Kunnantalo vaihdettiin kanttorilta

[Kuva: Oskari Salmivuori]
Oskari Salmivuori

Kunta sai ensimmäisen oman toimitalonsa vaihdettuaan maaliskuussa 1925 kanttori Oskari Salmivuoren kanssa kunnan omistaman Tyynelän tilan Salmivuoren Kotirannantilaan. Salmivuorelle jätettiin oikeus käyttää lasiverannan yläkertaa ”valokuvausatelierinään”. Kunta päätti rakentaa aidan uuden tonttinsa ympärille.

Pulkkila sai rukkaset sairaalahankkeessa

Kestilä, Pulkkila, Piippola ja Pyhäntä olivat perustaneet yhteisen kunnanlääkäripiirin vuonna 1919. Vastaanotto oli Pulkkilan kirkolla, mutta lääkäri kävi sairaskäynneillä myös muissa kunnissa. Pulkkila esitti yhteisen sairaalan perustamista vuonna 1924. Valtuusto ei yhteistyöhön ollut halukas. Kielteistä päätöstä Olli Kiiskisen johtama valtuusto perusteli toteamalla Pulkkilan olevan likellä Haapavettä, jossa on oma sairaala ja lääkäri. Kestilässä on enemmän väkeä ja ”kai suhteellisestikin enemmän sairaita kuin Pulkkilassa”. Kestilään lääkärin tulemista sen sijaan perusteltiin sillä, että Säräisniemikin ”epäilemättä” yhtyisi silloin lääkäripiiriin.

Kestilä on keskeinen sairaalapaikka?

Lopuksi valtuusto esitti painavimpana perusteena Kestilän keskeisen sijainnin, jonka vuoksi se hyvin soveltuu lääkärin, apteekin ja mielisairaalan asemapaikaksi. Rautatien läheisyyteen viitattiin myös todeten rautatien tulevan 3,5 peninkulman päähän Kestilästä (Kajaanin ja Oulun välinen ratayhteys). Topi Hakala kirjoitti valtuuston pöytäkirjan, ja hänen kynänjälkensä näkyy jälleen selvästi. Pulkkila oli esittänyt yhteisen mielisairaalan rakentamista, luonnollisesti Pulkkilaan, yhteistyössä Piippolan ja Pyhännän kanssa. Valtuustossa kestiset kuitenkin olivat sitä mieltä, ettei ”ainakaan toistaiseksi voida yhtyä tähän vähemmän sopivalta tuntuvaan yritykseen”.

Ensimmäiseksi palojohtajaksi Samuli Laakko

[Kuva: Samuli Laakko]
Samuli Laakko

Kuntaan valittiin palojohtaja lokakuussa 1925 ”mahdollisien tulipalojen varalta”. Samuli Laakko valittiin ensimmäiseksi palojohtajaksi, ja hänen varalleen valittiin Väinö Mannermaa. Kyläkuntien sammutustyön johtajiksi valittiin Jaakko Korhonen Hyvölänrannalle, Pekka Niiranen Järvikylälle, Eemeli Taipaleenmäki Mäläskän kylälle ja Heikki Riikonen Pihkalanrannalle. ”Pääjohtajalle” valtuusto päätti maksaa 20 mk (24 markkaa) päivältä ja alajohtajille 10 mk (12 markkaa) päivältä, ”vaan kyytipalkkoja ei makseta”. Palotoimi kuului oleellisena osana kunnan järjestystoimeen. Sitä kuitenkin pitkään laiminlyötiin eikä varauduttu tulen vaaroihin.

Kestilä näytti esimerkkiä palotoimessa

Uusi palolaki astui voimaan vuonna 1933. Se määräsi kuntaan valittavaksi palopäällikön ja laadittavaksi palojärjestyksen. Kunta tuli jakaa sammutuspiireihin, ja jokaiseen tuli valita sammutuspäällikkö. Kestilässä oli jo ennen lain voimaanastumista valmistauduttu asiaan. Kestilän VPK perustettiin ensi kerran vuonna 1937. Välillä ”hiipunut” palokunta-aate ”roihahti” uudelleen vuonna 1950. Palokunta olikin tarpeen. Kesällä 1925 tuli tuhosi Kestilässä, Pulkkilassa ja Pyhännällä kaikkiaan 3 900 hehtaaria metsää. Vahingot nousivat peräti 770 000 markkaan (820 000 markkaan).

Puhelinta kiirehdittiin ja rautatietä odotettiin

Puhelinyhteyksien saamista kuntaan päätettiin vauhdittaa maaliskuussa 1926. Valtiolta anottiin avustusta Kestilä–Vuolijoki- ja Rantsila–Kestilä-linjojen rakentamiseen, 25 000 mk kumpaankin hankkeeseen. Kunta sitoutui suorittamaan ylimeneviltä osin kustannukset. Hanketta edistämään nimettiin Samuli Laakko, H. K. Kolehmainen ja Wäinö Mannermaa. Kestilän ja Vuolijoen välillä asuvilta maanomistajalta päätettiin kerätä sitoumuksia puhelinpylväiden lahjoituksista. Asiaa hoitamaan valittiin Lauri Rahikkala.

Mulkuankyläläisille jäi hankkeen hoito

Joulukuussa 1926 saatiin valtion avustuspäätös. Koska Kestilän ja Vuolijoen välisen linjan rakentamiseen olisi tullut vain 15 000 markkaa, päätti kunta luopua siitä toistaiseksi. Asia tuli uudelleen esille Mulkuan kyläläisten ilmoitettua puhelinpylväiden luovuttamishalukkuudestaan. Kunta päätti ottaa vastaan valtiolta 15 000 markan avustuksen ja siirtää puhelinlinjan rakennusoikeuden Mulkuan kyläläisille. Valtiolta rahat nostamaan ja rakentamisajalle jatkoa hakemaan valittiin Wäinö Mannermaa. Vaalasta puhelinyhteyden hankkimista esitettiin helmikuussa 1931. Kestilän Osuuskaupan hoitaja H. K. Kolehmainen sai tehtäväkseen asian edistämisen aloitteentekijänä.

Rautatietä ja junaa odotettiin Kestilään

Haapajärvi–Vaala-välille suunniteltiin rautatien rakentamista. Piippolassa pidettiin heinäkuussa 1926 kokous hankkeen edistämiseksi. Kestilän edustajiksi valtuusto lähetti tilaisuuteen Olli Kiiskisen, Tuomas Alasalmen ja Väinö Mannermaan. Rautatielinjan silmämääräiseen arviointiin valtuusto päätti myöntää tammikuussa 1927 kunnan varoja korkeintaan 3 000 markkaa (3 540 markkaa). Radan rakentamista varten kunta päätti antaa kaikki tarvittavat maa-alueet ilmaiseksi. Wäinö Mannermaa valittiin ottamaan sitoumuksia maanomistajilta ilmaiseksi luovutettavista viljelemättömistä maista. Kunta myönsi 8 000 markan (9 200 markkaa) avustuksen ratahankkeeseen maaliskuussa 1929.

Kunnalliskodille tehtiin suunnitelmatkin

Kunnalliskotihanke oli vireillä vähän väliä. Sitä varten valtuusto päätti anoa maaliskuussa 1929 valtionapua miljoona markkaa (1,16 mmk). Kunnalliskotia varten hyväksyttiin myös piirustukset ja valtion vahvistusta hakemaan lähetettiin Samuli Laakko. Piirustusten laatimiseen ei valtuusto ollut tyytyväinen. Se päätti huhtikuussa 1929 jättää niistä maksun suorittamatta toistaiseksi. Haluttiin selvittää, onko suunnittelija ilman kunnan viranomaisten määräystä laatinut piirustukset sementtitiiliselle päärakennukselle.

Valtuusto äänesti asiasta jo seuraavassa kuussa. Suunnitelmista päätettiin äänin 5–4 maksaa, mutta tingityin kustannuksin. Vähemmistö ei olisi halunnut maksaa mitään. Pula-aika paheni, ja niinpä jo syyskuussa 1929 nimettiin Samuli Laakko anomaan maaherralta 10 vuodeksi lykkäystä kunnalliskodin rakentamiseen.