Lukutaidon opetus alkoi Utajärvelläkin kirkollisena kansanopetuksena. Kappeliseurakunnassa oli jo 1700-luvun loppupuolella lukkarinkoulu, jossa kotiopetusta vaille jääneet lapset voivat oppia lukutaidon. Vuonna 1867 pitäjään saatiin kiertokoulu, ja ensimmäinen kansakoulu perustettiin v. 1887.
Lukutaito yleistyi niin, että asiallisia perusteita kirjastotoiminnan aloittamiselle katsottiin olevan. Pitäjän kappeliin perustettiin kirjasto v. 1859, perustajina pastori Hornborg ja seurakunnan lukkari Jurvelin. Ensimmäinen yritys lienee jäänyt ideoinnin asteelle, sillä kappeliin perustettiin uudelleen kirjasto v. 1870, ja mainittua vuotta voidaan pitää nykyisen kirjastolaitoksen perustamisvuotena. Perustaja oli pastorin rouva Sofia Heikel, joka toimi myös usean vuoden ajan palkattomana kirjastonhoitajana. Sofia-rouva kehotti kuntalaisia lahjoittamaan kirjastoa varten rahaa ja kirjoja. Keräyksellä saatiinkin kokoon 20 mk, ja samana vuonna kunta määräsi peräti 58 mk 70 p viinaverorahoista kirjaston käyttöön.
Kirjaston ensimmäinen kartuntaluettelo, nimeltään Utajärven Kirja-Lainaston tilintekokirja, on säilynyt. Luetteloon on v. 1873 merkitty ensimmäiseksi talonisäntä H. Siiran lahjoittama Martti Lutherin elämä, arvoltaan 60 p. Tilintekokirja sisältää hankinnat vuoteen 1887, jolloin kirjakokoelmaan kuului 231 nidosta.
Kirjastotoiminta kunnallistettiin v. 1882. Maaliskuun viimeisenä päivänä 1882 pidetyn kuntakokouksen pöytäkirjan § 7 on sanatarkasti seuraava:
”Kuulutuksen johdosta esille otettiin Kunnan lainakirjaston hoitaminen ja katsottiin ensiksi tarpeelliseksi, että saada se tarkastaa, jota varten valittiin talokkaat Aappo Orava, J. Marttila ja talonpoika Antti Laitinen. Sekä valittiin sitä varten johtokunta, jonka tulee laatia ohjesääntö, että miten sitä tästä edelleen hoidetaan. Ja että johtokunta yksituumaisesti esittää ja päättää Kirjain oston kansa. Johdon katsottiin sopivaksi valita talokkaat A. Orava, Pekka Pekanpoika Postila ja Matti Korhonen.”
Kansakoulun perustaminen kuntaan v. 1887 heijastuu välittömästi kirjastotoimintaan. Kuntakoukouksessa 16.3.1891 ”esille otettiin ja kuntalaisille esitettiin, että millä varoilla lainakirjastua laajennettaisiin, koska se nykyisen lukuhalun takia ei kirjain vähyyden tähden täytä lukiain tarvetta.” Varojen hankkimiseksi kuntakokous päätti yksimielisesti anoa herra Kuvernööriltä luvan arpajaisten järjestämiseksi, ja lupa saatiin edellytyksellä, että arpajaistilaisuudessa ei ole tarjolla juovuttavia juomia.
Vuosisadan alussa kirjasto oli kirkonkylän nuorisoseuran hallussa. Kirjastonhoito oli kuitenkin sattumanvaraista, koska kunnanvaltuusto päätti v. 1922 ottaa kirjaston uudelleen kunnan huostaan. Kirjastolle valittiin johtokunta ja säännöt vahvistettiin seuraavana vuonna.
Kansankirjastolaki säädettiin v. 1928; se tuli voimaan seuraavana vuonna ja oli voimassa 33 vuotta. Lain mukaan valtio virallisesti osallistui kirjastoiminnan järjestelyyn. Hallinnon ylimpänä elimenä oli valtion kirjastotoimikunta, jolla oli alueellisia kirjastontarkastajia. Kunnilla oli mahdollisuus saada 50 % valtionosuutta todellisiin kirjastomenoihinsa.
Utajärven kirjastotoiminta organisoitiin uuden lain mukaisesti vuonna 1931. Kirjastonhoitajaksi saatiin opettaja Amalia Poutanen, sittemmin Väyrynen. Kirjasto oli avoinna kaksi tuntia viikossa, ja kokoelmalle vuokrattiin oma kirjastohuone kunnantalolta. Kunnanhuone sijaitsi säästöpankilta vuokratussa Postila-nimisessä talossa. Vuokraa kirjastohuoneesta maksettiin 2 000 markkaa vuodessa ”valoineen ja lämpöineen sekä kalustettuna.”
Ilmeisesti huoneistomenot tuntuivat suurilta, sillä johtokunnan seuraavan vuoden talousarvioehdotuksesta kunnallislautakunta hyväksyi vain palovakuutusmaksut. Sekä johtokunta että varsinkin kirjastonhoitaja panivat moisen menettelyn kovin pahakseen. Mutta neljätoista vuotta myöhemmin voitiin vain todeta, kuinka tarpeen on hoitaa edes palovakuutusmaksu, sillä tulipalo tuhosi kirjaston 18.11.1947. Välivuodet olivat olleet kirjastossa pula- ja sotavuosista huolimatta hiljaista kasvun aikaa. Tulipalossa meni kirjakokoelma lainassa olleita lukuun ottamatta kokonaan, samoin kirjaston arkisto ja kalusto.
Jälleenrakennus tapahtui kuitenkin ripeästi. Johtokunnan pöytäkirjan mukaan ”kunnanvaltuuston suosiollisella myönnytyksellä päätettiin ottaa terveystalolla oleva pieni keittiö kirjastohuoneeksi”. Valtuusto kaksinkertaisti kirjallisuusmäärärahan, ja kustannusyhtiöiltä saatiin pieniä lahjoituksia. Kirjakokoelma luotiin nopeasti uudelleen, sillä helmi–maaliskuussa 1948 on kartuntaluetteloon kirjattu kaikkiaan 343 teosta, enimmäkseen kaunokirjallisuutta. Kirjastonhoitajana oli jälleen, yhdeksän vuoden poissaolon jälkeen, opettaja Amalia Väyrynen.
Kirjastotoiminnan päästyä uudelleen hyvään alkuun huoneisto-ongelmaan paneuduttiin tarmokkaasti kirjastontarkastaja Mirja Räsäsen johdolla. Kirjastolle saatiin oma huone kunnan uudesta keskuskoulusta, jonne muutettiin v. 1951. Utajärven kirjasto kelpasi tuolloin malliksi muillekin. Huoneisto oli tilava, kaikkiaan 76 m², kirjoja 2 110 nidosta, aukiolotunteja 4 viikossa, lainoja vajaa 4 000 vuodessa ja lisäksi pätevä sekä tarmokas Amalia Väyrynen kirjastonhoitajana.
Kymmenessä vuodessa toiminta vilkastui ja kirjakokoelma kolminkertaistui. Kun Amalia Väyrynen erosi virastaan 1962, uudeksi kirjastonhoitajaksi valittiin opettaja Aaro Korhola. Hän sai hoitoonsa kirjamäärältään kohtuullisen hyvän kirjaston, ahtaan kirjastohuoneen ja vuonna 1961 annetun uuden kirjastolain luomat edellytykset kehittää kirjastolaitostaan.
Kirjaston tilaongelmat ja kirjastoautoasian vireillepano työllistivät kirjastolautakunnan seuraavat kaksikymmentä vuotta. Huoneistoasiassa tehtiin useita aloitteita, mutta ne kaikki raukesivat. Niinpä lääninhallituksen suorittamassa tarkastuksessa 1.6.1970 jouduttiin toteamaaan, että Utajärven kirjasto on tiloiltaan Oulun läänin epätyydyttävin. Mutta vasta v. 1980 kirjasto pääsi muuttamaan koulun toiseen päähän. Kirjasto sai käyttöönsä kaksi luokkahuonetta lainausosastoiksi, karttahuoneen toimistoksi ja käytävänpätkän lukusaliksi. Tuolloin kirjastossa oli n. 15 000 nidosta.
13.5.1976 kirjastolautakunta esitti valtuustolle kunnankirjastonhoitajan pääviran perustamista. Esitys hyväksyttiin, ja sivutoiminen kirjastonhoitaja Aaro Korhola sanoutui irti 25.11.1976. Aaro Korholan pitkän ja ansiokkaan kirjastouran aikana kirjakokoelma kolminkertaistui, lainaus nelinkertaistui ja aukioloajat kasvoivat neljästä viikkotunnista viiteentoista.
Kunnankirjastonhoitajan päävirkaa ei kirjastonhoitajapulan vuoksi saatu täytettyä ensimmäiseen kymmeneen vuoteen. Väliaikaisina kirjastonhoitajina toimivat pisimpään Liisa Karjalainen, Raija Robinson ja Päivi Viinikanoja. Ensimmäinen muodollisesti pätevä kirjastonhoitaja Vuokko Kukkoaho otti viran vastaan tammikuussa 1986. Hän toimi Utajärvellä vuoteen 1998.
Utajärven pääkirjastorakennus
Kirjastotalon suunnittelua pidettiin tarmokkaasti vireillä koko 1980-luku. Suunnitelmat olivat v. 1985 niin pitkällä, että työvoimaministeriö myönsi lokakuussa 1985 määrärahat kirjastotalon rakentamiseen kunnan vaikean työllisyystilanteen helpottamiseksi. Työt aloitettiin 21.4.1986. Kirjaston ovat suunnitelleet arkkitehtuuritoimisto H. Pyykkönen Suomussalmelta sekä insinööritoimisto Pentti Väänänen Utajärveltä. Rakennustekniset työt eli pääurakan hoiti Utajärven kunnan tekninen toimisto rakennusmestari Onni Mäkisen johdolla, ja uusi kirjastotalo avattiin yleisölle 4.5.1987.
Utajärven kirjasto sijaitsee kirkonkylän kaava-alueella ja käsittää varsinaisten kirjastotilojen lisäksi sosiaalitilat sekä autotallin kirjastoautoa varten. Kirjastorakennuksessa on myös kotiseutuarkiston tilat. Rakennuksen bruttoala on 587 m², hyötypinta-alaa on 360 m², ja tilavuudeltaan rakennus on 2 800 m³.
Lainausasemat ja kirjastoauto
Pinta-alaltaan laajassa pitäjässä on koko kirjastolaitoksen historian ajan ollut palvelupisteitä liian harvassa. Utajärvellä oli vielä 1980-luvulla neljä lainausasemaa: Ahmaksella, Juorkunassa, Sangilla ja Särkijärvellä. Vanhin näistä oli Särkijärven toimipiste, joka perustettiin v. 1956. Siirtokirjakokoelmia on ollut Jylhämän ja Utasen voimalaitoksilla rakennusvaiheen aikana, Murronkylässä, Kormussa ja Naamalla. Nykyisin on laajahko siirtokirjakokoelma Rokuan kuntokeskuksessa sekä kokoelmat vanhusten palvelutalo Rauhalassa Särkijärvellä ja palvelukeskus Suvituulessa.
Kirjastolautakunta asetti vuonna 1972 keskuudestaan kirjastoautotoimikunnan valmistelemaan kirjastoauton hankintaa. Toimikunta suoritti mm. kyselyn, jonka mukaan 84 % kyselyyn vastanneista kannatti autotoiminnan aloittamista. Pääkirjaston huonot huoneisto-olot, päätoimisen kirjastonhoitajan puute ja kirjojen vähyyskin aiheuttivat sen, että kouluhallituksen ennakkopäätöstä haettiin vasta 1980-luvulla ensimmäisen kerran. Kirjastoauto saatiin vuoden 1991 helmikuussa, ja samalla lainausasemat lakkautettiin.