Pyhäjoen kunnan kulttuurilautakunta julisti vuonna 1981 sanoituskilpailun oman laulun saamiseksi. Kilvassa kaksi ensimmäistä sijaa voitti pyhäjokinen kanslisti Lilja Viirret. Kotiseutulaulun sävellyskilpailun, joka päättyi 30.4.1982, voitti merijärveläisen Jussi Salmelan säveltämä ja seurakunnan kanttorin, Veli Ainalin, sovittama laulu. Ensimmäisen kerran se esitettiin vuoden 1982 kotiseutujuhlassa, ja laulu on edelleen kunnassa ahkerassa käytössä.

Jussi Salmela, sov. Veli Ainali
1. Pyhäjoki virtaa halki metsän, maan,  koskinakin kuohuu väliin matkallaan. Jälleen suvannossa vallan rauhoittuu, monen sillan alle nöyrtyin kumartuu. Viimein väsyneenä matkaan pitkään niin vaipuu meren aaltoihin jo kutsuviin.
  1. Matkallansa tuolla paljon nähnyt on;
    myrskyä, tyyntä, paisteen auringon.
    Joka sylissänsä tukit tuuditti,
    Tervon satamahan viimein kuljetti.
    Isät kuokallansa raivas pellot nuo,
    joista leipäviljaa Luoja meille suo.
  2. Joki antoi pöytään lisäsärpimen.
    Sunnuntaisin soljui vanat veneiden
    vieden kirkkokansaa Herran huoneeseen
    unohtamaan kiireen, arjen askareen.
    Ukkosmyrsky kerran kirkon tuhosi.
    Paikallensa kohta uusi kohosi.
  3. Kalastajat kyntää meren ulapat
    etsiessään sieltä parhaat apajat.
    Pohjanlahden aallot rantaan rauhoittuu,
    vanhat kalaladot veteen kuvastuu.
    Hanhikivi kertoo olemuksellaan,
    kuinka isät meille hankki vapaan maan.
  4. Vanhaa hyvää aikaa vielä nähdä saa
    kotimuseohon ken vain kurkistaa.
    Uudet elinkeinot: metalli ja puu
    Pyhäjoen pintaan tänään kuvastuu.
    Kielosaari kutsuu matkailijaa luo,
    virkistystä, rauhaa kulkijalle suo.
  5. Pyhäjoen kunta kasvaa, kehittyy.
    Palvelu ja kauppa kilvan lisääntyy,
    kaikilla on täällä ruokaa riittämiin.
    Eikö ois silloin syytä kiitoksiin!
    Pyhäjoella on hyvä asustaa,
    tulevatkin polvet osansa viel’ saa.
Lilja Viirret

Nuotti pdf