Ensimmäinen maailmansota puhkesi elokuussa 1914 Sarajevon laukausten ”räjäyttäessä ruutitynnyrin”. Saksan johtamat keskusvallat taistelivat ympärysvaltoja vastaan, joihin Venäjäkin kuului. Suomeen ei ensimmäinen maailmansota taisteluineen yltänyt. Sen loppuvaiheisiin ja Venäjän vallankumouksen seurauksiin ajoittuvat maamme itsenäisyys ja sen jälkeinen syvät arpensa jättänyt kansalaissota.

Kestiset Iisalmelle evakkoon?

Maailmansodan puhkeamisen yhteydessä kenraalikuvernööri Sen määräsi Suomen sotatilaan. Vaikka sota ei ulottunut Suomeen, se vaikutti monin tavoin kansalaisten arkiseen elämään. Saksalaisten maihinnousua pelättiin. Kestisten osalle laadittiin vuonna 1916 evakuointisuunnitelma Iisalmeen siirtymistä varten. Evakuointia varten kunta jaettiin piireihin, joilla oli omat piirimiehensä. Kokoontumispaikat oli säädetty tarkkaan evakkoon lähtöä varten.

Vapautta rajoitettiin, ruokaa säännösteltiin

Ulkopaikkakunnille muuttavilla piti olla työpassi. Väestön liikkumista valvottiin tarkkaan. Santarmit ja poliisit sekä venäläinen sotaväki valvoivat kansalaisten toimia. Sen koki myöskin vuonna 1915 alkanut jääkäriliike, jonka edustajia joutui vankilaan Spalernajaan saakka maanpettureiksi tuomittuina. Väenkokoukset ulkosalla kiellettiin. Elintarvikepula oli sodan seurausta. Elintarvikkeita säännösteltiin ja niille määrättiin rajahinnat, jotta niitä olisi saatu jokaisen tarpeisiin edes jonkin verran. Kunnalliset elintarvikelautakunnat perustettiin vuoden 1917 alussa. Niiden tehtävänä oli valvoa rajahintojen noudattamista sekä elintarvikkeiden kuljetuksia. Kauppiaiden piti tehdä tarkkaa selvitystä nimismiehelle tuomistaan elintarvikkeista. Hevosten ja lehmien pakko-otot sotaväen tarpeisiin rasittivat maanviljelystä. Kestilässä olisi ollut paljon puutavaranajoa, ja niinpä pitäjäläiset anoivat kuvernööriltä vapautusta hevosten pakko-otosta. Kuvernööri ei siihen suostunut.

Sokeri kortille – huoli kunnanmiehille

Sokerikortit tulivat käyttöön keväällä 1916. Kunnallislautakunnan jäsenet jakoivat niitä piireissään. Aluksi sokeria annettiin puoli kiloa kuukaudessa henkeä kohti, mutta alkuvuodesta 1917 määrä oli jo pienentynyt 200 grammaan. Sodan aikana elintarvikkeiden hinnat kohosivat nopeasti. Kuntakokouksessaan 12. marraskuuta 1916 klo 4 ip. kestiset käsittelivät Sokeri-Keskus-Komitean kirjelmää; sokerin jakajiksi pitäjässä nimettiin Kestilän Osuuskauppa, Veljekset Mannermaa ja Lauri Mannermaa. Sokerikortin saajat ilmoittivat, mistä halusivat sokerinsa hakea, ja sen perusteella toimitettiin sokerikiintiöt niiden jakajille. Seuroille, kahviloille ja leipureille jaettiin sokeria kunnallislautakunnan harkinnan mukaan, mikäli sitä yksityisten henkilöiden sokerikorttien kiintiöltä jäi.

Kunnallislautakunta päätti, että sokerin jaosta aiheutuvat kustannukset koituvat niiden jakajien hoidettaviksi. Kustannuksia tuli korttien painatuksesta ja kunnan miesten matkakustannuksista. He joutuivat kiertämään pitäjää ja kyselemään korttien saajilta haluttua sokerin jakopaikkaa.

Miten oli laillisuuden laita?

Kuntakokousta, joka pidettiin 18. helmikuuta 1917, ”vastaan muistutettiin, ettei kuulutusta ollut nähtävillä kunnan huoneella ensimmäisenä kirkko-kuulutus sunnuntaina. Myös kokouksen pyhänä pitämistä moitittiin”. Ankarasta ajasta huolimatta ei laillisuudesta tingitty. Kokouksessa päätettiin käsitellä ainoastaan todella kiireellinen asia. Pakko-oton välttämiseksi päätettiin suostua vastaamaan siitä, että kunnasta ainakin vastaiseksi saadaan kuukausittain ostetuksi 1–1,5 prosenttia kunnan koko karjamäärästä.

Pakko-otto ja luovutuskiintiö hoidettiin

Sotilastarpeisiin esitettiin hyväksyttäväksi ”myös 90 kiloa keveämpiä ruhoja, mieluimmin jo 60 kiloisista lähtien jottei lypsävä karjamäärä tavattomasti vähenisi”. Kestiset perustelivat esitystään todeten pitäjässä karjamäärän viimeisten huonojen rehuvuosien aikana pienentyneen vapaaehtoisin kaupoin. Kunnan miehet tunsivat velvollisuutensa, ja niinpä he totesivatkin, että ”ellei vapaaehtoisen tarjonnan kautta riittävästi keräänny lihaa, on kunnallislautakunnan valta ottaa lisäksi eläimiä. Huomioon otetaan se, mitä kukin varhemmin on jo antanut. Ensin otetaan isommista karjoista”. Luovutuskiintiö haluttiin täyttää tarkoin määrätyn prosentin mukaisesti, mikä myös pöytäkirjaan kirjattiin. Kokouksessa olivat pakko-otoista päättämässä Topi Hakala, Aappo Kyrö, Iikka Lahti, Nestori Huuskonen, Yrjö Järvinen, Iikka Lämpsä, Iikka Taipaleenmäki ja Väinö Mannermaa.

Keisari kukistui – kenelle valta?

Vuoden 1917 maaliskuun vallankumous suisti keisarin vallasta Suomessa ja Venäjällä. Väliaikaisen vallan hallinnasta kiistelivät Venäjän väliaikainen hallitus ja Suomen eduskunta. Suomessa oli venäläistä sotaväkeä yli 100 000 miestä. Elintarvikepula synnytti monin paikoin levottomuuksia, jotka pahentuivat syksyllä 1917. Maasta puuttui järjestysvallan pitäjä: keisarivallalle uskollisena oli santarmi- ja poliisilaitos syrjäytetty. Kestilässä ei vuosi 1917 ollut levoton, vaikka Siikajokilaakson alueella varsinkin joen alajuoksulla väkivaltaisuuksia esiintyikin.

Hätäapuvaroja haettiin

[Kuva: Sillanrakennusta Kestilässä]
Sillanrakennusta Kestilässä

Työtä tarvittiin, ja niinpä kuntakokous päätti anoa hätäapuvaroja teiden rakentamiseen ja soiden kuivattamiseen. Kuntakokouksessa olivat paikalla Topi Hakala, Eemeli Karppinen, Matti Tiikkaja, Heikki Kalaoja, Iikka Lämpsä, Kusti Hepo-oja, H. Rimpilä ja Väinö Mannermaa. Hyvölänrannan ja Kajaanin maantien välisen poikkitien rakentamiseen haettiin rahaa. Väinö Mannermaa ja Juho Rasinkangas valittiin ”asiaa huoltamaan”. Mäläskänkylän itäpuolen viljelysmaiden suojelemista rimpivesiltä niskaojalla esitettiin myös hätäaputyömaaksi. Asiaa hoitamaan valtuutettiin Iikka Lämpsä, nuorempi (Tuomaala). Vahtinevan kuivattamiseen haettiin myös rahaa ja asian hoitajaksi nimettiin Kusti Hepo-oja.

Raskaiden aikojen kunnanisät

Vaikeiden kausien kuntakokouksen puheenjohtajana toimi metsänhoitaja Topi Hakala ja varapuheenjohtajana rovasti H. O. Mäkelä. Kunnallislautakuntaan valittiin lokakuussa 1917 uudelleen vuodesta 1915 kunnallislautakuntaan kuuluneet Väinö Mannermaa, Juho Rasinkangas ja Iikka Lämpsä. Uusina lautakuntaan valittiin Eemeli Karppinen ja Juuso Väyrynen (Autio). Uudelleen valittiin vuodesta 1916 lautakuntaan kuuluneet Matti Heikkinen ja Juho Päiveröinen nuorempi. Varamiehiksi valittiin Juho Keskitalo (Pieto), Jaakko Korhonen, Kalle Lämpsä, Juho Huovinen (Siirtola), Mikko Kinnunen ja Mikko Rahikainen.