Velkaa anomaan Helsinkiin

Kato sai valtuuston syyskuussa 1923 kääntymään maan hallituksen puoleen. ”Nöyrimmällä anomuksella” pyydettiin kuntaan hätäapuna siemen- ja syömäviljaa. Rahaa toivottiin myös vesiperäisten ja hallaisten maiden kanavoimiseen. Maanviljelijä Aappo Mäläskä valtuutettiin matkustamaan hallituksen puheille Helsinkiin. Matkaevästykseksi annettiin Mäläskän tehtäväksi tiedustella kunnalle lainaa henkivakuutusyhtiöistä ja muistakin rahalaitoksista. Hänen piti myös käydä valtiokonttorissa kiirehtimässä kansakoulujen rakentamisiin saamatta olleita avustuksia. Mäläskä hoiti tehtävänsä hyvin. Valtioneuvosto myönsi kunnalle 150 000 markan lainan ja Henkivakuutusyhtiö Suomi saman suuruisen luoton.

Hätäaputoimikunta perustettiin

Hätäaputoimikunta perustettiin ja siihen valittiin Aappo Mäläskä, Juho Rasinkangas, Tuomas Alasalmi, Eemeli Karppinen ja Eelis Rasinkangas. Katotoimikunnan varastossa olevat siemenviljan jäännökset päätettiin tammikuussa 1925 jauhattaa sekaisin ja jakaa köyhille. Varastossa oli yhteensä 7 400 kiloa rukiita, ohria ja kauroja. Viljan jako jätettiin kunnallis- ja köyhäinhoitolautakunnan tehtäväksi. Ainoastaan 364 kiloa kauraa päätettiin jättää siemenvarastoon. Taloudellisia vaikeuksia kuvasi sekin, että valtuusto joutui ilmoittamaan aina maaherralle asti tilintarkastajien laiminlyöneen tehtävänsä. Työttömyys puhutti valtuustoa. Pitemmän keskustelun jälkeen valittiin huhtikuussa 1926 toimikunta suunnittelemaan Hovin tilalle ja muille kunnan tiloille uudisviljelystä. Olli Kiiskinen, Iikka Mäläskä ja Iikka Taipaleenmäki saivat valtuutuksen asiaa hoitaa.

Jääkärisäätiöllekään ei ollut rahaa

Kunnan köyhyys näkyi kaikessa. Hyviä ja kannatettaviakin hankkeita joutuivat kunnan isät rahan puutteessa torjumaan. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluyhdistyksen paikallisosastoa ei perustettu toukokuussa 1924 ”kunnan varattomuuden tähden”. Ei myöskään päätetty hankkia Raamattuja Mäläskänkylän koulunsa päättäville lapsille kunnan kustannuksella. Jääkärisäätiön avustusanomukseen ei myöskään voitu suostua rahan puutteessa.