Junttilan kinkeripiirin asukkaat toivoivat omaa kansakoulua jo vuonna 1913, mutta kuntakokous teki asiassa kielteisen päätöksen. Tästä ei kuitenkaan masennuttu, vaan valitettiin läänin kuvernöörille, joka velvoittikin kunnan sadan markan sakon uhalla koulun perustamaan.

Junttilasta olisi pitänyt kulkea kirkolla koulussa, kuten piirijako määräsi, mutta matkaa kertyi viisi kilometriä, ja kirkonkylän koulu poti tilanahtautta. Kouluikäisiä Junttilassa oli 65, mutta vain kolme kävi kirkonkylällä koulussa. Läheiseen Välikylänkään kouluun ei uusia oppilaita voitu ottaa perustamatta lisävirkaa. Kuntakokous vastauksessaan väitti oppilasmäärää väärin lasketuksi ja epäili ”kouluharrastuksen olevan hetkellistä laatua”.

Maalikuussa 1916 valitsi kunnanvaltuusto koulun johtokuntaan Mikko Heusalan, Veikko Junttilan, Jaakko Mehtälän, Kyösti Kallion, Kustaa Viljamaan ja Oskari Junttilan sekä määräsi johtokunnan toimimaan siten, että koulu saataisiin syksyllä alkuun.

Ensimmäinen tehtävä oli sopia kouluhuoneiston vuokraamisesta. Tiloja oli tarjolla Palolan ja Mehtälän taloista. Johtokunta päätyi jälkimmäiseen, koska se oli rakennukseltaan kouluksi sopivampi. Kesällä koulun opettajaksi valittiin Herman Tolonen Puolangalta ja tyttöjen käsityön opettajaksi kiertokoulunopettaja Anna Heiskari.

Vuokrahuoneisto oli kuitenkin väliaikainen ratkaisu. Jo seuraavana vuonna hankittiin piirustukset koulua varten. Johtokunta päätyi kouluhallituksen mallipiirustukseen numero 7, mutta kunta olisi halunnut numeron 8, jolla oli tehty kunnan vanhimmat koulut. Johtokunta, vertailtuaan molempia piirustuksia, piti oman kantansa perustellen näkemystään rakennuksen paremmalla sijoittumisella aiotulle tontille. Rakennusurakasta kuulutettiin kirkossa ja sanomalehdessä, ja sen sai tehtäväkseen Joonas Palosaari; sisustustöiden osalta Kalle Pajala tovereinaan Matti ja Pekka Junttila.

[Kuva: Vanha Junttilan koulurakennus]
Vanha Junttilan koulurakennus.

Avajaisjuhlaa päästiin viettämään 20.11.1919. Koulua rakennettaessa ei oltu huomioitu oppilasmäärän nousua, joten jo seuraavana syksynä, kun oppilaita oli 65, todettiin yhden luokan ja käsityöhuoneen sisältävä koulutalo liian pieneksi. Vasta 1922 kunta suostui perustamaan toisen opettajan viran. Tilakysymys ratkaistiin sijoittamalla luokka käsityöhuoneeseen ja vuokraamalla käsityötilaksi Hankalan tupa. Naisopettaja vaihtui usein. Virassa toimi Tyyne Elfving 1922–1923, Hilma Risto 1923–1924, Esteri Anttila 1923–1924, Helmi Korpela 1924–1945, Varma Pohjola 1924–1925, Hilda Kovaniemi 1925–1926, Ida Kossi 1926–1927. Kun koulun molemmat opettajat olivat naisia, piti poikien käsitöitä Oskari Junttila.

Vuonna 1928 luovutti kunta omistamansa Erkki Konttilan tuvan koulun lisärakennukseksi, johon sijoitettiin yksi luokka, koulukeittola ja asunnot kahdelle opettajalle. Rakennuksen siirrosta huolehtivat kyläläiset yhteisvoimin saaden palkaksi 20 markkaa kuormalta ja nisukahvit. Tuvan piirsi koulurakennukseksi rakennusmestari Karvonen Oulusta, ja puutarhanhoidosta innostunut opettaja Vanamo suunnitteli ja hoiti pihamaan istutukset. Lisärakennuksen myötä saatiin myös koulukeittolalle kunnolliset tilat. Jo kaksikymmenluvun alussa oli oppilaille järjestetty ruokailu, mutta keittäminen piti toimittaa pesutuvassa. Varat saatiin myymällä luonnontuotteita. Koulukeittolaa tarvittiin erityisesti pula-aikana. Taloudellisen ahdingon laajuutta kuvastaa vaateapua jaettaessa tehty tilasto, jossa koulun 115 oppilaasta vain 15 katsottiin varalliseksi.

Alakoulunopettajan virka perustettiin aluksi yhteiseksi Ahteen koulun kanssa, mutta 1930 se muutettiin pysyvästi Junttilaan. Opettajana toimi Hanna Kovanen. 1939 laajennettiin koulua rakentamalla käsityötilat koulun vintille, mikä ratkaisu ei auttanut kuin hetkeksi, sillä heti sotien jälkeen oli perustettava yksi virka lisää.

Myös Junttilan koululle majoitettiin sota-aikana evakkoja Posiolta ja Inkeristä. Oppilaita oli paljon ja jouduttiin turvautumaan vuorolukuun. Kun opettaja Korpelan sairastuttua ei sijaista löytynyt, kävivät ala- ja yläkoululaiset vuoropäivinä koulussa. Vaikeaa ravintotilannetta helpotettiin ostamalla koululle oma sianporsas.

Opettajina toimivat Anna Alamäki 1941–1943, Annikki Pitkänen 1944–1945, Kerttu Nurmesniemi (omaa sukua Kivelä) 1945–1949 sekä vuodesta 1927 koululla opettanut J.V. Vanamo. Hän oli innokas musiikkimies ja johti sekä kuoroa että torvisoittokuntaa. Hän jäi eläkkeelle 1950.

Viisikymmenluvulla opetti Hanna Kunnari (vuoteen 1969), Sirkka Järveläinen (omaa sukua Takkunen) 1949–1952, Anni Saari 1952–1959, Samuli Muilu 1950–1953, August Järveläinen 1953–1954, Onni Autio 1954–1955, Lauri Puolimatka 1954–1955, Eino Latvala 1955–1956 sekä 1956 tullut Veikko Palola, joka palveli koulunjohtajana aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Kerttu Nurmesniemi palasi Junttilan kouluun 1970 ja jäi eläkkeelle 1981. Ennen häntä toimi vuoden opettajana Sirkka Orrenmaa ja syksystä 1981 Liisa Koskela. Sirkka Järvi tuli opettajaksi 1961.

[Kuva: Junttilan koulu]

Oppilasmäärä oli vuonna 1958 jo kasvanut niin suureksi, että uusi koulurakennus nähtiin välttämättömäksi. Vanha piharakennus purettiin ja päärakennus uusittiin sisätiloiltaan. Uudisrakennuksen suunnitteli kunnan rakennusmestari Kalle Junttila. Koululla oli nyt opetustilaa viidelle opettajalle, kerhohuone, asunnot vahtimestarille ja neljälle opettajalle, sauna sekä lämpökeskus. Töiden valmistumista juhlittiin äitienpäiväjuhlassa vuonna 1959. Tilaa riitti myös kuntaan perustetulle kansalaiskoululle.

Koulun kotisivu