Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tuli kuntaan

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui myös kunnalliselämässä vuosien 1917 ja 1919 lainuudistusten myötä. Uudistuksen jälkeen myös torpparit, palkolliset ja työväki pääsivät päättämään kotikunnan yhteisistä asioista. Vallanvaihto herätti aluksi epäluuloa. Vähitellen todettiin, että kunnan etu oli tärkein uusillekin päättäjille. Toisaalta arvostelu kuntaa kohtaan väheni siinä suuressa kuntalaisten joukossa, joiden edustajia ei aiemmin kunnan asioita hoitamaan päässyt. Valta toi vastuuta.

Velkataakka painoi kuntaa

Kunnanvaltuuston tai kunnallislautakunnan jäsen totesi melko nopeasti, että kunnan kehittäminen niukoin varoin ei ole helppoa. Monia hyviä hankkeita piti siirtää tai hylätä rahan puutteen vuoksi. Kunta oli jatkuvasti raskaan velkataakan alla. Uudet katokaudet ja suurtyöttömyys sekä pula vaativat rahaa köyhäinhoitoon. Koulujen rakentaminen ja muut hankkeet veivät osansa. Kestilän kunnanisät joutuivat toteamaan, että kun ei ole mistä ottaa, täytyy lainata. Veroja ei olisi kukaan halunnut maksaa lisää; verovalitukset olivatkin kunnallislautakunnassa toistuvia asioita. Aluksi valtuusto valittiin joka vuosi, mutta vuodesta 1924 alkaen kolmivuotiskausiksi kerrallaan.

Kunnallislautakunnalla raskas työsarka

Kunnallislautakunnan valitsi valtuusto. Lautakunnan toimintaa johti esimies. Kansakoulujen rakentaminen, tieasiat, asutusasiat ja köyhäinhoito olivat keskeisiä tehtäviä kunnassa sotien välisenä aikana. Työttömyys ja töiden käynnistäminen sen vähentämiseksi olivat kunnallismiesten jatkuvana huolenaiheena Kestilässäkin. Kunnallislautakunnan tehtävänä oli myös köyhäinhoito. Erilaisten avustusten myöntämiset ja muut vähäosaisten hyväksi tehdyt ratkaisut täyttävät pöytäkirjojen sivuja. Joutuipa lautakunta joskus nuhtelemaan juopottelevaa tai siveettömyydessä elävää kuntalaista – jostain syystä jälkimmäiseen syyllistynyt ei koskaan ollut mies.

Verotaakka oli painava

Verotusta uusittiin kunnan toimintojen ja menojen kasvaessa. Maatalousverotus oli perustunut pitkälle harkintaan, ja siksi se haluttiin uudistaa. Pinta-alaverotus otettiin käyttöön vuodesta 1922 alkaen. Muuta väestöä verotettiin tulojen mukaan. Verorasitus oli kova, ja verovalitukset täyttivät kunnanvaltuuston ja kunnallislautakunnankin pöytäkirjoja. Enimmäkseen veroistaan valittivat kunnan asioissa keskeisesti mukana olevat henkilöt. Tavallinen kestinen veroistaan harvemmin valitti. Verorästien periminen ulosottomiehen eli ”ryöstömiehen” toimin tuotti vaikeuksia. Rästilistoilla oli pitäjässä asuvien nimiä suurten talojen isännistä torppareihin ja palkollisiin asti. Perimisen vaikeutta kuvaa sekin, että pula-aikana vaihtui lyhyessä ajassa neljä eri ulosottomiestä.