[Kuva kirkosta]

Ennen Oulun kaupungin ja pitäjän syntyä Muhoksen alue kuului Limingan pitäjään ja seurakuntaan. Vuonna 1606 perustettiin Oulun seurakunta, johon myös Muhos liitettiin. Oulun kappeliseurakuntana Muhos oli vuosina 1628–1766, jolloin se vihdoin monien taistelujen jälkeen itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnakseen.

[Kuva tapulista]

Muhoksen nykyinen kirkko on valmistunut viimeistään vuonna 1634. Se on paikkakunnan kolmas kirkko, sillä perimätiedon mukaan ensimmäinen kirkko oli Kirkkosaaressa ja toinen Kirkkoniemellä nykyistä kirkkoa taaempana. Muhoksen kirkko on Suomen vanhin lähes alkuperäisessä oleva puukirkko, joka on säännöllisessä, ympärivuotisessa käytössä. Tyyliltään se on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko, ns. tukipilarikirkko, jonka rakentajana pidetään torninrakentaja-Hannua.

[Kuva saarnatuolista]

Kirkon sisustuksen vanhinta kerrosta edustaa saarnatuoli, jonka on rakentanut puuseppä ja kuvanveistäjä Mikael Sigfridsson Balt 1600-luvun loppupuolella. Saarnatuolin katoksella oleva veistosryhmä on todennäköisesti peräisin kolmekymmenvuotisesta sodasta Saksasta. Sen keskellä seisoo Vapahtaja kädessään voitonlippu ja maapallo molemmilla puolillaan valkopukuiset enkelit. Katoksesta roikkuu Pyhän Hengen symboli, kyyhkynen.

Kirkon perusteellinen korjaus tehtiin vuonna 1762 kirkonrakentaja Matti Hongan johdolla. Samassa yhteydessä rakennettiin ns. pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli. Siinä on kaksi kelloa, joista suurempi on valettu Tukholmassa vuonna 1757 ja pienempi Helsingissä vuonna 1885.

Kirkon suurimpia aarteita ovat vihantilaissyntyisen kirkkomaalari Emanuel Granbergin vuosina 1773–1775 maalaamat kuvat sen seinillä. Vuoden 1839 remontin yhteydessä osa niistä tuhoutui, mutta jäljellä ovat sakariston seinillä ja lehterin kaiteessa olevat maalaukset.

[Kuva: Emanuel Granbergin maalaus] [Kuva: Emanuel Granbergin maalaus] [Kuva: Emanuel Granbergin maalaus]

Sakaristossa olevat maalaukset käsittävät seuraavat kuvasommitelmat kirkkosalin ovesz ta tultaessa vasemmalta oikealle: Jeesus Emmauksen tiellä, Jeesus Martan ja Marian kodissa, Samuel voitelee Saulin kuninkaaksi, maalaus, jonka keskellä on enkelin päitä ja keskellä hepreankielinen nimi Jahve, Jeesus Getsemanessa, Pietari kieltää Jeesuksen, Syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat, Tuhlaajapoika sikopaimenena ja oven päällä Hyvä paimen. Lehterin kaiteessa ovat kuvattuna vasemmalta oikealle profeetat Hesekiel, Jesaja, Jeremia ja Daniel.

[Kuva alttarista ja alttaritaulusta]

Alttaritaulu on Emanuel Granbergin vuonna 1778 öljyvärillä kankaalle maalaama ”Mooses ja vaskikäärme”. Kirkon oikealla seinällä on Jakob Wallinin vuonna 1837 maalaama ”Ristiltäotto”. Kattokruunut, messinkilampetit ja kyntteliköt ovat enimmäkseen seurakuntalaisten antamia lahjoituksia, vanhimmat 1700-luvun puolivälistä. Näiden joukossa on maalaispuusepän tekemä hiippakunnan komein virsitaulu, jonka on lahjoittanut maaherra Abraham Stjernschantz vuoden 1828 tienoilla. Numerotaulun taidokkaat koristeleikkaukset esittävät ristiinnaulitsemista ja tyyliteltyjä ihmishahmoja – keskimmäisenä kruunattu nainen, joka tuo mieleen Neitsyt Marian. Kirkon vanhinta esineistöä edustaa tinasta valmistettu kastevati vuodelta 1707. Sen puusta veistetty jalka on 1800-luvun puolivälistä, ja sitä koristaa kahdeksan enkelinpääveistosta.

Kirkossa suoritettiin vuosina 1872–1873 kirkonrakentaja Mikko Karjalahden johdolla ns. uusgoottilaistyylinen korjaus, jolloin sisäkatto uusittiin ylöspäin suippenevaksi, goottilaisen kaaren muotoa tavoittelevaksi katoksi. Tuolloin myös kirkon torni sai nykyisen muotonsa ja kirkon ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin. Uusin kunnostus kirkossa tehtiin vuosina 1982–1984, jolloin se maalattiin sisältä ja ulkoa 1800-luvulta peräisin olevin värisävyin. Vuonna 1984 kirkko sai 350-vuotisjuhlassaan lahjoituksena muun muassa Muhoksen kunnan vaakunan, kirkkotekstiilejä ja lähetyskynttelikön. Kirkossa olevat 32-äänikertaiset urut ovat Kangasalan Urkutehtaan rakentamat vuodelta 1968.

Kirkon pihassa on kolme muistomerkkiä: kirkon edessä vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki, kirkon eteläsivulla oululaisen tehtailija V. Tuomaisen kirkon 300-vuotisjuhlaan lahjoittama kirkkotarhaan haudattujen muistokivi sekä kolmantena vuonna 1949 paljastettu sankarivainajien sankaripatsas, jonka on veistänyt taiteilija Martti Tarvainen. Vuosina 1998–1999 kirkon piha-alue kunnostettiin, jolloin liikuntaesteisten kulkua kirkkoon helpotettiin. Suunnitelman teki arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy.

[Kuva: Kirkkotarhaan haudattujen muistokivi.]
Kirkkotarhaan haudattujen muistokivi.
[Kuva: Vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki]
Vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki.
[Kuva: Sankarivainajien sankaripatsas]
Sankarivainajien sankaripatsas.