Oulaisten kirjastolaitoksen syntymäpäivänä pidetään tammikuun 30. päivää vuonna 1880, jolloin kuntakokous teki virallisen päätöksen kirjaston perustamisesta. Lehtikirjoitusten perusteella paikkakunnalla oli kuitenkin ollut jo parisen vuotta aikaisemmin pieni, noin puolisataa nidettä sisältänyt kirjasto, jonka perustajista ei ole säilynyt tietoja. Kunnallisen kirjaston keskeiseksi puuhamieheksi mainitaan väliaikaista papin virkaa hoitanut pastori Nils Viktor Nordlund (1847–1895), joka oli aikaisemmin osallistunut Nivalan kirjastoasioiden edistämiseen. Hän sai hyvää tukea hankkeelle seurakunnan lukkarilta Abram Pekurilta sekä kahdelta valistushenkiseltä kauppiaalta Henrik Branderilta ja Abram Koskiselta. Viimeksi mainittu suostui myös palkatta kirjastonhoitajaksi. Kunta myönsi perustamiseen 200 markkaa viinaverovaroista ja lisäksi 45 markkaa kaapinteosta aiheutuviin kustannuksiin. Niin ikään ryhdyttiin keräämään vapaaehtoisia raha- ja kirjalahjoituksia.

Oulun läänin kuvernööri vahvisti vuoden 1880 elokuussa kuntakokouksen aiemmin hyväksymän ”Sääntö-ehdotuksen Oulaisten pitäjän Lainakirjastolle”. Sääntöjen ensimmäisessä pykälässä säädettiin: ”Oulaisten pitäjän Lainakirjastosta, jota ylläpidetään niillä varoilla, joita kokoupi vapaehtosten lahjain ja kirjain uloslainamaksoin kautta, lainataan ja vastaanotetaan kirjoja, joka Lauvantai-ilta kello kahdeksasta yhdeksään Huhti-, Touko- Kesä-, Heinä-, Elo- ja Syys-kuussa. vain muina kuukausina kello kuudesta seittemään asti.” Laina-aika oli kuusi viikkoa ja sakko ylimenevältä ajalta 25 penniä viikolta. Kirjan hukkaaminen ja turmeleminen johti seuraamuksiin. Jotta lainaaja tietäisi ja ymmärtäisi lainaamansa kirjan rahallisen arvon, puuseppä Yrjö Junno ja kansakoulunopettaja Juho Kustaa Oksa suorittivat vuonna 1900 hinnoittelu-urakan, jonka seurauksena kunkin kirjan selkään merkittiin sen hinta. Näillä säännöillä edettiin vuoteen 1907.

Säännöllisten tulojen puutteesta johtunut uusien kirjojen kartunnan hitaus haittasi Oulaisissakin kirjastotoimen kehittämistä. Tilannetta kuvastaa hyvin se, että esimerkiksi vuonna 1888 ainoa kirjahankinta olivat Weberin ”Ihmiskunnat historiavihkot” ja nekin olivat sitomattomassa asussa. Vuonna 1892 kunnan päättäjät myöntyivät 200 markan määrärahaan, jonka avulla perustettiin sivukirjastot Matkanivaan, Petäjäskoskelle ja Piipsjärvelle. Samalla päätettiin, että kirkonkylän kirjasto saisi jatkossa koiraverorahoista 50 markan vuotuisen määrärahan. Vuosiavustus merkitsi hieman yli pennin tukea asukasta kohti. Vuodesta 1907 kunnan tuki koostui lainamakasiinista otetuista syömäohrista ja koiraverorahoista. Kolme vuotta myöhemmin koiraverojen osuus muuttui kiinteäksi 250 markan vuosiavustukseksi. Kunnallinen tuki ei ollut itsestäänselvyys. Vuonna 1912 vielä noin kolmannes Saloisten kihlakunnan kunnista jätti kirjastonsa täysin oman onnensa varaan.

Abram Koskista seurasi kirjastonhoitajana vuosina 1888–1899 Juho Kustaa Oksa, joka oli valittu vuonna 1886 Oulaisten ensimmäiseksi kansakoulunopettajaksi. Vuonna 1900 hoitajaksi suostui Yrjö Junno, puuseppä, josta löytyi taiteellisia taipumuksia ja hieman Pelle Pelottoman kaltaista keksijääkin. Sittemmin kirjaston hoitamisesta vastasivat rautatien pumppumies Heino Aho ja nuorena kuollut maanviljelijä Herman Putkonen. Molemmat olivat innokkaita nuorisoseuramiehiä. Kirjastotoiminnan alkuvuosina oli tapana, että kirjasto sijaitsi yleensä hoitajansa kotona. Opettaja Oksan hoitajakaudella kirjasto oli vanhalla kansakoululla, vastapäätä nykyistä seurakuntataloa. Kyläkuntien sivukirjastoille kehittyivät erityiset kirjastonhoitajasuvut. Piipsjärven kirjastoa hoitivat pitkään Rautioahot, Petäjäskosken kirjastoa Uusikankaat ja Matkanivan kirjastoa taas Torkkolat.

Valtion virallisen kirjastotoimen käynnistyminen 1920-luvun alussa antoi entistä paremmat eväät kuntien kirjastojen kehittämistyölle ja muun muassa kirjastonhoitajan palkan parantamiselle. Tästä huolimatta Oulaisissa oli vaikeuksia löytää pysyvää kirjastonhoitajaa. 1920-luvun alussa, jolloin kirjaston johtokuntaa johti ja samalla kirjastoa hoiti opettaja Viljo Törmälä, kirjasto muutti Jauhinkankaan koululle, parisen kilometriä kirkonkylän keskustasta Ylivieskan suuntaan. Törmälä luopui hoitajan tehtävästä jo vuoden kuluttua, minkä jälkeen kirjastopalvelujen sujumisen takasivat vuorollaan Eino Heikkilä, Vilho Puska, uudemman kerran Herman Putkonen, Väinö Kääntä ja vuodesta 1930 asentaja Toivo Sallmén (myöh. Sallamaa). Koska kirjasto sijaitsi yhä Jauhinkankaan koululla, moni palautti lainaamiaan kirjoja Maunulan myllylle, jonka sähkölaitoksen palveluksessa Sallamaa työskenteli. Sallamaan työsarka Oulaisten kirjastossa kesti koko 1930-luvun. Vielä pitemmän päivätyön teki hänen seuraajakseen vuonna 1940 valittu kirkonkylän kansakoulun opettaja Aune Köyste (aik. Kröger). Aune Köysten kirjastonhoitajaura kesti aina kesään 1966.

[Kuva: kirjastolautakunta 1960-luvulta]
Kirjastolautakunta 1960-luvulta. Edessä vasemmalla Irja Penttilä ja keskellä kirjastonhoitaja Aune Köyste. Kuvalähde: Oulaisten kaupunginkirjasto.

Köysten aikana kirjasto ennätti sijaita Raahe Oy:n talossa sahan alueella, Väinölässä, kauppias Niemelän vanhassa kauppakartanossa ja Oulaisten sahan entisessä asuin- ja konttorirakennuksessa. Pisimpään eli vuodet 1945–1965 kirjasto majaili kauppias J. A. Niemelän ja hänen vaimonsa lahjoittamassa talossa, jonka oli alun perin rakentanut Oulaisiin vuonna 1871 muuttanut kauppias Johan Montin. Vuosia elätelty haave omasta kirjastotalosta toteutui vuonna 1969. Entiselle sahan alueelle valmistui Arkkitehtitoimisto Risto Harjun & Kari Karjalaisen suunnittelema moderni, lähes 700 000 markkaa maksanut kirjastotalo, jota paikallislehti Pyhäjokiseutu kiitteli ”köyhän kauppalan kulttuuriteoksi”. Kirjastotalossa sijaitsivat myös talonmiehen asunto ja Oulas-opiston kanslia. 1980-luvulla ko. tilat otettiin kirjaston käyttöön. Samalla vuosikymmenellä kirjastoauto sai uuden tallin. Vuosituhanten vaihteessa kulttuuriteko toistui, kun koko kirjastotalo uudistettiin ja kunnostettiin perusteellisesti.

Riitta Suonpää aloitti vuonna 1969 työnsä kirjaston ensimmäisenä päätoimisena hoitajana. Häntä ennen oli kahden ja puolen vuoden ajan toiminut vt. hoitajana kirjastoapulainen Martta Jääskö. Suonpään siirryttyä vuonna 1974 Ylivieskaan Oulaisten kirjaston uudeksi hoitajaksi valittiin Maire Krokfors. Häntä seurasivat vuosina 1986–1991 lyhytaikaisina johtajina Liisa Toivola, Juhani Klemola ja Petri Vestelin. Vuodesta 1992 alkaen kirjastonjohtajana toimi Ulla Kemi, joka oli tullut taloon kirjastovirkailijaksi kymmenen vuotta aikaisemmin ja toiminut useaan otteeseen vs. johtajana. Ulla Kemin johtajakausi kesti vuoteen 2004, jolloin johtajaksi valittiin Inga Petäjäsoja.

Kirjastonhoitaja joutui vastaamaan pitkään yksin kaikista kirjaston tehtävistä. Kirjastoapulainen palkattiin ensi kerran 1950-luvun alussa. Tähän tehtävään valittiin kirjaston vahtimestari Impi Friman, joka oli työskennellyt aikaisemmin mm. apulaisena kirjakaupassa. Frimanin tehtävänä oli aluksi valvoa lukion oppilaiden ns. hiljaista työskentelyä. Myöhemmin hän vastasi lapsille tarkoitetun laina-ajan valvontatehtävistä. Aune Köysten mukaan Friman oli oikea aarre. ”Jos haluat tietoja vaikka vanhan suomalaisen hankisuksen mallista tai Villin Lännen cowboysta, niin kysy neiti Frimanilta ja kohta hän hymyillen kiikuttaa käsiisi ko. kirjan”, on Aune Köyste muistellut.

Kirjastotoimen laajetessa kasvoi myös henkilöstön määrä. Vuonna 1978 palkkalistoilla oli kirjastonhoitaja, amanuenssi, kaksi kirjastoapulaista sekä laitoskirjaston ja kirjastoauton hoitajat. Martta Jääskö palveli Oulaisten kirjastoa kirjastoapulaisena vuosina 1963–1981. Nykyisistä kirjastovirkailijoista Eeva Siekkinen on tullut taloon vuonna 1971 ja Hilkka Suvanto vuonna 1979.

Perinteinen kolmen sivukirjaston – Matkaniva, Petäjäskoski ja Piipsjärvi – verkosto laajeni vuonna 1948 Hanhelanperälle ja kymmentä vuotta myöhemmin Käpylään. Sivukirjastot siirtyivät 1950- ja 1960-luvuilla kyläkuntien kouluille lukuun ottamatta Petäjäskoskea, missä sivukirjasto sijaitsi noin viisi vuosikymmentä Uudellakankaalla. Sen hoitajana ahkeroi peräti 32 vuotta Eino Uusikangas.

Vuonna 1964 Oulaisten kunnan kirjastolaitokseen liitettiin Oulaisten parantolan (Oulaskankaan sairaalan) kirjasto. Sen historia ulottui aina vuoteen 1916, jolloin varat kirjaston perustamiseksi hankittiin iltamilla. Vuonna 1964 tämän laitoskirjaston hoitajaksi valittiin opettaja Sigurd Forsblom. Kirjasto sai käyttöönsä 24 neliön suuruisen huoneen. Aukioloaika oli kuusi tuntia viikossa, josta neljä tuntia palveltiin kirjastossa. Keskiviikkona tehtiin kahden tunnin kirjavaunukierros osastoille. Kirjastoauton hankkimisen myötä Oulaisten sivukirjastopalvelut siirtyivät pyörille syksyllä 1972. Auto uusittiin vuonna 1989. Tämä ”Sumpuksi” ristitty kirjastoauto palveli lainaajia kesään 2001, jolloin kirjastoautotoiminta lakkautettiin kaupungin säästötoimien vuoksi. Autokirjastonhoitajan ja samalla kirjastoautonkuljettajan moni-ilmeistä tehtävää hoiti koko autokauden Veikko Mantovaara.

Kirkonkylän kirjasto palveli lainaajia 1920-luvun lopulla talvisaikaan tunnin joka sunnuntai ja kesäaikaan kaksi tuntia joka toinen sunnuntai. Vuodesta 1932 kirjastoa pidettiin auki sunnuntain ohella tunti tai kaksi torstaisin. Vuonna 1940 aukiolopäiviksi tulivat tiistai ja perjantai ja aukioloajaksi klo 19–21. Vuodesta 1953 viikoittainen aukioloaika nousi kuuteen tuntiin, ja vuonna 1960 alle 15-vuotiaat lainaajat saivat omat aukioloajat maanantaille ja torstaille klo 14.30–15.30. Vuoden 1964 alusta kirjasto oli avoinna 16 ja vuodesta 1966 jo 22 tuntia viikossa. Uuden talon myötä aukioloaikoja rukattiin vuoden 1970 alussa niin, että kirjasto oli avoinna 32 tuntia viikossa. Sivukirjastojen aukipitämisessä oli suurta kirjavuutta 1960-luvulle asti. Viikoittainen aukioloaika vaihteli kahdesta kuuteen, kunnes vuoden 1963 ohjesääntö vakiinnutti neljän tunnin käytännön.

Ulkoisten olosuhteiden edistymisen ja paranemisen ohella kirjastotoimi kehittyi ja monipuolistui myös sisällöltään. Lukioluokkien oppilaille tarjottiin mahdollisuus ns. hiljaiseen työskentelyyn vuonna 1951. Myös säännölliset koululaiskäynnit lähtivät liikkeelle jo 1950-luvulla. Kirjasto järjesti aika ajoin myös tietokilpailuja, jotka kiinnostivat lähinnä koululaisia ja nuorisoa. Musiikkiosasto perustettiin Oulaisiin virallisesti vuonna 1957. Se sisälsi aluksi laulukirjoja, nuotteja, musiikkikirjallisuutta ja musiikkilehtiä. Vuonna 1962 hankittiin radio ja levysoitin sekä yhteensä 25 levyä. Uusi kirjastotalo paransi olennaisesti musiikkiosaston toimintaedellytyksiä. Vuonna 1978 käytössä oli neljä levysoitinta, radio, nauhuri, vahvistin- ja kaiutinlaitteet ja 19 kuulokkeet. Kuuntelijoiden määrä nousi 1970-luvun alussa lähes 9 000:een vuodessa, ja levyjen soittokertojakin kertyi lähes 4 200. Kotien viihde-elektroniikan yleistyminen söi kuitenkin nopeasti kuuntelulukuja, ja 1980-luvun lopulla musiikin kuunteluun tarkoitetut tilat otettiinkin normaaliin kirjastokäyttöön. 1970-luvulla kirjastossa kokoontui Mauno Nevalan johdolla Oulas-opiston musiikin kuuntelupiiri.

[Kuva: Terttu Jurvakaisen näyttelyn avajaiset]
Kuvataiteilija Terttu Jurvakaisen näyttelyn avajaiset Oulaisten kirjastossa vuonna 1972. Taustalla kirjastotoimenjohtaja Riitta Suonpää. Kuvalähde: Oulaisten kaupunginkirjasto.

Vuonna 1969 käyttöön otettu kirjastotalo mahdollisti myös monipuolisen näyttelytoiminnan. Esillä oli sekä kirjoja, taidetta että valokuvia. Mielenkiintoisena kokeiluna mainittakoon taidelainaus vuonna 1974 järjestetyn Pohjoismaisen taideliiton näyttelyn yhteydessä. Liekö taiteen lainaamisen outous pelottanut, sillä näyttelyn työt pysyivät kirjaston seinillä kaikkien kävijöiden ihailtavina. Vuonna 1984 taidenäyttelyjen pääasialliseksi pitopaikaksi vakiintui taidetalo Väinölä. Kirjaston remontin yhteydessä kirjastotaloon saatiin 2000-luvun alussa pieni näyttelytila, jossa ovat esittäytyneet niin taiteilijat, valokuvaajat kuin paikkakunnan yhdistykset ja erilaiset harrasteryhmät.

Kirjallisuuspiirissä, jonka toiminta hiipui 1980-luvulla, vieraili oman aikansa johtavia kirjailijoita Eila Pennasesta, Hannu Salamasta, Eino Säisästä ja Paavo Rintalasta Arto Paasilinnaan, Antti Tuuriin ja Alpo Ruuthiin. Aune Köyste järjesti jo 1960-luvulla lapsille satutunteja, joiden aikana kuunneltiin satujen lomassa lastenlevyjä. Todella vauhtiin satukerhotoiminta pääsi vuonna 1973, jolloin palkattiin ensi kerran satutäti. Tätä tehtävää hoiti vuodesta 1985 pitkään Liisa Poikkimäki. 1980-luvulta alkaen kirjastossa ja sen pihapiirissä on järjestetty myös erilaisia tapahtumia, joissa yhteistyökumppaneina ovat olleet mm. Oulas-opisto ja kulttuuritoimi. Niistä mainittakoon runoillat, musiikkihetket, kummitusilta sekä Lainan-päivään liittyneet ilta laavulla ja hiilloskalan paistoilta. ATK:n valjastaminen kirjaston käyttöön 1990-luvulla mahdollisti Internet-palvelut jo vuonna 1995.