[Kuva: suojeluskuntalaisia]
Suojeluskuntalaisia, oikeassa reunassa Heikki Riikonen

Sortovuosien aikana venäläistäminen uhkasi Suomea. Kestiset seurasivat aikaansa ja esittivät vastalauseensa kirjallisesti aina keisari Nikolai II:lle saakka Pietariin. Suuri adressi koottiin vuonna 1899. Kestisten nimiä siinä oli 613 eli suhteessa enemmän kuin muissa kunnissa keskimäärin. Kestilän edustajana lähetystössä oli Heikki Riikonen. Keisari ei ottanut lähetystöä vastaan, mutta ei ollut heille vihainenkaan, kuten hän käski heidän tietoonsa armollisen tahtonsa saattaa. Myös asevelvollisuusadressiin laittomuuksia vastustamaan kirjoitti nimensä 610 kestistä. Kuntakokous kokoontui 8.7.1900 pappilaan, kun levisi huhu suomen kielen syrjäyttämisestä hallintokielenä. Myöntyväisyyssuuntausta edustavalle senaatille esitettiin paheksunta, koska se oli suostunut julkaisemaan kielimanifestin asetuskokoelmassa. Talokas Heikki Riikonen, kauppias Henrik Mennander ja opettaja J. L. Niiranen valtuutettiin ilmoittamaan kuntakokouksen kanta senaatille asiamiehen välityksellä.

Yleistä äänioikeutta vaadittiin

Kestiset olivat aikaansa edellä. Jo vuonna 1905 kuntakokous evästi valtiopäivämiestä vaatien yksikamarista eduskuntaa. Vaalipiirejä vaadittiin muodostettaviksi väkiluvun mukaan. Vaalikelpoisuusikärajaksi esitettiin 25 vuotta. Yleistä, yhtäläistä ja välitöntä äänioikeutta vaadittiin myös. Hallitusviranomaisten tuli kestisten mukaan olla eduskunnalle vastuunalaisia. Sanan-, paino-, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta vaadittiin perustuslailla turvattavaksi. Suomen kielelle kaivattiin täysiä oikeuksia.

Kestilässä ei vapaaehtoisesti luovuttu kuntakokouksesta. Kunnanvaltuuston perustaminen tuli pakolliseksi vuoden 1917 jälkeen. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toi kuntien päättäjiin uusia ihmisiä. Torpparit ja palkolliset saivat äänioikeuden ja sen myötä edustajansa kunnan hallintoon.

Kutsuntalakkoja ja maastapakoja

Yleinen asevelvollisuus säädettiin maahamme vuonna 1878; laki astui voimaan 1881. Kunnan tehtävänä oli valita kutsuntalautakunta. Sen tuli tarkistaa kutsuntaluettelot ja oikoa niihin mahdollisesti tulleet virheet. Kutsunnoissa arvannosto ratkaisi, joutuiko asevelvollinen kolmeksi vuodeksi sotaväkeen vai pääsikö reserviin 90 päivän palvelusajalla. Kutsuntalakkoja ja arvannostojen boikotointia sekä asevelvollisten karkaamisia esiintyi eri puolilla maata vuonna 1901. Venäjän hallitus antoi uuden asevelvollisuuslain. Sen mukaan suomalainen nuorukainen saattoi joutua asepalvelukseen missä tahansa Venäjän alueella ja muuallakin. Kestisistä arvannostajista oli vuonna 1902 kolmannes paossa Atlantin takana saakka.