[Tapulin ja kirkon kuva]

Merijärven puinen ristikirkko rakennettiin vuosina 1779–1781 Jussilanniemelle, kylän keskustan tuntumaan. Tuolloin sen molemmilla puolilla oli vielä vesistöt: Tähki- ja Merijärvi.

Kirkon rakentamisesta tehtiin aloite syyskuun alussa 1777 pidetyssä kokouksessa. Samalla hyväksyttiin paikka ja piirustukset. Kirkon rakentajalla Simon Jylkkä-Silvénillä oli kokouksessa valmiina kirkon piirustukset kustannusarvioineen. Ilmeisesti nämä liitettiin myöhemmin anomuspapereihin. Rakennushanke eteni myönteisesti, vaikka Ruotsi-Suomen korkein rakennusvirasto, Tukholman yli-intendenttivirasto, ei hyväksynytkään Silvénin piirustuksia. Virasto laati itse uudet, jotka kuningas Kustaa III hyväksyi 16. kesäkuuta 1779, ja samalla hän hyväksyi kirkon rakentamisen valitulle paikalle honkahirsistä. Luvan ehtona oli, ettei kirkkoon saanut haudata ketään.

Rakennushanke käynnistyi vuoden 1779 lopulla, jolloin saatiin maaherran lupa puiden ottamiseen kruunun metsistä. Vaikka kuningas rakennusluvan myöntäessään oli evännyt yleisen kolehtipyynnön, saatiin rahoitus järjestymään. Saarnahuonekunnassa järjestettiin viisi rahankeräystä. Oulun läänin seurakunnissa kerättiin kaksi kolehtia. Samoin Suur-Pyhäjoen alueella toteutettiin kaksi yleistä keräystä. Myös vapaaehtoisia lahjoituksia saatiin.

[Kirkon kuva] [Sisäkuva kirkosta]

Rakentaminen annettiin Kalajoen Metsäkylästä kotoisin olleelle Simon Jylkkä-Silvénille, jolla oli jo aikaisempaa kokemusta kirkon rakentamisesta. Merijärven kirkko valmistui 1781, ja se vihittiin tarkoitukseensa 8. heinäkuuta. Kirkon vihki Pyhäjoen kirkkoherra Johan Westzynthius, joka antoi kirkkorakennukselle Ruotsin kuninkaan puolison nimen Sofia Magdalena.

[Kuva Westzynthiuksen taulusta]

Vuonna 1786 asetettiin länsioven yläpuolelle Silvénin tekemä ja Eric Westzynthiuksen maalaama taulu kirkon vihkimisestä. Taulussa on kirjoitus: ”Kuningas Gustaws sen III:nen hallitesa on tämä kirkko rakettu v. 1781 ja samana vuonna, sinä 8. pnä heinäkuusa vihitty ja kutsuttu Sophia Magdalena.”

Lähes 40 vuotta hirsikirkko oli vuoraamaton. Vasta 1830-luvulla se maalattiin punamullan ja tervan sekoituksella. Väri vaihdettiin keltaiseksi 1905.

Kirkon kunto heikkeni jatkuvasti 1930-luvulla. Yleisesti tunnustettiin rappeutuminen, mutta sota keskeytti lupaavasti alkaneet korjaussuunnitelmat pitkäksi aikaa. Vasta 1952 Malmivaaran suorittaessa piispantarkastusta korjaushanke sai uuden käänteen, kun piispa lupasi köyhälle seurakunnalle huomattavan rakennusavustuksen korjaamiseen. Kirkko korjattiin perusteellisesti 1953, jolloin uusittiin lattia ja penkit, rakennettiin urkuparvi ja asennettiin lämmityslaitteet sekä sähköt. Kirkko myös maalattiin sisäpuolelta uudestaan.

Kirkko oli tuhoutua tulipalossa joulupäivänä 1973, minkä jälkeen kaikki sisämaalaukset, lämmitysjärjestelmä ja valaistus uusittiin. Nykyinen ulkomaalaus on vuodelta 1980.

[Kuva kirkon uruista]
Merijärven kirkon erikoisuutena ovat historiallisesti arvokkaat urut, jotka ovat vuodelta 1882. Ne ovat Pohjois-Suomen vanhimmat käytössä olevat urut ja maamme viimeisiä mekaanisia urkuja. Merijärvelle ne hankittiin 1954 Alastaron kirkosta.