Kaavoitusta alettiin toteuttaa sodan jälkeen maalaiskunnissakin. Valtuusto nimesi maaliskuussa 1945 erillisen toimikunnan laatimaan Kestilän kirkonkylälle rakentamissuunnitelmaa. Puheenjohtajaksi valittiin liikemies Väinö Pikkarainen; jäseniksi määrättiin alueneuvoja Eino Haapalainen, konttoristi Väinö Mannermaa sekä maanviljelijät Juho Päiveröinen ja Pentti Yrttiaho.

Kansakouluja rakennettiin, oppilaita riitti

Rivinperälle valmistui oma koulurakennus sotavuosien ja muiden viivästysten jälkeen syksyksi 1949. Leiviskänrannalla toimi aluksi alakansakoulu. Supistettu kansakoulu aloitti toimintansa kylällä syksyllä 1946 Ala-Leiviskän pirtissä. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Olga Puurunen, Johannes Mäläskä, August Remahl, Reino Vainionpää, Heikki Hurskainen ja Hannu Leinonen. Lukuvosina 1948–1952 koulua pidettiin Sepän talossa, veneojan perällä. Hartaasti kaivattu uusi koulu valmistui syksyllä 1952. Väyrylän uusi koulu valmistui joulukuuksi 1954. Koulun pitkäaikaisimpana opettajana sodan jälkeen toimi Iida Elina (Elli) Alasalmi vuodesta 1945 vuoteen 1982. Järvikylän viimeinen ja uusin koulu valmistui syksyksi 1956 Välilä-nimiselle tontille. Greta Rahikkala (Määttä) hoiti 30 vuotta vuoteen 1956 saakka siellä opettajan tehtävää.

”Sähköistä” keskustelua sähkön tullessa

[Kuva: Kestilän Sähkö Oy:n konehuoneen muuraustyö]
Kestilän Sähkö Oy:n konehuoneen muuraustyö

Sähköistäminen oli sodan jälkeen merkittävä hanke. Kestilässä sähköistäminen herätti kiivaita keskusteluja. Kunnan asukkaille sähköhuollon järjestämisestä olivat kiinnostuneet Revon Sähkö Oy, Oulun Seudun Sähkö ja Sähkö Oy Kainuun Valo. Olipa paikallinen Kestilän Sähkö Oy:kin mukana ”reviiriään vartioimassa”. Pienet paikalliset sähkölaitokset olivat tehtävänsä täyttäneet. Nyt elettiin mittavan energiahuollon toteutumisen aikaa. Se edellytti suuren, maakunnallisen sähköyhtiön resursseja. Sähkön kestiset totesivat uudenaikaiseksi ja tärkeäksi. Kireä rahapula oli ongelmana. Kaksi katoa oli pitäjässä kärsitty peräkkäin ja puute vallitsi. Sähkö Oy Kainuun Valo tarjosi tuntuvia taloudellisia etuja: yhtiö lupasi, että työt hoidetaan työllisyystöinä. Kolmeksi kuukaudeksi luvattiin 74 jalkamiestä ja 42 miestä hevosineen sähköhuoltoa rakentamaan.

Kestilä valitsi Kainuun Valon

Kestilä liittyi Sähkö Oy Kainuun Valoon vuonna 1950. Ehdoksi kunta asetti, ettei se joudu maksamaan Kainuun kuntien pitkien sähkölinjojen rakentamista. Vuoden 1948 kato ja alituinen materiaalipula hidastivat sähkön leviämistä maaseutukuntiin. Kuparista oli suurin puute. Kestilässä sähkön piiriin oli vuonna 1950 saatu 33,9 prosenttia talouksista ja laitoksista. Sähköistäminen eteni seuraavan kymmenvuotiskauden aikana nopeasti – jos ei aivan sähkön vauhdilla, niin ripeästi kuitenkin. Vuonna 1960 oli sähkö vedetty 53,8 prosenttiin talouksista ja laitoksista.