[Sisäkuva Kiimingin kirjastosta]

Ensimmäisen kerran Kiimingissä herättiin kirjastoaatteeseen vuonna 1860. Tuolloin pidettiin kokous, jossa keskusteltiin paitsi kyläkoulun aloittamisesta myös lainakirjaston perustamisesta. Kyläkoulu katsottiin tärkeäksi mutta kirjastoa pidettiin vielä turhana, sillä kirjojen arveltiin olevan ”aiwan satu-kirjoja”. Sillä erää kirjastoasia sai jäädä, mutta yksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1871, Kiimingin kirkkoherra R. W. Montin perusti kuntaan lainakirjaston. Kyseinen kirjasto lienee sijainnut Kiimingin pappilassa, ja sitä hoiti nähtävästi Sofia Montin. Lainaus oli tuolloin maksutonta. Kirkkoherra Montinin aloitteesta kuntaan perustettiin myös lukuyhdistys. Muutaman vuoden aktiivisesti toiminut yhdistys tilasi kirjastoon miltei kaikki suomenkieliset lehdet, joita sitten kuljetettiin talosta taloon. Aluksi lainaus Montinin perustamasta kirjastosta oli ahkeraa, mutta koska kirjoja oli vain vähän, myös lainaajien määrä laski ajan myötä.

Vuonna 1875 Kiimingin kunta alkoi avustaa rahallisesti kirjaston pidossa. Vuonna 1891 kirjastoa varten teetettiin kaksi kirjakaappia ja se siirtyi Montinien hoidosta kokonaan kunnan hoteisiin. Virallisesti kirjasto avattiin 26.9.1891 ja sitä pidettiin auki sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen aikoina, jotka ilmoitettiin kirkossa kuulutuksella. Tuolloin lainaus oli jo muuttunut maksulliseksi: lainakirjasta maksettiin 10 penniä neljältä viikolta, ja sakkomaksu oli 10 penniä jokaiselta myöhästymisviikolta. Näin saadut varat käytettiin kirjaston kunnossapitoon. Kirjastonhoitajana toimi palkkiotta opettaja J. Rautamäki.

[Sisäkuva Kiimingin kirjastosta]

Vuoden 1897 alussa Kiimingin kirjastolle laadittiin säännöt. Niissä todettiin kirjaston tarkoituksena olevan ”walistuksen lewittäminen syviin kansankerroksiin”, minkä vuoksi ”sen kirjallisudenkin tulee olla puhdasta ja ylentäwää”. Lainausmaksu poistui käytöstä, mutta sakkoja perittiin edelleen 10 penniä viikolta. Kirjastoa pidettiin yllä paitsi sakkovaroin myös lahjoituksilla ja kunnan vuosittaisilla avustuksilla. Vuonna 1902 kirjaston kokoelmissa oli 170 kirjaa, joiden arvo oli yhteensä 1 000 mk. Tuona vuonna vuosilainaus oli 636 kappaletta.

Kiimingin kirjaston toiminnasta 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä on säilynyt vain vähän tietoa. Kirjasto tai kirjakaapit lienevät sijainneet suurimman osan ajasta kirkonkylän kansakoulun tiloissa. Kunta myönsi kirjastolle vuosittain pienen määrärahan; esimerkiksi vuonna 1910 kirjasto sai kunnanvaltuustolta 50 mk kirjojen ostoa varten.

Jäälissä toimi vuosina 1911–1929 virkeä kirjastoseura, joka lainasi jäsenilleen kirjoja aluksi maksusta, sittemmin maksutta. Vuonna 1934 seuran noin 150 kirjaa käsittänyt kirjasto päätettiin pitkällisten neuvottelujen jälkeen muuttaa Kiimingin kunnan piirikirjastoksi. Muiden kuin kirjojen osalta seura liittyi Korvenkylän nuorisoseuraan. Jäälin piirikirjaston toiminnasta seuraavilta vuosikymmeniltä ei ole säilynyt juurikaan tietoa, mutta tiettävästi se lienee toiminut jonkinlaisena lainausasemana. Myöhemmin myös Huttukylään, Alakylään ja Hannukseen perustettiin lainausasemat. Nämä asemat muutettiin vuonna 1964 kirjastotarkastajan kehotuksesta kansakouluilla sijaitseviksi sivukirjastoiksi, joissa kirjaston virkaa toimitti lukittu kaappi. Myös Tirinkylä sai sittemmin oman sivukirjastonsa.

1950–1960-luvuilla valtion viranomaiset alkoivat kiinnittää huomiota Kiimingin kirjastolaitoksen jälkeenjääneisyyteen. Kirjastolaitos sai huomautuksia esimerkiksi kirjastomäärärahojen vähyydestä, huoneiston puuttumisesta, kortistojen tilasta, aukioloaikojen vähäisyydestä, hoitajien epäpätevyydestä sekä vaalien suorittamistavoista. 1960-luvulla Kiimingin kirjasto alkoikin kehittyä. Huoneistoasiaan tartuttiin vuonna 1964, jolloin kirjastolle laadittiin huonetilaohjelma. Kaksi vuotta myöhemmin pääkirjasto muuttikin kirkonkylän kansakoulun opettajainhuoneesta Ponnonmäellä sijaitseviin entisiin kunnantoimiston tiloihin.

[Sisäkuva Kiimingin kirjastosta]

1970-luvulla laadittiin uusi huonetilaohjelma, ja vuonna 1974 pääkirjasto muutti jälleen, tällä kertaa uuden virastotalon yhteydessä kirjastolle varattuihin 138 m²:n tiloihin. Tuolloin myös aukioloaikoja lisättiin 7 tuntiin viikossa ja perustettiin päätoiminen kirjastonhoitajan virka. Samalla vuosikymmenellä sivukirjastotkin saivat omat huoneet käyttöönsä koulujen yhteydessä. Huttukylän sivukirjasto toimi tuolloin leirikeskuksessa sijaitsevassa huoneessa.

Vuonna 1982 siirryttiin keskitettyyn kirjojen hankintaan ja luettelointiin, jotka tehtiin Kiimingin pääkirjastossa. Kirjastolaitoksen toiminta laajeni edelleen, ja vuonna 1983 Jääliin perustettiin päätoimiset sivukirjastonhoitajan ja järjestelyapulaisen virat. Samalla vuosikymmenellä Jäälin ja Alakylän lainausasemille saneerattiin uudet tilat.

Kiimingin pääkirjasto oli kipuillut jo vuosia tilanpuutteessa, sillä sen tilat kunnanvirastossa olivat täysin riittämättömät; lähes puolta kirjaston kokoelmasta säilytettiin kunnanviraston väestönsuojassa, koska kirjoille ei yksinkertaisesti ollut muualla tilaa. Lopulta tehtiin päätös uudesta kirjastorakennuksesta ja siihen liittyvästä vapaa-ajankeskuksesta. Rakennuksen sijoituspaikaksi valittiin Kiimingin keskustassa sijaitseva ns. Puiravan kolmio, jonne oli tarkoitus rakentaa ensiksi lukio. 1980-luvun puolivälissä pidettiin arkkitehtikilpailu Puiravan kolmion rakentamisesta, ja lukion sekä kirjasto- ja nuorisotilojen suunnittelijaksi valikoitui arkkitehtitoimisto Saurama Oy. Suunnitelmien mukaisesti lukio nousi tontille ensin, ja syksyllä 1989 sen viereen valmistui lopulta uusi kirjasto- ja vapaa-ajantilat käsittävä rakennus. Kirjastolle varattuihin noin 800 m²:n tiloihin Kiimingin pääkirjasto pääsi muuttamaan lokakuussa. Virallisesti uusi kirjastotalo vihittiin käyttöön seuraavan vuoden puolella, helmikuussa 1990.

[Sisäkuva Kiimingin kirjastosta]

Vuonna 1989 Kiimingin kirjasto otti yhdeksän muun Pohjois-Pohjanmaan kunnankirjaston kanssa käyttöön yhteisen Outi-kirjastojärjestelmän. Tietotekniikkaan panostettiin myös jatkossa, kun vuonna 1995 Kiimingin kirjasto sai Internet-yhteyden ensimmäisenä kirjastona Oulun läänissä. 1990-luvulla kiinnitettiin erityistä huomiota koulun ja kirjaston yhteistyöhön: Kiimingin kirjasto sai opetusministeriöltä kahteen otteeseen apurahaa koulun ja kirjaston yhteistyömuotojen kehittämiskokeilua varten. Samalla vuosikymmenellä tilanahtaudesta kärsinyt Jäälin kirjasto sai uudet, avarammat toimitilat.

2000-luvulle tultaessa Kiimingin kirjastolaitos sai kiitosta, kun Suomen kirjastoseura valitsi vuonna 2004 Kiimingin Vuoden kirjastokunnaksi Oulun läänin alueelta. Perusteluiksi mainittiin muun muassa päämäärätietoinen kehitystyö, kasvavan kunnan tarpeisiin vastaaminen sekä voimakas panostus alueelliseen Outi-yhteistyöhön. Lisäksi huomioitiin koulukirjastotyö ja kirjaston uudeksi painopistealueeksi muotoutunut päiväkoteihin ja esiopetukseen suuntautunut lastenkirjastotyö.

Vuoden 2006 kesäkuussa Kiiminki solmi Oulun kaupungin kanssa ostopalvelusopimuksen kirjastoautopalveluista. Saman vuoden lokakuussa kirjastoauto alkoi kiertää Kiimingin Tirinkylässä ja Alakylässä. Järjestely ehti toimia runsaat kolme vuotta, kunnes Kiimingin kunta sanoi taloudellisen tilanteen vuoksi ostopalvelusopimuksen irti 1.1.2010 lukien.

Nykyisin Kiimingin kirjastolaitos koostuu pääkirjastosta ja Jäälin sivukirjastosta. Kiiminkiläiset ovat olleet jo vuosikausia ahkerien kirjastonkäyttäjien maineessa ja esimerkiksi vuonna 2008 Kiiminki oli Suomen eniten lainanneiden kuntien listalla sijalla 11.

Lähdeluettelo

  • Kirjastomme: Kiimingin kirjastolaitoksen varhaisimpia vaiheita (Kiimingin kirjaston kotiseutukokoelma)
  • Kiiminki tarvitsee uuden kirjaston. Liitto 29.5.1986, s. 7
  • Kiimingin kirjat vihdoinkin pois väestösuojasta : tekniikaltaan huipputason kirjastotoimintakeskus käyttöön. Kaleva 3.10.1989, s. 10
  • Ukkola, Terttu: Kasvu on huomioitu kirjastossakin. Rantapohja 12.10.2004, s. 7
  • Kiiminki sanoo irti kirjastoautosopimuksen: kunnan rahat eivät riitä. Forum 24 19.11.2009, s. 5
  • Kirjastot.fi: Kiimingin kirjasto [http://www.kirjastot.fi/Kirjastot/Kunnankirjasto.aspx?municipalityID=255, toimimaton linkki]
  • Suomen yleisten kirjastojen tilastot