Haapajärven kirjasto on yksi Pohjois-Suomen vanhimmista kirjastoista: se perustettiin toisena Kalajokilaaksossa heti Kalajoen jälkeen vuonna 1851 – kolmekymmentä vuotta ennen koululaitoksen perustamista. Tuolloin Helsingistä lähetettiin muutamien pohjalaisten ylioppilaiden toimesta Haapajärvelle 29 nidosta, joiden raha-arvo oli 9 ruplaa 54 kopeekkaa. Lahjoitus oli ajan tavan mukaan tarkoitettu peruskokoelmaksi kansankirjastolle. Alkuvuosina kirjaston lainaustoiminta ei kuitenkaan ollut vilkasta, vaan se jopa pysähtyi täysin kymmeneksi vuodeksi. Syitä voisivat olla sekä lukutaidon heikkous että lainauksen maksullisuus; vaikka maksu ei ollutkaan suuri, se on kuitenkin voinut olla rajoittava tekijä.

Joka tapauksessa Haapajärven lainaustoiminta oli pysähdyksissä jonkin aikaa, kunnes vuonna 1861, seurakunnan pöytäkirjojen mukaan toukokuun 16. päivänä, päätettiin ottaa vaivaiskassasta lainaksi 30 ruplaa kirjaston uudelleen perustamiseksi eli siis kirjojen hankintaan. Rovasti Anders Nils Holmström toimi innokkaasti kirjaston uudelleen perustajana. Hän kehotti muun muassa rippilapsia lahjoittamaan jonkin pienen rahamäärän, ja näin useiden vuosien kuluessa saatiin kokoon 253 markkaa. Myös paikkakunnalla toimineen nimismiehen herra Nordlingin toimesta kerättiin kokoon 271 markkaa.

Palovakuutusrahoilla saatiin kirjastolle uusi kalusto ja uusia kirjoja. Kirjasto avattiin 24.4.1939 uudistettuna maanviljelijä Haapasen talossa, josta oli vuokrattu huone kirjaston käyttöön. Noin vuoden kuluttua kirjasto siirtyi kauppias Rahkosen taloon, jossa kirjaston käytössä oli 20 m²:n kokoinen huone. Kirjasto sijaitsi peräti neljä vuotta tässä rakennuksessa. Tämän jälkeen kirjasto toimi vuoden nimeltä mainitsemattoman henkilön tiloissa, minkä jälkeen se palasi kauppias Rahkosen taloon. Kirjastoa pidettiin avoinna vain neljä tuntia viikossa. Kalle Rahkosen talo sijaitsi Kuusaantien varrella; se oli liikemies Kalle Heinosen rakentama. Kirjaston lisäksi siinä pidettiin sekatavarakauppaa, kahvilaa ja matkustajakotia. Talon osti vuonna 1938 kauppias Vaseli Lipponen. Talo on sittemmin purettu, ja paikalla on kolmikerroksinen kerrostalo.

Kirjasto siirtyi uudelleen rakennettuun suojeluskuntataloon vuonna 1948. Kirjaston käytössä oli vain 25 neliömetrin kokoinen huone. Vuonna 1952 asiakkaat saivat lainata peräti kolme kirjaa entisen kahden sijaan! Laina-aikaa pidennettiin kolmesta neljään viikkoon. Vuonna 1956 kirjasto muutti suojeluskuntatalosta paloasemalle, jossa kirjastolla oli käytettävissä yksi huone, eteinen ja portaikko eli yhteensä 60 m². Luku- ja lainausosastolle tästä oli varattu 48 m².

Vuonna 1963 ehdotettiin kunnanvaltuustolle aukioloaikojen lisäämistä joka arkipäivälle. Aikaisemmin kirjasto oli ollut avoinna vain maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 16–19. Keskiviikkoisin kirjasto oli avoinna vain koululaisille klo 14–17. Samana vuonna siirryttiin lainauksessa käyttämän 1 kortti – kaikki kirjat -menetelmää entisen 1 kortti – 1 kirja -menetelmän sijaan. Toimintakertomusten perusteella on Haapajärven koululaisille ryhdytty pitämään kirjaston käyttö- ja opetustunteja jo vuonna 1964.

Toisena tammikuuta 1969 kirjasto muutti kansalaiskoulun yhteyteen Karjakujalle (nykyinen yläaste) ja toimitila kasvoi 177 neliömetriin. Kirjaston kalusteet uusittiin täydellisesti ja lainauksessa siirryttiin Detroit-järjestelmään. Vuonna 1982 kirjaston toiminta siirtyi takaisin Kauppakadun varrelle vuonna 1939 rakennettuun suojeluskuntataloon. Näissä tiloissa kirjasto toimii yhä edelleen.

Haapajärvellä on toiminut yhdeksän sivukirjastoa. Näistä vanhin sijaitsi Ylipäässä, joka perustettiin kirjastojen yhteisen toimintakertomuksen mukaan vuonna 1903. Muut sivukirjastot perustamisvuoden mukaisessa järjestyksessä olivat Oksava 1910, Jokelankylä 1920, Kuusaa 1945 , Kalakangas 1953, Parkkila 1954, Autioranta 1956 , Kopola 1966 sekä Kuona 1966. Ylipään lainaustoiminta lopetettiin vuonna 1971 ja muiden sivukirjastojen lainaustoiminta vuonna 1969.

Sivukirjastoissa kirjojen säilytystilana käytettiin mittatilaustyönä valmistettua kirjastokaappia. Se sijaitsi yleensä maanviljelijän talossa, ja kirjastoa hoiti joko itse emäntä tai isäntä. Alkuaikoina sivukirjastot olivat avoinna vain kaksi tuntia sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen. Myöhemmin aukioloaikoihin lisättiin muutamia tunteja. Toimintakertomusten perusteella myös kansakoulun opettajat olivat ahkeria kirjastojen hoitajia. Ahkerimpia sivukirjastojen käyttäjiä olivat naiset ja lapset. Vuoden 1972 loppuun mennessä kaikki Haapajärven sivukirjastot oli lakkautettu ja asiakkaita alettu kuljettaa sivukyliltä linja-autolla pääkirjastoon.

Haapajärven kirjastoauto Aapelus

Kun muualla hankittiin kirjastoautoja, Haapajärvellä aloitettiin kesällä 1971 lainaajien kuljetus linja-autolla kirjastoon ilmaiskuljetuksena. Sitä mukaa kuin nämä kuljetukset laajenivat, lakkautettiin sivukirjastoja. Haapajärvi oli ennakkoluuloton ruvetessaan kuljettamaan linja-autolla lainaajia sivukyliltä kirjastoon, koska silloin katsottiin kirjastoauton tulevan liian kalliiksi.

Kuljetuksiin varattiin vuosittain parikymmentätuhatta markkaa. Kuljetukset eivät kuitenkaan toimineet suunnitellulla tavalla. Varsinaisia kirjastonkäyttäjiä ei tavoitettu, mutta nuorisolle tarjoutui tilaisuus päästä keskustaan ilmaiseksi. Näin toimittiin kuitenkin viisi vuotta, kunnes kokeilu päätettiin lopettaa. Tämän jälkeen kirjastoauton hankinta tuli ajankohtaiseksi ja auto päätettiin ostaa.

Haapajärven kuntakokouksen pöytäkirja vuodelta 1872 kertoo, että lainakirjaston komitean jäseniksi valittiin pastori Ståhlberg, rättäri Juho Järvenpää, kirkkoväärti Matti Leppälä sekä Juho Harju. Lainakirjaston komiteaan valittujen joukossa oli siis Haapajärven silloinen kappalainen, pastori Johan Gabriel Ståhlberg, tasavaltamme ensimmäisen presidentin isä. Vuonna 1875 kirjaston kokoelmassa oli niteitä 198 ja lainoja 557. Lainaaja maksoi kirjasta vuokraa viisi penniä. Alkuaikoina kirjastonhoitajana toimi lukkari Gustaf Schwartzberg, joka sai palkakseen kirjoista saadut vuokrarahat.

Haapajärven kirjaston toimitilat

[Kuva: Suojeluskuntatalo]

Vuonna 1937 Haapajärven kirjasto sijaitsi suojeluskunnan talossa. Kirjaston käytössä oli 20 m²:n kokoinen huone. Kirjoja säilytettiin kirjastokaapissa, joka oli juuri siihen tarkoitukseen valmistettu. Kirjasto toimi tässä rakennuksessa kaksi vuotta, kunnes rakennus paloi 16.1.1939. Tiedot kirjaston 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun vaiheista ovat puutteellisia tulipalon vuoksi, sillä kaikki asiapaperit tuhoutuivat palossa. Kirjaston kokoelmista jäi jäljelle vain noin sata kirjaa, jotka palon sattuessa olivat lainassa.

Kalajokilaakso-lehti uutisoi onnettomuudesta tammikuun 17. päivän numerossaan:

”Eilisen vastaisena yönä tapahtui Haapajärven kirkonkylässä tulipalo, joka tuhosi sikäläisen sk-talon perustuksiaan myöten. Eilen klo 2 aikaan yöllä havaitsi eräs autoilija mainitun sk-talon kolmannen kerroksen kohdalla katon rajasta tulen savua. Hän ilmoitti heti tapahtuneesta lähellä asuvalle talon vahtimestarille Eino Hietalalle, jotka lähtivät yhdessä tapahtumapaikalle. He totesivat yläkerran käytävän seinän olevan tulessa ja tyhjensivät siihen paikalla olevat sankoruiskut ja sen jälkeen sulkivat ovet, jolloin tulen valta näytti huomattavasti laimentuvan. Tämän jälkeen he hälyttivät paikalle Haapajärven palokunnan, joka saapui 5–10 min. kuluttua ja ryhtyi sammutustoimiin.”

(Lähde: Turunen, Harri: Kaikki isänmaan puolesta: Raahen suojeluskunta- ja sotilaspiirin historia).

Kirjastoauton käyttöönotto

Kirjastoautotoiminta alkoi Haapajärvellä varsin myöhään – vasta 1.1.1977. Kirjastoauto liikennöi aluksi neljänä päivänä viikossa. Reitit olivat keskimäärin noin 50 kilometrin mittaisia. Kirjastoauton käyttöönotto vaikutti myös lainauslukuihin reippaasti: vuonna 1977 ne ylittivät 100 000:n rajan. Uusia kortteja kirjoitettiin ensimmäisillä reittikierroksilla useita satoja. Kysytyimpiä teoksia olivat lasten- ja nuortenkirjat sekä kestosuosikki Päätalo.

Haapajärven kirjastoauto uusittiin vuonna 1985, ja se sai nimekseen Aapelus. Nimi on vanha aapiskirjasta käytetty nimitys. Uuden kirjastoauton ansiosta vuoteen 1986 mennessä auton lainat kasvoivat noin kaksikymmentä prosenttia. ATK-aikaan Aapelus siirtyi samaan aikaan kuin pääkirjasto. Lainaus hoidettiin pienellä kannettavalla keruulaitteella ja koodit luettiin kirjoista viivakoodikynällä. Työpäivän jälkeen kirjastoautonkuljettaja toi kannettavan lukijan pääkirjastoon, jossa lainaustiedot siirrettiin pääkirjaston tietokoneeseen. – Nykyään autossa on oma pääte lainausta varten. Aapelus kiertää viitenä päivänä viikossa, ja pysäkkejä on 96. Vuonna 2003 ostettiin uusi kirjastoauto.

Haapajärven kirjastorakennuksia

[Kuva vanhasta suojeluskuntatalosta]
Kirjaston ensimmäinen toimi­paikka oli suojelus­kunnan talossa.
[Kuva kauppias Rahkosen talosta]
Kauppias Rahkosen talossa kirjaston käytössä oli pieni huone.
[Kuva uudesta suojeluskuntatalosta]
Uudelleen rakennetussa suojelus­kunnan talossa kirjastolla oli pieni huone.
[Kuva vanhasta paloasemasta]
1956 kirjasto siirtyi paloaseman yhteyteen.
[Kuva nykyisestä yläasteesta]
Kirjasto toimi kymmenisen vuotta nykyisen yläasteen tiloissa.
[Kuva nykyisestä kirjastorakennuksesta]
Kirjastorakennus vuonna 2004.

Kirjastoautot

[Kuva Haapajärven vanhimmasta kirjastoautosta]
Oikealla Haapa­järven ensim­mäinen kirjasto­auto, joka otettiin käyttöön 1.1.1977.
[Kuva Haapajärven toisesta kirjastoautosta]
Toinen kirjastoauto ”Aapelus” palveli vuosina 1985–2003.
[Kuva Nykyinen kirjastoauto]
Uusin, 5.6.2003 käyttöön otettu kirjastoauto.