Raahen vauraus, sen sijainti rannikolla sekä yhteydet ulkomaille takasivat kaupungille vilkkaan henkisen elämän jo verrattain varhain. Uudet harrastukset ja aatteet, niiden muassa kirjastotoiminta, virtasivat laivanvarustajakaupunkiin vaivattomasti. Helsingin yliopiston kirjastossa säilytetään yksityisen raahelaisen lainakirjaston luetteloa, joka on vuodelta 1818. Kyseinen kirjasto oli Johan Christian Wichmannin omistama. Kokoelman hän oli nähtävästi perinyt isältään, kaupunginhaavuri Mårten Christian Wichmannilta, joka kuoli vuonna 1804. Mårten Christian Wichmann oli syntynyt Saksan Stralsundissa, jossa toimi aikoinaan maan ensimmäinen lukuseura. Siellä saamansa esimerkin mukaan Wichmann kokosi ja toi mukanaan Suomeen pienen kirjaston, joka sittemmin siirtyi hänen pojalleen.

Vuonna 1821 Johan Christian Wichmann muutti Raahesta Tornioon, ja isältä periytynyt yksityinen lainakirjasto siirtyi hänen veljensä, apteekkari Carl Wilhelm Wichmannin, haltuun. Samana vuonna kaupunkiin perustettiin lukuseura ja sille kirjasto. Eräät Raahen virkamiehet ja kauppiaat sopivat tuolloin, että he antaisivat kirjansa apteekkari Wichmannin huostaan voidakseen käyttää niitä sitten yhteisesti. Varoja lukuseuralle kerättiin arpajaisilla ja lahjoituksilla. Kirjoja lahjoittivat muun muassa Fellmanin ja Leufstadiuksen veljekset. Wichmannien yksityisen lainakirjaston on katsottu mahdollisesti kuuluneen ainakin muodollisesti lukuseuran kirjastoon.

Kun lukuseura vuonna 1831 hajosi, Carl Wichmann anoi lupaa yksityisen lainakirjaston pitämiseen Raahessa. Hän sai luvan, ja lainakirjaston, Finska Lånebiblioteketin, perustamisvuodeksi mainitaan vuosi 1832. Kirjastosta lainattiin kirjoja kolmena päivänä viikossa, ja lainausmaksu oli merkitty jokaisen kirjan kanteen. Kerralla sai lainata neljä kirjaa. Merkille pantavaa oli, että lainaaja ei saanut asua 12:ta peninkulmaa kauempana kaupungista. Kirjaston kirjat olivat pääasiassa ruotsinkielisiä, mutta myös joitakin suomenkielisiä, lähinnä uskontoa ja lakia käsitteleviä kirjoja kuului kokoelmaan.

Kirjaston toiminta oli aluksi epävakaata. Kuten muuallakin maassa oli myös Raahessa vakituisten tilojen puute suuri ongelma, ja niinpä kirjasto toimi milloin missäkin. Edellä mainitun vuonna 1818 painetun luettelon sisältämien lainausohjeiden mukaan varhaisinta lainakirjastoa säilytettiin ”rouva Wichmannin luona”. Kumpikaan Wichmannin veljeksistä ei tällöin vielä ollut naimisissa, joten kysymyksessä lienee ollut veljesten äiti Anna Wichmann. Henkikirjoissa olevien merkintöjen mukaan Anna Wichmann asusti Carl-poikansa luona aina 1830-luvun alkupuolelle asti ja huolehti mahdollisesti siis myös lukuseuran kirjaston hoidosta.

[Kuva: kirjasto Pakkahuoneella]
Kirjasto Pakkahuoneella. Kuva: Raahen kirjaston kotiseutukokoelma.

Sittemmin kirjasto toimi ajoittain huutokauppakamarin tai kansakoulun yhteydessä ja joskus kirjastonhoitajan kotonakin. Työväentalon valmistuttua vuonna 1905 kirjasto alkoi vuokrata sieltä toimitiloja. Neljän vuoden päästä se muutti museon kanssa Pakkahuoneen yläkertaan, joissa tiloissa se toimikin seuraavat 50 vuotta.

Kunnollisesti kirjastotoiminta käynnistyi Raahessa vasta sotien jälkeen. Ensimmäinen vakituinen kirjastonhoitaja oli Anna Mustonen, joka oli tullut aluksi kirjastoon apulaiseksi vuonna 1930 ja joka jatkoi kirjastonhoitajana vuodesta 1940 aina vuoteen 1968 saakka. Mustonen muistetaan jämptinä kirjastonhoitajana, joka piti tarkkaa kuria ja järjestystä ja ”kasvatti raahelaisten mukuloita ihmisiksi” tarkkaillen esimerkiksi käsien siisteyttä. Pitkäaikainen kirjastonhoitaja kantoi erityistä huolta lasten ja nuorten lukemisista ja piti silmällä, etteivät nämä valinneet luettavakseen mitä roskaa tahansa.

[Kuva: Friemanin talo]
Vuosina 1959–1980 kirjasto toimi Friemanin talossa. Kuva: Raahen kirjaston kotiseutukokoelma.

Mustosen aikana kirjasto laajeni ensiksi koko Pakkahuoneen yläkertaan ja muutti sitten vuonna 1959 Pekkatorin varrelle Friemanin taloon. Tilaa ei Friemanin talossakaan ollut kuitenkaan tarpeeksi, ja ahtaus jarrutti tuolloin varsin tehokkaasti kirjaston kasvua; kirjat olisivat tarvinneet jopa nelinkertaiset tilat. Vuonna 1980 kirjaston piina lopulta päättyi, kun uusi kirjastotalo valmistui Rantakadun varteen.

Oman katon alle päästyään kirjasto alkoi kehittyä ja seurata aikaansa. Heti seuraavana vuonna muutosta avattiin musiikkiosasto ja vuonna 1989 aloitettiin videoiden lainaus. Samana vuonna saatiin uusi ATK-lainausjärjestelmä. 1990-luvun laman vuoksi kirjaston käyttö muuttui ennätysvilkkaaksi, vaikka samaan aikaan tehtiinkin kesä- ja henkilöstösupistuksia. Vuonna 2004 Raahen kirjasto otti yhdessä Pyhäjoen ja Siikajoen kirjastojen kanssa käyttöön sähköiset kirjat, joita asiakas voi järjestelmän kautta ladata maksutta määräajaksi omalle tietokoneelleen.

Raahen kaupunginkirjaston toimintaan ovat vaikuttaneet muun kehityksen ohella kuntajaon muutokset. Saloisten kunta liittyi Raaheen vuonna 1973, ja vuonna 2003 Raahen kaupunki ja Pattijoen kunta yhdistyivät. Vihanti liittyi Raaheen vuoden 2013 alussa. Nykyisin Raahen kirjastoverkko koostuu Raahen pääkirjastosta ja Pattijoen, Vihannin, Haapajoen ja Olkijoen lähikirjastoista.


Ks. myös: Räntätty Raaheksi: Sata vuotta satu- ja kertomuskirijoja lapsille.

Lähdeluettelo

  • Temmes, Asko: Raahen kirjastohistoria esillä lukuseuroista tietoverkkoihin. Raahen seutu 10.8.1999, s. 6.
  • Vuorinen, Katja: Kirjastosta voi lainata nyt myös sähköisiä kirjoja. Raahelainen 17.3.2004, s. 5.
  • Huusari, Eija: Anna Mustonen viimeiseen lepoon. Raahen seutu 14.2.2000, s. 5.
  • Raahe. Kirjasto- ja tietopalvelut. Historiaa.
  • Nurmio, Yrjö: Maamme lukuseuroista ja niiden kirjastoista 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Historiallinen aikakauskirja 1947: 1, s. 1–47.
  • Jotailan jutut. Sovio-Sovelius suvun tiedote. Numero 14, huhtikuu 2007. (pdf)