Vihannin kotiseutulaulun on sanoittanut vihantilainen maanviljelijä Jaakko Verkasalo ja säveltänyt Taneli Kuusisto. Laulun syntyaika ei ole tarkasti selvillä; sen arvellaan valmistuneen joskus 1960-luvun puolivälissä. Ehkäpä juuri laulun säkeistöjen runsauden vuoksi se on jäänyt hieman unohduksiin, eikä se ole kovinkaan usealle vihantilaiselle tuttu.

Vihannin kunta on ollut osa Raahen kaupunkia vuoden 2013 alusta.

Taneli Kuusisto
1. Sinä uinuit rauhassa rakas maa, tuhat vuotta sun untasi kesti. Sua sellaisna tahtoisin rakastaa, Sinä, äitini, ikuisesti.
  1. Olit siintäväinen seutujen erämaa,
    ei rauhaasi rikkonut kukaan.
    pedot metsän pyydysti saalistaan,
    huudot häipyivät tuulien mukaan.
  2. Rämekorpien seutu, hyljitty maa.
    Täällä halla vain huurusi soissa.
    Mies Saamen vain kaiutti kannustaan,
    – pellonraivaaja pysyvi poissa.
  3. Käy kauttasi jo idän kauppatie,
    se merien äärelle johti.
    Myös vainoojan parhain se kulkea lie,
    hekin samosi rantoja kohti.
  4. Tämä tie etsi turhaan vertaistaan,
    ei siltoja tarvinnut yhtään.
    Rankkasade sen kunnosti, kerrotaan,
    oli lammessa kaloja nyhtää.
  5. Oli tervasta kylliksi nuotioon
    ja lehdoissa kukkuivat käet.
    – Käy sisälle ajan tuokioon,
    niin heimosi saapuvan näet! –
  6. Sa näet, kun tulevat raivaajat,
    he saapuvat kolmea kautta.
    Tulee lännestä maisin matkaajat,
    toisten hummana on honkalautta.
  7. Sai idästä kauppatien kulkijat,
    he leppoisan järven keksi.
    Tuli rannalle kasket viljavat,
    kalaa järvestä einehiksi.
  8. Tänne kylää kolme nyt kaskettiin,
    kylät kauneine pirtteinensä.
    Ja taloja tarmolla asuttiin,
    näin huhtine, halmeinensa.
  9. Kuin yhtä he perhettä olivat
    tai oksat yhdessä puussa.
    Oli juhlahetkensä rattoisat
    ja tarinat illansuussa.
  10. Myös elämän kuorman he kantoivat,
    aina veljinä yhteisesti.
    Avun toisilleen kun antoivat,
    niin parhaiten jokainen kesti.
  11. Vuossadat vierivät vitkalleen,
    miespolvet syntyi ja sammui.
    Ja pellot kasvoivat kunnailleen,
    kujilla karjat jo ammui.
  12. Ajan virta se vierivi eellehen
    yhä kiihtyen kulussansa.
    Kaikki on arvottu uudelleen,
    uusi aika ja – uusi kansa.
  13. Nyt uudet on arvot ja ihanteet
    ja uusi on elämän tahti.
    Vanhaa on iltojen autereet
    ja vanha on totuuden mahti.
  14. On koulut ja kartanot uhkeat,
    joet avattu tulvien tulla.
    On seurojen talot juhlavat
    eri aatteiden kilpailulla.
  15. Ovat maat nämä meille maireat,
    on Vihanti verrempi muita.
    Näet kaivostornit nyt mahtavat,
    maan rikkaudet ruokkii nyt suita.
  16. Sinä eläös rauhassa, rakas maa,
    tuhat vuotta Sun untasi kesti.
    Sua tällaisna tahtoisin rakastaa
    kotiseutuni, ikuisesti.
Jaakko Verkasalo

Nuotti pdf