Kunnan talous oli ankarassa ahdingossa

Lama ja vanhat velat painoivat kunnan taloudenhoidossa. Valtuusto totesi marraskuussa 1931, ettei raha-asioissa päästä eteenpäin ilman valtiovallan apua. Halpakorkoista lainaa anottiin 300 000 markkaa (417 000 markkaa) ja avustusta 100 000 markkaa (139 000 markkaa). Olli Kiiskinen ja Samuli Laakko lähetettiin asialle.

Myös valtion taloutta pula-aika rasitti. Apua Kestilälle annettiin, mutta ei sellaisia rahasummia kuin kunnanisät olisivat tarvinneet. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö antoi alkuvuodesta 1932 Pienpiiparin ja Kylmäojan kunnostukseen 17 000 markkaa (23 500 markkaa) ja Peltolan tilan viljelysten savitukseen 10 000 markkaa (14 000 markkaa).

Sosiaaliministeriö antoi köyhäinhoitoon huhtikuussa 1932 avustuksena 100 000 markkaa (139 000 markkaa) ja lainaa 42 000 markkaa (58 000 markkaa). Kunta päätti käyttää osan rahoista ehkäisevään köyhäinhoitoon antamalla varattomille siemenviljaa kevätkylvöihin.

Kirkkoherra ja kanttori valittivat maaherralle

[Kuva: kirkkoherra Yrjö Kortekangas]
Kirkkoherra Yrjö Kortekangas

Kunnan velkataakka kasvoi nopeasti. Vaikka valtio apuaan antoikin, olivat rahasummat vähäisiä kunnan kipeään tarpeeseen verrattuna. Kirkkoherra Yrjö Kortekangas ja kanttori Oskari Salmivuori kokivat tilanteen ahdistavaksi ja valittivat maaherra E. Y. Pehkoselle toukokuussa 1932 ”kunnan epätoivoisesta taloudellisesta tilasta”. Valitus oli aiheellinen, sillä hätä oli suuri. Heinäkuussa 1932 valtuusto totesi, että ”ilman valtion tukea on mahdoton eteenpäin päästä”. Valtioneuvostolta päätettiin lähteä maaherran kautta rahaa pyytämään. Apua kunta tarvitsi 400 000 markkaa (556 000 markkaa), jota hakemaan lähetettiin rovasti Yrjö Kortekangas, kunnallislautakunnan esimies Samuli Laakko ja köyhäinhoitolautakunnan esimies Iikka Mäläskä. Maaherra Pehkonen totesi valtion heikon rahatilanteen ja ilmoitti, ettei asialle mitään voi.

Valtio antoi rahaa – mutta ei riittävästi

Kunta oli jo itse ulosottolistalla. Valtionkonttori peräsi vuonna 1923 antamaansa 50 000 markan (70 000 markan) syömäviljalainaa. Velka oli erääntynyt aikaa sitten ja oli tuomioistuimen päätöksellä perittävänä. Valtuusto totesi suurimman osan viljaa lainanneista ja takuumiehistäkin olevan kunnanapua tarvitsevia. Velka päätettiin pyytää anteeksi. Syyskuussa 1932 päätettiin osa kunnan veroista kerätä viljana, jotta köyhille saataisiin ruokaa. Viljan keruu oli tarpeen: heikkojen satojen vuoksi pitäjässä ei viljaa ollut tarpeeksi. Tammikuussa 1933 jouduttiin ostamaan kunnalle Nivalan Osuuskaupalta kaikkiaan 6 000 kiloa ohraa ja ruista. Peltolan tilan lisärakentamiseen antoi Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö syyskuussa 1932 avustusta 45 000 markkaa (62 000 markkaa). Kunta päätti ottaa avustuksen kiitollisena vastaan. Joulukuussa sama ministeriö antoi 98 000 markkaa (136 000 markkaa) Peltolan ja Sipon metsämaiden kuivattamiseen. Avustusta rahasta oli 73 300 markkaa (101 000 markkaa).

Kunnalta ulosotossa yli 800 000 mk

Valtio antoi lykkäystä valtion lainojen maksuihin ja alennusta korkoihin tammikuussa 1933. Se ei tilannetta korjannut, vaikka tarpeellinen olikin. Kunnan lainoja oli tuolloin ulosotossa jo yli 800 000 markkaa (1,1 milj. mk) ja ”lisää kuulosti olevan tulossa”, kuten valtuusto totesi. Valtioneuvostolta anottiin halpakorkoista lainaa 800 000 markkaa. Valtio lähetti rahaa kunnan kassaan, mutta ei aivan niin paljon kuin tarvittiin. Korkojen maksuun kunta sai 150 000 markkaa (215 000 markkaa)ja köyhien hoidon kuluihin 150 000 markkaa. Siemenviljan hankkimiseen köyhille valtio antoi lisäksi 20 000 markkaa. Lainaa valtioneuvosto myönsi kunnalle 300 000 markkaa (430 000 markkaa). Lisäksi myönnettiin kesäkuussa 100 000 markkaa (139 000 markkaa) lainaa ja 75 000 markkaa (104 000 markkaa) avustusta.

Kestilä valtion tehostettuun valvontaan

Kestilän kunta määrättiin 14.11.1933 valtion lisävalvontaan heikon taloutensa vuoksi. Valtiovarainministeriön ratkaisun ilmoitti kunnalle maaherra kirjeessään, jossa hän ilmoitti määräävänsä johtaja Niilo Sohlon Oulusta valvojaksi valtion puolesta. Johtaja Sohlo saikin kunnan talousarvioesityksen vuodelle 1934 ensimmäiseksi luettavakseen. Valvoja ei kunnan asioiden hoidossa todennut huomautettavaa: kunta oli tehnyt parhaansa katovuosien, talouspulan ja työttömyyden helpottamiseksi.

Rahapulaa ei tarkkailu lieventänyt

Tarkkailuun joutuminen ei rahapulaa lieventänyt. Tammikuussa 1934 kunnanisät päättivät anoa valtioneuvostolta 450 000 markkaa (650 000 markkaa) erääntyneiden velkojen maksuun. Taloudellisen tilanteen parantamiseksi anottiin lisäksi 400 000 markkaa (570 000 markkaa). Toukokuussa tuli valtioneuvoston vastauskirje; rahaa ei myönnetty. Kestilä ei ollut ainoa valtion lisävalvontaan määrätty kunta: Oulun läänistä tehostettuun tarkkailuun joutuivat myös Nivala, Ylivieska, Säräisniemi, Hyrynsalmi ja Ristijärvi. Valtiovarainministeriö vapautti kunnan tarkkailusta syyskuussa 1937.

SPR:ltä saatiin huomattavia avustuksia

Suomen Punainen Risti avusti kestisiä huomattavilla lahjoituksilla. Kunnanvaltuusto päätti kiittää avusta ja antoi valtuuston ja kunnallislautakunnan puheenjohtajan tehtäväksi kiitoskirjelmän laatimisen.

Kunnankirjuri ja sairaanhoitaja töihin

Kunnankirjurin toimi perustettiin syyskuussa 1933 äänin 7–4. Ensimmäiseksi kunnankirjuriksi tuli Valde Aarne Peltola Alajärveltä. Kuntaan perustettiin kiertävän sairaanhoitajan virka toukokuussa 1936. Diakonaattitoimikunta oli todennut, että rahojen puutteessa joudutaan seurakunnan sairaanhoitotyö lopettamaan. Kunta otti vastuun kannettavakseen, ja terveydenhoito Kestilässä jatkui. Ensimmäiseksi sairaanhoitajaksi valittiin sairaanhoitaja Helmi Pakarinen Heinävedeltä.

Vaikean ajan kunnallismiehiä

[Kuva: Iikka Lahti]
Ilkka Lahti

Vaikein taloudellinen aika osui vuosille 1933–1936. Kunnanvaltuustossa olivat tuolloin Iikka Lahti, Samuli Laakko, Väinö Mannermaa, Matti Rimpeläinen, Eemeli Karppinen, Väinö Lahti, Ilmari Keihäskoski, Väinö Hämeenaho, Kalle Laaksonen, K. G. Bäckmand, Iikka Mäläskä, Alarik Pääkkö, Juho Rasinkangas, Kalle Hepo-oja ja Matti Karioja. Kunnallislautakunnassa vastasivat köyhäinhoidosta, työttömyysasioista, ulosotoista ja muista vaikeista talouspulan aiheuttamista rasitteista Iikka Mäläskä, Antti Myllyoja, Eemeli Karppinen, Heikki Seppänen, Iikka Taipaleenmäki ja K. G. Bäckmand.

Ennen sotaa jo helpotti

Vuonna 1936 alkoi taloudellinen tilanne keventyä. Aikaisempina vuosina oli kunnan taloudessa velkojen korkoihin mennyt rahaa 30–35 prosenttia vuotuisesta verotulokertymästä. Velkaa kunnalla oli pahimmillaan noin miljoona markkaa. Velkamäärä oli sama kuin kunnan talousarvion loppusumma. Valtion avustukset ja lainat sekä yleinen taloudellisen tilanteen kohentuminen helpottivat myös kestisten taloudellista asemaa.