Kempeleen kirkko

[Kuva: Kempeleen kirkko]

Kempeleen seurakunta oli aikaisemmin Limingan suuren emäseurakunnan kappeli, ja se sai itsenäisyyden 1899.

Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen kempeleläiset saivat v. 1688 luvan saarnahuoneen rakentamiseen, mutta he eivät tyytyneet siihen vaan rakensivat oikean tornillisen kirkon. Lokakuun 18. päivänä 1691 vihki Oulun kirkkoherra rovasti Jaakko Frosterus kirkon pyhään tarkoitukseensa. Kirkon suunnittelijana ja mestarina on toiminut liminkalainen Matti Joosepinpoika Härmä.

Kirkko on suorakaiteen muotoinen, ns. tukipilarikirkko, tyylillisesti puhdas maalaisgoottilainen, jota tyyliä rikkovat v. 1848 kirkon kuoriosan ikkunoiden suurennus ja uusien ikkunoiden avaaminen tukipilarin länsipuolisille sivuseinille.

[Kuva: Tapuli]

Ensimmäinen kellotapuli on purettu heikon rakenteensa takia. Nykyinen kellotapuli on Heikki Väänäsen vuosina 1768–1769 rakentama. Kirkon sisäkalusteista kiinnittää huomiota kaunis saarnatuoli, joka on pohjoisranskalaista tyyliä 1700-luvulta, ja sitä kannattelee puuäijä, jota kutsutaan Simsoniksi. Alttariseinällä riippuu kallisarvoisia messinkilampetteja vuosilta 1694–1725. Kirkon lattian alle on haudattu satakunta vainajaa 1700-luvulla.

[Kuva: Saarnatuoli]

Kirkon seinämaalaukset sekä saarnatuolin henkilökuvat ovat Mikael Toppeliuksen vuosina 1785–1795 tekemät. Pääoven yläpuolella on maalaus Jeesuksen ristiltäotto. Vasemmalla seinällä on Enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle. Sakastin oven vieressä on maalaus Jouluyö Betlehemissä, ja viimeinen maalaus vasemmalla seinällä kuvaa Jeesuksen kastetta Jordanilla. Alttariseinällä ovat kristinoppimme päätapahtumat – ristiinnaulitseminen, pääsiäisen ihme ja ylösnousemus – sekä keskellä, ikkunan yläpuolella, kolmiyhteys: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Oikealla sivuseinällä ovat maalaukset Jaakob painii enkelin kanssa sekä Samuel voitelee Daavidin kuninkaaksi.

[Kuva: Näkymä kirkon sisältä]
Näkymä sisältä
[Kuva: Isä, Poika ja Pyhähenki]
Isä, Poika ja Pyhä Henki
[Kuva: votiivilaiva]
Votiivilaiva

Kempeleen vanhan kirkon järjestyksessä toiset urut on rakentanut Oulunsalon Urkurakentamo 1985. Kesäisin Kempeleen vanhaa kirkkoa käytetään jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin.

Pyhän Kolminaisuuden kirkko

[Kuva: Pyhän Kolminaisuuden kirkko]

Kempeleen uusi kirkko vihittiin käyttöönsä 8. elokuuta 1993. Vihkimisen toimitti piispa Olavi Rimpiläinen avustajineen. Kirkon on suunnitellut arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oulusta. Lasimaalaukset on tehnyt oululainen taiteilija Pekka Jauhiainen. Alttaritaulu on nimeltään Seurakunta. Taulun keskellä on valkea risti, ylösnousemusristi. Sen yläpuolella on kaksitoista kasvoa, kuten Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta.

Alttariseinällä ylempänä ovat seuraavat viisi lasimaalausta:

  1. Pyhän Hengen lahja. – Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli, tässä tapauksessa joutsen, Suomen kansallislintu.
  2. Kristus uhrasi oman verensä. – Pelikaaniemo ruokkii poikasiaan sydänverellään. Kuva rakkaudesta ja uhrista.
  3. Minä olen A ja O, alku ja loppu. – Kuvassa on muun muassa 24 kasvoa, jotka on otettu Ilmestyskirjasta.
  4. Hengen hedelmä. – Yhdeksän sydäntä merkitsevät: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä (Gal. 6).
  5. Jumala kutsuu teitä kirkkauteensa. – Symbolinen kuva ylösnousemuksesta.

Kirkon eteishallissa on myös lasimaalaus nimeltään Elämän puu. Siellä on myös taiteilija Paavo Tolosen tekemä puuveistos Valoa kohti. Kirkon paramentit on suunnitellut ja kutonut Ritva Kärnä. Kirkon urut on tehnyt Urkurakentamo Tuomi. Niissä on 17 äänikertaa. Istumapaikkoja kirkkosalissa on 400, ja eteishalli mukaan lukien kirkkoon mahtuu yli 500 henkilöä.