Kirjastokysymys otettiin ensi kertaa esille Sievin kuntakokouksessa vuonna 1874, jolloin kirjojen hankintaan päätettiin antaa 50 markkaa viinaverorahoista. Hoitajaksi lupautui talonisäntä Matti Haikola. Kirjastotoimi alkoi saada tukevamman jalansijan kymmenen vuotta myöhemmin, kun lainakirjastolle hyväksyttiin ohjesäännöt. Toimintaa rahoitettiin jatkossa keräämällä kuntalaisilta varoja heidän ammattinsa ja sosiaalisen aseman mukaan seuraavasti: ”1) Avioliittoon aikovat virkamiehet, kauppiaat ja tehtailiat 5 markkaa, talolliset ja heidän poikansa 1,50 markkaa sekä torpparit, itselliset ja palvelijat 1 markkaa. 2) Seurakuntaan muuttavat virkamiehet, kauppiaat ja tehtailiat 2 markkaa, talolliset 1 markkaa perheeltä tahi yksinäiseltä henkilöltä ja ei hänellä perhettä ole.” Varojen kokoaminen uskottiin kirkkoherralle ja myös kirjaston hoito sälytettiin seurakunnalle.

Sieviläisen yhdistystoiminnan uranuurtaja oli vuonna 1892 perustettu Järvikylän lukuseura, jonka puheenjohtaja oli Kusti Kylmä ja kirjuri Joonas Jakola, molemmat talollisia. Jäsenkuntaan kuului 49 miestä ja 25 naista. Heidän käytössään oli 150 kirjaa. Lisäksi lukutupaan tilattiin 11:tä lehteä. Näiden tunnuslukujen valossa Järvikylän lukuseuran toiminta oli aktiivista. Innostus lukuseuraa kohtaan hiipui kuitenkin nopeasti. Uusi yritys lukuyhdistyksen perustamiseksi tehtiin vuonna 1898, kun hiljattain toimintansa aloittaneelle Asemakylän kansakoululle kokoontui runsaasti väkeä kuulemaan ylioppilas Oskari Lahden aiheeseen liittyvää esitelmää. Lukuyhdistyksen tarkoituksena oli harjoittaa lukuharrastuksen levittämisen ohella muutakin kansanvalistuksellista toimintaa. Sen johtokuntaan kuului mm. Sievin ensimmäinen kansakoulunopettaja Alma Jahkola. Yhdistyksen toiminnasta ei ole säilynyt tietoja. Joka tapauksessa se oli esimerkkinä pari vuotta myöhemmin perustetulle Jyringinkylän lukutuvalle, joka toimi noin kahdeksan vuoden ajan kiertokoulunopettaja Filmusen johdolla. Yhdistys järjesti kirjallisuuden hankkimiseksi ohjelmallisia kokouksia ja iltamia.

Vaikka lukuseurat muokkasivat maaperää ennen kaikkea nuorisoseuratoiminnalle, ne vahvistivat samalla kirjastotoiminnan pohjaa. Virikkeistä huolimatta lainakirjaston toiminta oli alkuvuosina usein lamassa, ja kuntalaisia piti muistuttaa pariinkin kertaan vuodessa em. ohjesääntöjen velvoitteista. Kirjastoa pidettiin alkuaikoina auki sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen kaksi kolme tuntia. Kirjavalikoimat olivat niukat. Nimimerkki ”Koivu” kritisoi Kaiussa vuonna 1887:

”Lainakirjasto meillä on, jos sitä käy sanominen, koska ei se ole paljon paremmalla kannalla kuin silloin, kun se oli ’kuollut ja viskattiin tallin ylisille’. Siinä näkee kuntalaisten erinomaisen taidon valita mitä huonointa kirjallisuutta. Toivottava olisi, että saataisiin sanottu kirjasto paremmalle kannalle.”

Sievin kirjastotoimi kunnallistettiin vuonna 1921. Valtuuston päätöksen mukaisesti kantakirjasto sijoitettiin kunnantalolle. Piirikirjastot oli tarkoitus perustaa pääsääntöisesti kansakouluille. Ensimmäisenä piirikirjastona aloitti Korhosen kirjasto Asemakylällä, missä oli toiminut aiemmin lukuseura ja sen jälkeen oppilaskirjasto. Järvikylä sai oman piirikirjaston vuonna 1927, Kiiskilä ja Jokikylä 1933, Vanhakirkko 1946, Karjula 1950 ja Leppälä 1958. Tavoite piirikirjaston ja kansakoulun kytköksestä toteutui Korhosessa, Kiiskilässä, Jokikylällä ja Leppälässä. Vanhankirkon piirikirjasto oli Lukkaroisen talossa vuoteen 1962, jolloin se muutti kansakoululle. Karjulan koulu siirtyi kyläkunnan koululle vuotta myöhemmin Eelis Hoffrenin talosta. Kantakirjasto muutti 1940-luvulla ensin pitkäaikaisen hoitajan Alli Peltolan ja sitten Juho Honkalan kotiin, kunnes se palasi 1940-luvun lopulla kunnantuvalle. Vuonna 1957 kantakirjasto sai uudet tilat kansakoululta.

Vuoden 1962 uuden kirjastolain myötä kantakirjasto muuttui pääkirjastoksi ja piirikirjastoista tuli sivukirjastoja. Tässä yhteydessä lakkautettiin Järvikylän sivukirjasto, jonka toiminta oli kärsinyt pahoin tilaongelmista kirjaston siirtyessä väliin kansakoululle ja väliin talosta toiseen. Muut sivukirjastot – Korhosta lukuun ottamatta – sulkivat ovensa vuonna 1983, kun kuntaan saatiin kirjastoauto. Pääkirjasto joutui muuttamaan vuonna 1990 lukion tieltä vuokratiloihin osuuspankille. Evakkoaikaa kesti vuoteen 1993, jolloin kuntaan valmistui uusi kirjasto- ja musiikkiopistotalo.