. Halutessaan kesälomallaan poistua koululta piti opettajan hommata sijainen pitämään koulua silmällä.

Ensimmäisen kerran järjestettiin koulukeittola 1911 Koulukeittoyhdistyksen avun turvin. Ruokaa keitettiin niin kauan, kun keittoaineksia riitti – harvoin koko vuodeksi. Joinakin vuosina käytettiin saatu apuraha vaateavustuksiin. Pitkämatkaiset saivat majoitus- ja kyyditysapua.

Vuonna 1914 kirjattiin oppilaita jo 81. Tilakysymystä yritettiin ratkaista siirtämällä Näsälästä rakennus koululle lisäsiiveksi, mutta kaksikaan luokkahuonetta ei riittänyt. Johtokunta kysyikin tuohtuneena, kun kolmas opettajan virka tuli evätyksi: ”Voiko pakottaa 70 oppilasta työskentelemään 50 oppilaan luokassa?”

Järjestelmällinen kiertokoulun opetus lakkasi kaksikymmenluvulla, ja oman alakoulun perustaminen nähtiin tärkeäksi. Alakansakoululle vuokrattiin kaksi huonetta ja tupa Antti Koskelalta, lisäksi opettajalle luvattiin kolme huonetta ”erillisestä kartanosta”. Virkaa haki 29 ja heistä valittiin Maria Putkonen (omaa sukua Nykänen). Hän toimi Maliskylällä vuodesta 1927 vuoteen 1943. Jo 1930 huomattiin tarvittavan toinen alakoulun opettaja, sillä oppilaita ilmoittautui 34. Toiseksi opettajaksi valittiin 1931 Martta Jussila (myöhemmin Vierimaa). Alakoulu toimi opettajan talossa Mäkipellossa. Toinen alakoulun luokka siirtyi 1937 Annalaan ja sieltä Jokisaareen.

Malilan koulua kunnostettiin sisältä ja hankittiin kouluvälineistöä. Kaksikymmenluvun alussa sai koulu sähköt. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että johtokunta lähetti poliisi Oksasen tarkistamaan, että koululla ei käytetty suurempia lamppuja kuin valtuusto oli määrännyt. Lamppujen kynttilämäärissä kiinnittää huomion se, että johtajaopettaja sai hankkia isomman lampun kuin apuopettaja.

1934 olisi Maria Alhovaaran pitänyt siirtyä eläkkeelle virkaiän perusteella. Johtokunta sai hänelle lykkäystä kevääseen 1935, sillä opettaja oli ”hyvissä ruumiin ja sielun voimissa” .Vielä tämänkin jälkeen opettaja Alhovaara palasi opetustyöhön sotavuosina ja sijaisopettajana vielä 1950-luvulla. Hän kuoli vuonna 1957 kunnioitettavan pitkän ja menestyksekkään päivätyön tehneenä. Innolla hän osallistui kunnan kulttuuririentoihin, ja saamansa henkisen pääoman käytti Maliskylän sivistyselämän herättämiseen. Lukuisat ovat ne yhdistykset, jotka Alhovaara Maliskylälle perusti.

[Kuva: Maliskylän koulu]
Maliskylän (Malilan) v. 2004 purettu koulu.

1930-luvun puolivälissä koulu sai historiansa ensimmäiset miesopettajat. Maria Alhovaaran tilalle valittiin Johannes Moilanen ja 3. yläkoulun opettajaksi Pekka Vähälä. Nyt otettiin koululle ensimmäistä kertaa ulkopuolinen siivoamaan ja lämmittämään luokkia, sillä tähän asti olivat opettajat huolehtineet asiasta. Uudelle opettajalle tehtiin asuinhuoneet koulun vintille. Johtokunta pohti eri vaihtoehtoja tilakysymyksen ratkaisemiseksi: laajalle kyläkunnalle tehtäisiin uusi koulu keskelle kylää tai kaksi koulua eri puolille koulupiiriä, tai vain tyydyttäisiin laajentamaan entiselle paikalle. Suunnitelmien toteutumista hidasti sodan syttyminen, ja kun sitten vihdoin rakennustöihin päästiin, päädyttiin vain korjaamaan vanhaa. Oli onni, että ylipäätään oli mitään koulua laajennettavaksi, sillä tammikuussa 1945 syttyi koululla uhkaava tulipalo.

Tulen uskotaan saaneen alkunsa uunista lentäneestä kipinästä, joka oli sytyttänyt pikkuluokan lattiatäytteet. Kyläläisten ripeä toiminta esti tulen leviämisen, mutta luokka kalustoineen tuhoutui. Oppilaat joutuivat käymään koulua kahdessa vuorossa.

1940-luvulla opettajat vaihtuivat usein. Opettaja Moilanen lähti vuonna 1936 ja Vähälä 1939. Annikki Rantemo (myöhemmin Pitkänen) tuli vuonna 1937 ja opetti vuoteen 1946 (paitsi 1944–1945 Junttilassa). Seuraavat opettajat viipyivät vain vuoden tai pari: Matti Pallari 1939–1940, Emil Salli 1940–1942, Taimi Harju 1942–1944, Milma Hynynen 1943–1944, Eeva Laakkonen 1944–1948, Kerttu Keski-Nisula 1944–1947, Juho Keski-Nisula 1944–1947, Anni Röytiö 1946–1947, Hilkka Kangas 1947–1948, Anna-Liisa Kangas 1947–1948, Väinö Laurimo 1948–1951, Hertta Laurimo 1948–1951.

Sota keskeytti koulunpidon Maliskylälläkin. Koulun alku viivästyi syksyisin, kun oppilaita tarvittiin kotona sadonkorjuutöissä. Opettajat osallistuivat keräystoimintaan, ja opettaja Emil Salli kiersi pitämässä isänmaallisia valistuspuheita. Koulukeittolatoiminta lakkasi, vähävaraisille pystyttiin jakamaan vain maitoa. Yhteistoimin viljelty peruna helpotti elintarvikkeiden saantia. Ruokailun järjestämistä hankaloitti koulun toimiminen eri paikoissa. Keittola toimi yläkoululla, ja ruoka kuljetettiin puuämpäreillä ala-kouluille. Laajennussuunnitelma edistyi hitaasti. 1949 oli laadittu piirustukset, joita opettajakunta piti alun alkaen vanhanaikaisina, sillä vesijohtoa ja keskuslämmitystä ei suunnitelmiin kuulunut. Rakennustyö edistyi hitaasti, eikä työn jälki tyydyttänyt rakennuttajaa. Lisäksi vieraspaikkakuntalainen rakennusporukka aiheutti monenlaista epäjärjestystä. Uudistustyön tuloksena koulu sai toisen kerroksen, ja nyt mahtuivat kaikki alaluokatkin saman katon alle.

Viisikymmenluvun alussa oli opettajapula ja Malilassakin opettajanpaikka auki joka vuosi. Pitkäaikaisista opettajista jäi opettaja Suvi eläkkeelle 1953, ja Martta Vierimaa sairastui ja erosi virastaan 1952. Edelliseltä vuosikymmeneltä jatkoi vain 1947 tullut Inkeri Kangas. Kun miesopettajaa ei ollut, hoiti poikien käsityönopetuksen Esa Kangas.

Opettajat Inkeri Suvi ja Maria Alhovaara jättivät jälkeensä rahaston, josta jaettiin stipendejä tunnollisille ja lahjakkaille oppilaille. Tätäkin merkittävämpi ja velvoittavampi oli se henkinen perinne, jonka nämä toimeliaat opettajat Malilan koululle jättivät.

1953 oli koulun oppilasmäärä 145, josta osa siirtyi vasta perustettuun Katajasaaren kouluun. Opettajia oli viisi. Koulun ja kyläläisten yhteistoiminnasta muistuttaa kaksi suurta tempausta 1960-luvun alusta.

[Kuva: Muistolaatta]

Ensimmäisenä Nivalan kouluista hankki Maliskylän koulu seinälleen muistolaatan kunnioittamaan sodassa kaatuneiden entisten Maliskylän koulupiirin oppilaiden muistoa. Seuraavana, vuonna 1961, koululle pystytettiin talkoovoimin oma museoaitta, jonne kyläläiset lahjoittivat vanhaa esineistöä.

Viisikymmenluvulta kuusikymmentä luvun lopulle opettajina ovat olleet: Onni Hietala 1951–1954, Rauha Hietala 1951–1954, Paula Uusitalo 1952–1953, Pirkko Kiviniemi 1953–1954, Anni Röytiö 1952–1953, Anni Räisänen 1954–1957, Hanna Rauma 1954–1955, Irma Laeste 1954–1955, Eila Myllymaa 1955–1957, Jouko Myllymaa 1955–1957, Pekka Kangas 1957–1958, Liisa Syrjälä 1957–1958, Lilian Hämäläinen 1957–1958, Sirkka-Liisa Nurkkala 1957–1958, Heikki Sytelä 1958–1962, Pirkko Sytelä 1958–1962, 1963–1964, Sakari Lukin 1958–1962, Aino Myllylä vuodesta 1958, Eino Kumara 1962–1963, Seija Niemelä 1962–1963, Juhani Kurki 1963–1969, Anna-Liisa Sarja 1964–1967, Veli Järviluoma 1969–1970.

Koulurakennusta on vuosien varrella korjattu useaan kertaan. Monia vuosia ongelmana ollut vesikysymys ratkaistiin vasta 1972, jolloin koulu liitettiin vesijohtoverkostoon. 1960-luvulla koulun siirtyessä öljylämmitykseen ei tarvittu enää puunpilkkojaa. Tätä tointa oli Malilan koulussa hoitanut vuosikymmeniä suutari Arvid Laakkonen.

Koulun kotisivu