[Tapulin kuva]

Kalajoen varressa kristillistä asutusta oli jo 1200-luvulla. Ensimmäiset maininnat Kalajoen seurakunnasta löytyvät vuodelta 1525: kerrotaan, että Kalajoen Tyngän kylälle oli rakennettu kappelikirkko. Seurakunta käsitti tuolloin koko Kalajokilaakson aina Haapajärveä ja Reisjärveä myöten. Kalajoen emäseurakunta oli tässä koossa aina 1800-luvulle asti, jolloin kappeliseurakunnat yksi toisensa jälkeen itsenäistyivät omiksi kirkkoherrakunnikseen.

Emäseurakunnan kirkko ei ollut kovin pitkään Tyngällä, vaan seuraavat kirkot rakennettiin lähemmäksi jokisuuta siten, että neljännestä kirkosta alkaen ne ovat sijainneet nykyisellä paikallaan Junnikkalan mäellä. Kirkot olivat puurakenteisia ja tuhoutuivat tulipaloissa, milloin salaman, milloin vihollisen sytyttäminä. Kun 1815 rakennettu kuudes kirkko oli jälleen palanut 1869, päättivät kalajokiset rakentaa kirkkonsa tiilestä. Näin valmistui 1879 komea punatiilikirkko, joka jykevyydellään edelleen lyö leimansa koko Kalajoen keskustaajaman julkisivukuvaan.

[Kalajoen palaneen tiilikirkon raunoiden kuva]
Kalajoen tiilikirkko paloi 16.2.1930. Kuvalähde: Kalajoen kotiseutuarkisto.

Tulelta ei säilynyt tiilikirkkokaan, vaan lämmityslaitteista tornin välikaton täytteisiin päässyt kipinä sytytti kirkon kesken jumalanpalveluksen 16.2.1930. Suurin osa irtaimistosta ehdittiin pelastaa, mutta kaikki puurakenteet paloivat niin, että pystyyn jäivät vain perustus ja tiiliseinät. Näiden varaan rakennettiin V. G. Palmqvistin piirustusten mukaan uusi kirkko, joka otettiin käyttöön seuraavana vuonna. Viimeisin merkittävä korjaus kirkossa oli vuosina 1978–79, jolloin arkkitehti Saara Juolan suunnitelmien mukaan seinät maalattiin vaaleammilla ja valoisammilla väreillä ja lattia uusittiin tiililattiaksi.

[Vaivaisukon kuva]

Jykevällä olemuksellaan kirkko kertoo perustasta, Kristus-kalliosta, jolle Kristuksen kirkko on rakennettu ja joka on kestänyt halki vuosisatojen. Vaaleilla väreillään, puhuttelevilla lasimaalauksillaan ja alttaritauluillaan kirkko viestittää elämän valoa ja toivoa, mitä tehtävää varten jo esi-isät ovat kirkon rakentaneet ja mistä nykypolvi menneiden sukupolvien tavoin elämän voimansa ammentaa.

Kirkon vieressä on Heikki Kuorikosken 1815 rakentama tapuli, joka säilyi kirkon palossa 1869. Perimätiedon mukaan mielenvikainen mies nousi luukkujen alapuolella olevalle seinälle ja roiski sieltä vettä kuumentuneille seinille. Alunperin tapuli oli kaksikerroksinen; nykyiseen asuun se korotettiin 1858. Oven vieressä oleva vaivaisukko on vuodelta 1815. Sen tekijä on tuntematon reisjärvinen mies.

[Sisäkuva kirkosta][Sisäkuva kirkosta]