Ylivieskan kulttuurilautakunta järjesti keväällä 1985 sanomalehti Kalajokilaakson ja Ylivieska-lehden kanssa Ylivieska-lauluista kansanäänestyksen. Voittajaksi lukijat valitsivat Kerttu Visurin kirjoittaman tekstin. Sen on säveltänyt ja sovittanut rovaniemeläinen kapellimestari, viulunsoiton lehtori Holger Sihvola.

Holger Sihvola
1. Synnyinseutu Ylivieska kalleinta mi olla voi, täällä leiskui hengen lieska, Päivä-Pekka tarinoi. Talonpoika kasvaa täällä, korkealle yltää voi. Sydän jalo, aatteen palo kallioista salamoi. Täällä myöskin isäin usko laakson kansaan turvaa loi. Uuden ajan aamurusko säveltä ei muuttaa voi. Ajan aaltoin pauhinassa kotiseutu kasvaa voi, lakeuden laitamilla taattoin teot tarinoi.
  1. Kahden puolen Kalajoen
    kylät vanhat katsoo vain,
    milloin voima luonnon, kosken,
    katoo, sammuu huoahtain.
    Lakeuden kuulaus öiden
    kesäaikaan taian luo,
    seppeleiden, kukkavöiden,
    lemmenpaulan, kaihon suo.

    Täällä toivoi äidit muinoin
    rukouksin, kyynelin,
    isänmaata puolustamaan,
    rakkaita kun kutsuttiin.
    Paljon kertoo kirkko, multa,
    paljon kummut, paadet nuo.
    Vapaus ja kotikulta
    hinta uhrin kalliin tuo.
  2. Laula, lakeuden lapsi,
    vapautta, kunniaa.
    Herran pelkoon taipuvaksi
    isäin työtkin todistaa.
    Siispä lapsi Ylivieskan
    nöyrin mielin kiitos tuo.
    Alta vainon, vihanmiekan
    huomen paremmaksi tuo.

    Olkoon aina ylistetty
    kotiseutu kalleimpain,
    Ylivieska, Ylivieska,
    vapauden kehto ain.
    Ylivieska, Ylivieska,
    vapauden kehto ain.
    Paljon kertoo kirkko, multa,
    paljon kummut, paadet nuo.
Kerttu Visuri

Nuotti pdf