Haapaveden kirjasto on yksi maamme vanhimmista, sillä se perustettiin jo vuonna 1856. Perustajana toimi tohtori N. Laurin, joka lahjoitti kirjaston kokoelman siemeneksi 32 nidettä. Näitä niteitä saivat tiedonhaluiset haapavetiset lainata kopeekan lainausmaksulla aina viikoksi kerrallaan. Kirjaston hoitajina toimivat sen alkuaikoina pastori F. Laurin ja unilukkari J. Komu. Kirjastoaate Haapavedellä ilmeisesti hiipui piakkoin, sillä samana vuonna kirjasto perustettiin sinne uudelleen. Tuolloin perustajina toimivat kappalainen O. A. Wallin ja metsäherra R. Lindström. Kirjaston perustamiseksi toimeenpantiin keräys, jolla saatiin kasaan 300 markkaa. Rahoilla kirjaston kokoelmaa voitiin kartuttaa niin, että nidemäärä kasvoi 112 niteestä 171 niteeseen. Lainausmaksuna täytyi halukkaiden lainaajien suorittaa pienistä kirjoista 5 penniä ja suurista 10 penniä. Summalla sai kirjaa pitää luettavanaan kolme viikkoa. Ne, jotka olivat lahjoittaneet edellä mainitussa keräyksessä rahaa, saivat lainata kirjoja maksutta kolmen viikon ajaksi. Näihin aikoihin pidettiin kunnanhuoneessa myös sanomalehtiä, joita kuntalaiset saivat lukea ilmaiseksi, mutta niille ei tiettävästi ollut paljonkaan käyttöä.

Kirjaston alkuaikoina sen toimintaa rahoitettiin muun muassa viinaverorahoilla, joita esimerkiksi vuonna 1881 määrättiin kunnankokouksen päätöksen mukaan kirjastotoimintaan 100 markkaa. Myös seuraavina vuosina viinaverorahoja määrättiin kirjastolle vaihtelevia määriä, aina 25 markasta vuoden 1901 liki 130 markkaan. Vuonna 1902 näkyvät kirjastolle määrätyt rahat jo varsinaisessa kunnan talousarviossa; tuolloin rahaa myönnettiin lainakirjaston käyttöön 250 markkaa. Seuraavan kerran kirjasto sai talousarvion mukaan rahaa vuonna 1904, 200 markkaa. Vuosien 1903 ja 1905 talousarvioissa rahaa kirjastolle ei näy myönnetyn, joten rahan saaminen lienee ollut sattumanvaraista. Vuoden 1905 kuntakokouksessa laadittiin lainakirjaston hoitoa koskeva sääntöehdotus, joka myös sellaisenaan hyväksyttiin. Näin oli kirjastotoimi siirtynyt sääntömääräisenäkin kunnan haltuun.

Kirjastoja perustettiin Haapavedelle ensimmäisen seuraksi vielä kaksi lisää. Vuonna 1900 kaikki kolme päätettiin yhdistää yhdeksi kirjastoksi, josta suunniteltiin lähetettäväksi osia kullekin kylälle vuorotellen lainattavaksi ja hoidettavaksi. Vuonna 1912 kirjaston tilasta ryhdyttiin käymään laajemmin keskustelua. Tuolloin valittiin toimikunta, joka määrättiin tarkistamaan Haapaveden kirjastolaitos ja tekemään sen tilasta selkoa joko kuntakokoukselle tai kunnanvaltuustolle. Seuraavana vuonna selonteko oli valmis, ja kirjastotoimikunnassa ollut eläinlääkäri Wihtori Kunnas esitti sen kunnanvaltuustolle. Haapaveden kirjastolaitos oli tuolloin kaikin puolin huonossa kunnossa. Selonteossaan Kunnas esitti, että vanhojen kirjojen sitomiseen myönnettäisiin 100 markkaa ja toinen mokoma uusien ostamista varten. Näin tapahtuikin. Päätettiin myös jakaa kirjasto seitsemään osaan ja sijoittaa kukin osa kansakoulun tiloihin. Kirjastojen kirjat asetettiin pieniin, kahden miehen liikuteltaviin kaappeihin. Kirjastotoimikunnan tehtäväksi jäi huolehtia, että ainakin kerran vuodessa kylien kirjasto-osastot vaihtaisivat paikkoja keskenään.

Vuonna 1927 pantiin toimeen Haapaveden kirjaston osastojen tarkastus ja järjestely. Kirjaston seitsemän osastoa olivat tuolloin sijoitetut kirkonkylään sekä Mieluskylän, Ojakylän, Vaitiniemen, Kytökylän, Vatjusjärven ja Karsikkaan kouluille. Suurimittaisessa tarkastuksessa kirjoista poistettiin huonon kunnon vuoksi keskimäärin kolmannes. Kirkonkylän kirjasto-osasto havaittiin kokonaisuudessaan aivan käyttökelvottomaksi ja hylättiin. Kokoelmista poistettuja kirjoja tarjottiin kunnalliskodille säilytettäväksi ja käytettäväksi. Kirjasto-osastoja ei jätetty selviytymään karsittujen kokoelmien varassa, sillä vielä samana vuonna niitä kartutettiin tilaamalla uusia kirjoja 4 000 markan edestä.

1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa ei kirjasto juurikaan kehittynyt. Talvisodan kynnyksellä, toukokuussa 1939, kirjastontarkastaja Vilho Sive on merkinnyt kuntakokouksen pöytäkirjaan yksityiskohtaisia ohjeita kirjaston hoidosta ja esittänyt, että kirjastolle olisi hyvä saada oma huone, jota tosin edellyttäisi käytön jatkuva kasvaminen. Lisäksi hän ehdotti merkinnöissään, että lainausasemat muutettaisiin piirikirjastoiksi, joilla olisi omat johtokuntansa ja joille annettaisiin kullekin vähintään 2 000 markan suuruinen vuotuinen määräraha.

Sotien jälkeen 1940-luvun puolivälin tienoilla alkoivatkin mm. Mieluskylän, Ojakylän ja Karsikkaan piirikirjastot toimintansa. Vuonna 1946 tapahtui määrärahoissa suurehko hyppäys, kun kirjastoon tilattiin Suomi–Neuvostoliitto-seuran Haapaveden-osaston esityksen mukaisesti kirjoja 14 500 markan edestä ja johtokunnan päätöksellä lisäksi 16 100 markan arvosta. Samoihin aikoihin kirjastosalin yhteyteen avattiin nuorisotyötoimikunnan toimesta lukusali, joka oli auki kolmesti viikossa. Tuolloin kirjasto toimi vielä työväentalon ravintolahuoneessa. Kirjastontarkastajan esitys omasta kirjastohuoneesta toteutui seuraavalla vuosikymmenellä, kun vuonna 1952 päädyttiin rakentamaan kirjastohuone tulevan paloaseman yhteyteen. Huhtikuussa 1954 voitiin viettää uuden kirjastotilan vihkiäisjuhlaa, kun kirjasto muutti omaan huoneistoonsa.

Kaksi vuotta myöhemmin juhlittiin haapavetisen kirjastotoiminnan satavuotisjuhlaa. Tästä eteenpäin kirjasto eli tasaisen toiminnan aikaa. Kirjaston määrärahat kasvoivat vakaata tahtia, samoin sekä sivukirjastojen että kantakirjaston kokoelmat. Kirjastoon tilattiin lisää lehtiä luettavaksi. Kokoelmia myös hoidettiin esimerkiksi tarpeellisilla poistoilla. Oheistoimintaa alkoi ilmaantua: kirjastossa alettiin esimerkiksi pitää kirjallisuuteen liittyviä esitelmätilaisuuksia. Myös koululaiskäyntejä kirjastoon järjestettiin.

Vuonna 1963 päätettiin ryhtyä pitämään kantakirjastoa auki myös päiväsaikaan, maanantaisin klo 12–14. Pari vuotta myöhemmin nousi esiin kirjaston tilakysymys sekä päätoimisen kirjastonhoitajan tarpeellisuus. Vuonna 1968 aloitettiin uuden kirjastotalon rakennustyöt, ja kaksi vuotta myöhemmin ahtaissa tiloissa palokunnantalolla sinnitellyt kirjasto muutti uuden kirjastotalon katon alle n. 245 neliön tiloihin. Samana vuonna saatiin päätoiminen kirjastonhoitaja. Vuonna 1971 päästiin viettämään kirjastotalon vihkiäisiä. Aukiolotunneissakin kehitys jatkui: jo aiemmin oli aukioloa muutettu niin, että kirjasto oli auki joka arkipäivä, ja nyt tunteja lisättiin liki puolella 24 tunnista 40 tuntiin.

[Kuva kirjastoautosta]

Vuonna 1973 kunnan kaikki sivukirjastot lakkautettiin ja korvattiin kirjastoautolla. Sittemmin elettiin tasaisen uudistumisen ja kehityksen aikaa, kunnes huomattiin kirjastotilojen käyvän ahtaiksi. Kirjastoa laajennettiin ensin vuonna 1988 ja sitten uudelleen kymmenkunta vuotta myöhemmin. Tämä laajennus aloitettiin alkukesällä 1997, ja työ valmistui loppukesällä 1998. Laajennuksen seurauksena kirjaston kerrosala kasvoi 1 079 neliömetriin.

Vuonna 2004 Haapaveden kirjasto liittyi Kiri-kirjastokimppaan. Liittymisen myötä kirjastolle mahdollistui esimerkiksi lainojen uusiminen ja aineistojen varaaminen Internetissä. Nykyisin Haapaveden kirjastoverkko koostuu pääkirjastosta sekä kirjastoautosta, joka kiertää myös Vihannin puolella.

Kirjastorakennus

[Kuva: Haapaveden kirjasto]
1980-luvulta.
[Kuva: Haapaveden kirjasto]
Talvi 2004.
[Kuva: Kirjasto vanhalla paloasemalla]
Kirjasto toimi myös vanhalla paloasemalla.

Kirjaston evakkoaika parakissa

Kirjasto joutui olemaan evakossa vuoden 1997 alkukesästä elokuuhun 1998, koska kirjastotaloa laajennettiin.

[Kuva: Evakkoaikaa parakissa] [Kuva: Evakkoaikaa parakissa] [Kuva: Evakkoaikaa parakissa]

Lähdeluettelo

  • Kopeekalla kirja viikon lainaksi. Liitto 24.10.1987, s. 5.
  • Makkonen, Keijo: Kirjasto palvelee entistä paremmin netissä. Haapavesi 6.5.2004, s. 4.
  • Rautio, Kosti: Haapaveden kirjastotoimen 100-vuotishistoriikki.
  • Rautio, Kosti: Haapaveden kirjaston historiaa.