Kirjaston perustaminen
K. Werkon vuonna 1879 toimittama ja kustantama kirja Tietoja ja mietteitä Suomen kansa- ja lasten-kirjastoista ynnä luku-yhdistyksistä ja luennoista vuoteen 1875 kertoo, että Pudasjärvelle lahjoitetut 24 nidosta olivat arvoltaan 9 ruplaa 40 kopeekkaa. Pian kokoelma karttui 26 kirjalla ja vuosina 1859–1863 vielä 60 kirjalla provasti Laurinin toimesta.
Kyllästyivätkö kirkonmiehet välillä? Koskapa vuonna 1868 näyttää kirjasto jääneen hoitajatta. Kirjavarasto hupeni, lainaajat eivät tuoneet kirjojaan takaisin, ja sääntöjäkään ei ollut. Vuonna 1872 kuntaan oli saatu koulu. Kirjasto siirrettiin pappilasta vasta perustettuun Riekin taloon, ja opettaja Juho Lakari otti kirjaston hoitaakseen – ilman palkkiota tietenkin.
”1§ Lainakirjaston tarkoituksena on tarjota kaikille kunnan omassa piirissä asuville omille jäsenilleen hyödyllistä, opettavaista ja sivistävää luettavaa. Kirjasto, joka on kunnan yhteinen, tulee sisältämään etevimpiä kirjoja suomalaisen kirjallisuuden eri ainelaaduista.”
”Tämä päätös on vuosittain julistettava Pudasjärven kirkossa asianomaisten tiedoksi. Tähän tyytymätön saa hakea muutosta Keisarillisen Majesteetin alamaisella valituskirjalla yhdeksänkymmenen päivän sisällä Suomen Keisarillisen Senaatin Talous-osastolta.”
Lainaus oli maksullista. Maksu määräytyi kirjasta maksetun hinnan ja laina-ajan mukaan. Yliajasta sakotettiin. Nämäkin pöntöstä kuulutettiin.
Pudasjärven kunnan väliaikaisessa kuntakokouksessa Pietarilassa 16.4.1905 luettiin kirjastotoimikunnan tekemä pöytäkirja, jossa pyydettiin uusien kirjastojen perustamiseen viinaverorahoista 1 000 markkaa. Tähän pyyntöön ei suostuttu.
Mutta kun seuraavana vuonna syyskuussa lainakirjastonhoitaja kieltäytyi edelleen paljojen töiden vuoksi hoitamasta kirjastoa ilman pienintäkään palkkaa, valittiin kirjastonhoitajaksi työnjohtaja T. Matikainen 20 markan vuosipalkalla – toistaiseksi. Kuitenkin jo joulukuussa kuntakokous hyväksyi lainakirjaston sääntöehdotuksen muutoin, paitsi ei suostunut maksamaan hoitajanpalkkaa. Livon kylään ehdotettu lainakirjaston perustaminen päätettiin hyväksyä.
Kirjastojohtokunnan pöytäkirjoja löytyy kunnan arkistosta vuodesta 1907. (Saman kirjan alkupuolelle on kirjattu Koiraveron kassakirjaa vuodesta 1897–1903. Paperia ei tuolloin kunnassa tuhlattu. Aika oli toinen: karhun kaadosta maksettiin palkkio ja korvattiin karhun kaatamat kotieläimet. Huuhkajasta, havukasta ja kotkasta maksettiin tapporaha ja koiraveroista kätilön palkka.)
Hiltulan aika
Kirjasto oli siirretty takaisin Hiltulaan, järven vastarannalle.
Maaliskuun 26. päivänä 1907 kirjastojohtokunnan kokouksessa olivat paikalla johtokunnan puheenjohtaja, kirkkoherra Thauvón, opettaja Isomursu, kauppias Huhtelin ja kirjastonhoitaja Matilainen. Kokouksessa valittiin ostettavia kirjoja Werner Södeström Oy:ltä, Kustannus Oy Otavalta, Kansanvalistusseuralta sekä Karjalan Kirjakauppa ja Kustannusliike Oy:ltä. Valituiksi tulivat mm. Kristityn vaellus, Kolme toverusta ja Uusi Siperia, joka sitten muutama vuosikymmen myöhemmin poistettiin kokoelmista sota- ja lottakirjojen joukossa Neuvostovastaisena.
Vuonna 1916 johtokunnan puheenjohtajana toimi edelleen rovasti Thauvón ja kirjastonhoitajana Hiltulan neitien Maikin ja Roosan jälkeen Neiti Anna. Budjetti oli kiivennyt 618,56 markkaan. Kirjastonhoitaja hoiti hommansa 50 markalla; kirkkoherra Thauvónilta ostettiin kaappi 60 markalla ja kirjoja 387 markalla. Loput säästettiin.
Hiltulan aikana kirjastolle oli jo tilattu Kyläkirjaston Kuvalehti sekä Matti Meikäläinen, joka rohkeasti otti kantaa politiikkaan, opettajien palkkaukseen ja suomenkielen asemaan. Lehdet jäivät muuttojen tohinassa Hiltulan aitan vintille yli sadaksi vuodeksi. Päätettiin tilata Kirjastolehti ja eduskunnan pöytäkirjat, jos ne saataisiin ilmaiseksi Eduskunnan kirjastosta. Heikkisen konkurssipesästä 550 markalla ostettu tietosanakirja myytiin 750 markalla ja ostettiin kevyempiä kirjoja.
Tammikuun 3. päivänä 1932 johtokunta oli kuullut, että kunnanvaltuusto ei ollut myöntänyt määrärahaa ja näin ollen kirjasto menettäisi valtionavustuksen. Johtokunta katsoi toimintansa mahdottomaksi ja jätti paikkansa valtuuston vapaasti täytettäväksi. Silloiset 900 sidosta olivat vaarassa jäädä ilman hoitajaa.
Sota-aika
Murrosvaiheet Suomen historiassa on koettu myös Pudasjärvellä voimakkaasti. Talvi- ja jatkosotaan osallistui 1 500 miestä, joista kaatui 382. Valaistusvaikeuksien vuoksi aukioloajat siirrettiin päivänajaksi. Vuonna 1941 kirjasto toimi potilasmajoitustilana. Jatkosodan loppuvaiheessa kotijoukot joutuivat evakkoon, ja silloin kirjastolla oli toinen suljettujen ovien aika. Muistona evakkoreissusta kirjaston johtokunta päätti poistaa luetteloista evakossa kadonneet 39 kirjaa.
Lainaustilastot vuosilta 1939–1945 kertovat koruttomasti asiakasrakenteen. Vuonna 1939 lainaajista oli miehiä 72, naisia 53, lapsia 104; vuonna 1943 miehiä oli 10, naisia 61 ja lapsia 84; vuonna 1944 miehiä oli 8, naisia 50, lapsia 46. Kertooko lapsilainaajien määrän väheneminen työmäärän lisääntymisestä lapsillekin vai lasten tavasta surra elämää suurempaa kysymyksiä. Pudasjärveläisille tuhoisimmassa taistelussa Kiestingissä kaatui 4.–6.8.1941 38 miestä ja saatiin kolminkertainen määrä sotaorpoja. Perääntyessään vuonna 1944 saksalaiset räjäyttivät Iijoen sillan, mutta jättivät muonavarastonsa jaettavaksi vähäväkiselle väestölle.
Lainausasemat ja piirikirjastot
Vuoden 1949 talousarvioon oli varattu rahaa 9 piirikirjaston, 7 lainausaseman ja kantakirjastonhoitajan palkkaan tarkastajan kirjelmän mukaan, kirjoituspöydän ja kirjojen ostoon sekä erillinen määräraha nuortenkirjoihin ja kirjastotarvikkeisiin. Lakimääräinen valtionapu kattoi kustannuksista 50 % ja ylimääräinen valtionapu 25 %; kunnan osuus oli 25 %.
Pudasjärven kirjaston vaiheissa myötäelänyt tarkastaja Rae Murhu oli suuresti vaikuttamassa siihen, että uuteen koulutaloon saatiin kirjastolle oma huone. Vuosi 1956 oli kiertokirjastolaisille merkkivuosi. Mutta riemua ei riittänyt kuin pari vuotta: kansakoulu kävi ahtaaksi kunnallisen keskikoulun paisuessa kuin hyvähiivainen pullataikina. Kunnanhallituksen päätöksellä keskikoulu äkkirynnäköllä valtasi kirjastotilan luokakseen.
Niin sitten alkoi 1960-luvulla Maija-Liisa Fröstin aika! Sivukirjastojen perustamisen kulta-aika. 50 %:n valtionapu, ylimääräinen 25 %:n valtionapu ja kunnan 25 % mahdollistivat sekä toiminnan että kokoelmien kasvun. Väkiluku kunnassa oli huipussaan lähes 16 000, lapsia ja nuoria oli paljon, ja Maija-Liisa hoiti kirjastoa yksin.
Haaveena oli saada sivukirjasto jokaiseen koulupiiriin, jotta kaikilla kunnan asukkailla olisi mahdollisuus saada käyttää kirjastoa hyväkseen.
Kirjastolautakunta ryhtyi valmistelemaan ohjesääntöä kirjastolaitosta varten vuosikymmeniksi eteenpäin ja katsoi pitäjän tarvitsevan vähitellen kaikkiaan 40 sivukirjastoa. Lainausasemat lopetettiin uuden kirjastolain mukaisesti ja koululain muutoksella oppilaskirjastot yhdistettiin sivukirjastoihin.
Kirjastolautakunnalle sivukirjastoista riitti pykäliä kirjattavaksi: uusia perustettiin ja toisia lakkautettiin kokeilujen jälkeen joko tarpeettomina tai tarkastaja Vieno Lehväslaihon kehotuksesta riittämättömästi hoidettuina. Usein kouluilta ei opettajien ilmoituksen mukaan löytynyt sivukirjastolle sopivaa huonetta eikä halukasta tai muodollisesti pätevää hoitajaa, ei ainakaan yhden viikkotunnin hinnalla. Niinpä vuonna 1971 kunnassa oli kirjastolain 8. pykälän vaatimukset täyttävä piirikirjasto, 15 sivukirjastoa ja 2 laitoskirjastoa, Vanhainkodissa ja Kunnansairaalassa.
Maaseudun autioituminen ja elinkeinorakenteen muutos 1970-luvulla ravisutti Pudasjärveä: väki oli vähentynyt vajaaseen 12 000:een. Kouluja karsittiin ja vuoden 1971 talousarvioon varattiin kirjastoauton hankintaan 172 850 markkaa. Sivukirjastot lakkautettiin syksyllä 1972, ja kirjat pääsivät taas kiertämään – kirjastoautossa tällä kertaa. Auto tarvitsi kuskin ja aputytön, ja pääkirjaston uutta virkaa hoitamaan valittiin Sanni Nyman.
Kiertolaisaika
- 1850 Hiltula Pudasjärven rannalla
- 1872 Aukusti Riekin talo (Selpakka) Pudasjärven kirkon puoleisella rannalla. Samassa talossa oli vuokralla Pudasjärven ensimmäinen kansakoulu.
- 1878–1879 Nyynäjässä, Poroputaan talo Iijoen sillankorvassa
- 1884 Lakarin koulu, ylämaan komein koulu valmistui (pikkupuoli nykyisin). Talokas Paavo Poropudas lahjoitti rämekangasmaata 4 tynnöriä, noin 2 hehtaaria, koulua varten. Nordbladin piirustusten mukaan rakennettu koulurakennus vihittiin koulukäyttöön lukukauden 1884 alussa. Alavalle rämemaalle istutettiin somistukseksi – bulevardiksi – lehtikuusia.
- 1907 Hiltula, kirjastonhoitajana Rosa Hiltula
- 1919 Kurenalla Kauppatien varressa kauppias E. Leinosen talossa
- 1924 Kotikumpu Nortamontie
- 1929 Ritolan talossa kunnankirjurin huoneessa, kirjastoa hoiti kunnankirjuri Nevalainen, myöhemmin neiti Alma Koivistoinen kotonaan Osuuskaupan talossa.
- 1956 Kurenalan koulu valmistui ja sen siipirakennuksen alakertaan saatiin oma huone kirjastolle.
- 5.1.1981 avattiin kuntalaisille ovet uudessa kirjastotalossa.
Kirjastotoiminta laajenee
Kun Raimo Merikivi joulun alla 1977 aloitti työnsä Pudasjärven kirjastonhoitajana, oli jo suunnitelmissa monitoimitalon rakentaminen tälle tontille; kirjastosta tulisi sen ensimmäiseksi toteutettava osa. Niinpä Raimolle jäi lupien hakeminen uudelle rakennukselle, ennakkoluvan hankkiminen toiselle kirjastoautolle ennen tallien rakentamista sekä yhteistyö suunnittelijan kanssa, jotta saataisiin toimivat tilat ja tuolit kaappeja unohtamatta. Kirjaston kustannusarvio oli 2,5 miljoonaa, josta valtionavustus oli 93 % ja valtion laina 5 %, joten kirjaston 1 018 neliömetriä rakennettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan valtion tuella. Kirjaston rakentamisella oli huomattava merkitys työllistäjänä.
21.4.1980 kirjastolautakunta esittää kunnanhallitukselle lääninhallituksen kirjeeseen viitaten perustettavaksi 4 uutta virkaa. Kirjastontarkastajana oli jo silloin Ulla Kukko. Ullan sydäntä erityisen lähellä ovat aina olleet lapset, mutta me kirjastoihmiset olemme tunteneet, että siellä on tilaa meillekin.
Raimon tulevaisuuden näkymät ovat kantaneet pitkälle. Saatiin lisää työntekijöitä, musiikkiosasto, näyttelytilat, kotiseutuosasto, lehtisali, ja näin kirjastosta tuli kuntalaisten toinen olohuone 5.1.1981.
Kaisa Mannisen aika vuodesta 1985 lähtien on ollut kirjastomaailmassa suurten mullistusten aikaa, ja varsinkin 1990-luku sekä kehityksen että säästämisen aikaa. Pudasjärvi sai ATK-koulutuskeskus Pohjantähden ja me kirjastolaiset tietokoneet.
Vanhat Adlerit kannettiin sivupöydille, kortistolaatikot varastoon, luettelointikorttien naputus loppui, mutta niskavaivat jäivät. Asiakkaat saivat muovikortin ja kirjat viivakooditarran. Oleellisinta 1990-luvulla on ollut voimakkaasti lisääntynyt käyttö ja samanaikaisesti tapahtunut kirjastojen perusrahoituksen muutos valtionosuusjärjestelmän uudistamisen myötä. Tänään me olemme samassa jamassa kuin useimmat Suomen kirjastot: ammattihenkilöstöä ja kirja-aineistoa on vähennetty.
ATK-kirjastojärjestelmäksi valittiin Akateemisen tietopalvelun K3000-kirjastojärjestelmä, josta sitten muutaman vuoden kuluttua siirryttiin ATP-Origo-kirjastojärjestelmään.
Pudasjärven kirjastorakennus
Pudasjärven kirjastorakennuksen on suunnitellut Suunnittelukeskus Oy Oulu, arkkitehdit Holma ja Hegelberg. Rakennussuunnittelun on tehnyt Insinööritoimisto Esko Tiirola Oulusta. Kirjastotalon kustannusarvio oli noin 4 miljoonaa markkaa. Kirjastotilat sisältävät kirjastonhoitajan huoneen, työhuoneen, työhuone-kirjavaraston, sosiaalitilat, kirjastoautojen tallit, talonmiehen asunnon sekä tietenkin kirjastosalin, josta on erotettu omaksi osastokseen lehtilukusali. Kirjaston kerrosala on 1018 m² ja hyötypinta-ala 839 m².
Kirjastoauto
Pudasjärven kirjastolla on kaksi kirjastoautoa, Otso ja Kontio. Ensimmäinen kirjastoauto hankittiin vuonna 1972. Kirjastoauto Kontion on maalannut pudasjärveläinen Kimmo Takarautio kynäruiskutekniikalla.