Kunnankirjasto vuonna 1876

Kunnankirjasto Kestilään perustettiin vuonna 1876. Kirjakokoelman perustana olivat Piippolan vanhasta pitäjänkirjastosta saadut kirjat. Niitä oli sieltä arpomalla annettu naapurikuntiin. Kirjoja Kestilän kirjaston hyllyille oli saatu hankituksi 1870-luvun loppuun mennessä vajaat 200. Lainaaja joutui maksamaan 5–25 penniä (0,75–3,75 markkaa [1992]) lainaamastaan kirjasta. Maksu riippui kirjan koosta. Maksuista puolet meni kirjastonhoitajalle. Laina-aika vaihteli 1–3 kuukauteen. Jos kerralla maksoi markan, sai vuoden käyttää kirjastoa ilman muita maksuja. Kirjastoa pidettiin avoinna kaksi tuntia arki-iltoina ja sunnuntaisin pari tuntia kirkonmenojen jälkeen. Sivukyliltä kirkolle saapuneet saattoivat silloin paremmin käyttää lainakirjaston palveluja. Alkuaikojen kirjastonhoitajina toimivat uutterasti lukkari Juho Helander ja kauppias Henrik Mennander.

Kansakoulua ja kuvernööriä vastustettiin

Kansanopetus siirtyi kirkolta kunnille vähitellen. Vuoden 1866 kansakouluasetus loi perustan laajentuvalle kansansivistykselle. Kansakouluasiat olivat vaikeita; vastakkain olivat ”vanhat ukot” ja nuoret isännät sekä säätyläiset. Koulujen pelättiin kasvattavan herroja ja joutilaisuutta. Kirkonkylän ja sivukylien vastakkainasettelu korostui myös koulukysymyksessä. Kuvernööri Georg von Alfthan toimi tarmokkaasti kiirehtien kuntia perustamaan kansakouluja. Kuvernöörinkään arvovalta ei kestisten enemmistön päätä saanut kääntymään. Kansakoulua ei katsottu pitäjässä tarpeelliseksi. Kuntakokous valitsi vuonna 1881 toimikunnan asiaa valmistelemaan. Koulu on kiireimmiten perustettava, totesi toimikunta, mutta kuntakokous oli eri mieltä ja siihen hanke jäi. Kiertokoulun opettaja Pekka Vesterinen kirjoitti kansakouluasiassa pidetyn vasta ”yhden äkäisen kokouksen”.

”Ei oteta vastaan...”

Kuvernööri ei antanut periksi, vaan ahdisteli kestisiä vuonna 1887 uudelleen vaatien kansakoulun perustamista. Kuntakokous kokoontuikin ja totesi, ”ettei kansakoulua oteta vastaan”. Pitäjässä todettiin olevan hyvän kiertokoulun ja vähävaraisen seurakunnan, joten kansakoulua ei voi rakentaa eikä ylläpitää. Fredrik Hämeenaho kirjoittikin tuohtuneena pitäjässä uhrattavan sivistykseen todella suuria summia: ”kokonainen kappa jyviä talosta ja 50 penniä talottomien perheiltä”. Uudelleen kouluasia otettiin kuntakokoukseen 7. lokakuuta 1890. Koulun puolustajat hävisivät selvästi äänin 201–175. Vastustajat eivät kantaansa osanneet muutoin puolustaa kuin sanomalla, ettei oteta vastaan. Kansakoulua puolustaneilla perusteita löytyi. He totesivat ”kansan tietopuolisen kehityksen olevan itsenäisenä kansana olemisen ehtona ja luettavan ensimmäisten toimintojen ja pyrintöjen joukkoon”.

Monen nuoren opintie vaikeutui

Moni kestinen nuori joutui menemään kansakouluun naapuripitäjiin, kun oman kunnan päättäjien enemmistö vastusti kansakoulua. Siikajokilaakson ensimmäiset kansakoulut perustettiin Rantsilan kirkonkylään vuonna 1882 ja Paavolan kirkonkylään vuonna 1883. Pulkkilan kirkonkylään kansakoulu perustettiin vuonna 1890. Kansakouluasetus ei pakottanut kuntia perustamaan kansakouluja. Perustaminen jäi vapaaehtoiseksi; siksi niitä syntyi maahan eri aikoina.

Kuntakokous suostui 6.2.1893

[Kuva: Antti Myllyoja]
Antti Myllyoja

Vähitellen kansakoulun puolustajien joukko kasvoi ja koulun perustaminen onnistui. Kuntakokous kokoontui 6.2.1893 väliaikaiseen kokoukseen. Ainoana asiana kokouksessa oli vastata Hätäaputoimen keskuskomitean kysymykseen, tahtovatko kuntalaiset ottaa kansakoulun vastaan ja sitoutua sitä vastaisuudessa ylläpitämään, jos komitea lahjoittaa rakentamisapua koulua varten. Kuntakokous suostui, ja niinpä 27. maaliskuuta kokoonnuttiin uudelleen ja valittiin koululle johtokunta. Väliaikaisen kuntakokouksen puheenjohtajana toimi maanviljelijä Antti Myllyoja, joka oli vuoden 1887 kuntakokouksen jälkeen muuttunut koulun kannattajaksi. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin kirkkoherra Heikki Schwartzberg ja jäseniksi kauppias Henrik Mennander, rakennusmestari Johan Wikman, lukkari Juho Helander, kirkkoväärti Niilo Ohenoja, maanviljelijät Antti Myllyoja, Mikko Alila ja Juho Rasinkangas sekä torppari Juho Latola.

Koulun tontista kiisteltiin

Vuosien viivyttelyn jälkeen kouluhanke otettiin tosissaan, mitä osoittaa johtokunnan arvovaltainen kokoonpano. Olihan siinä mukana niin kunnan kuin seurakunnankin korkeinta johtoa. Johtokunta kokoontui ensi kerran 10.6.1893 Rinteen kauppatalossa. Hätäaputoimien Keskuskomitealta tulleesta 2 000 markan (34 000 markan) avustuksesta päätettiin tallettaa pankkiin 1 500 markkaa ja jättää loput koulutyöhön. Varapuheenjohtajaksi johtokunta valitsi lukkari Juho Helanderin ja kassanhoitajaksi kauppias Henrik Mennanderin. Koulun tontista kiisteltiin aina kuvernöörin virastoa myöten. Lopulta koulu päätettiin rakentaa Kuivalan mökin läheiselle kankaalle. Koulun rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1894, ja syksyyn mennessä voitiin koulutyö käynnistää.

Koulu alkoi syksyllä 1894

[Kuva: Koulukuva Kestilästä]

Ensimmäiseksi kansakoulun opettajaksi valittiin 7.10.1894 virkaan ainoana hakenut ylioppilas Kaarlo Oskari Hynén. Vaalin vahvistamisen edellytyksenä oli, että valittu lähettää kansakoulujen piiritarkastajalle todistuksen ”moitteettomasta maineestaan”. Palkkana ensimmäinen opettaja sai valtiolta 800 markkaa (15 000 markkaa) vuodessa. Kunta järjesti hehtaarin peltoa, niittyä lehmän heiniä varten, kesälaitumen, valon, hyvän asunnon ulkohuoneineen ja polttopuut. Opettaja sai lisäksi puolet oppilaiden sisäänkirjoitusmaksuista. Koulu päästiin aloittamaan vasta 8.11.1894. Koulussa oli luokkasali, voimistelu- ja veistohuone sekä opettajalle kaksi kamaria ja keittiö.

Kirkkoherra piti alkuhartauden

Johtokunnan puheenjohtaja kirkkoherra Schwartzberg piti avaushartauden ja puheen 38 oppilaalle ja heidän opettajalleen käynnistäen näin kunnassa kansakoululaitoksen toiminnan. Ensimmäiset oppilaat tulivat eri kyliltä. Heistä valtaosa oli yli 10-vuotiaita. Tyttöjen käsitöitä opetti postinhoitaja Maria Sundell vuonna 1895, ja naisopettajien hoitaessa seuraavina vuosina opettajan tehtävää huolehti Juho Myllyoja poikien veiston opetuksesta. Alkuvuosina voitiin maaseudulle perustaa vain ylempiä kansakouluja, joista puuttui alkeisopetus.

Kouluun pääsi vain sisälukutaidon hallitseva. Alkuopetuksen antaminen jäi edelleen kodin, kirkon tai yksityisten henkilöiden hoidettavaksi. Pienten lasten koulua Kestilässä pidettiin vuodesta 1895 alkaen. Koulu alkoi 5. elokuuta ja kesti neljä viikkoa. Oppilaita oli 22. Tilan puutteen vuoksi alakoulu järjestettiin ennen ylemmän kansakoulun lukuvuoden alkamista. Ensimmäisen kansakoulun toimintaa vaikeuttivat opettajien vaihdokset. Vasta lukuvuoden 1901–1902 alussa saatiin ensimmäinen pätevä opettaja: J. L. Niiranen. Oppilasmäärä koulussa kasvoi, ja oli vuonna 1901 jo 50.

Urkuharmoniin varat arpajaisilla

Maalaiskansakouluissa opetettiin uskontoa, äidinkieltä, kirjoitusta, maantietoa, historiaa, laskentoa ja muoto-oppia, luonnontietoa ja sen käytäntöä, kuvaantoa (piirustus), laulua, voimistelua ja käsityötä. Venäjän historia ja maantiede tuli pakolliseksi sortovuosina. Kestilän koulun johtokunta oli hankkinut opetusvälineiksi ”ympyriäisen ja seinällä pidettävän pallokartan ja tarpeelliset kirjat”. Myöhemmin hankittiin kolme höyläpenkkiä, Mäkisen mallikokoelma ja työkalustoa. Urkuharmoni hankittiin arpajaisin kerätyin varoin.

Koulu alkoi syyskuun puolivälissä ja päättyi vähän ennen joulua. Tammikuun puolivälissä alkoi kevätlukukausi, joka päättyi toukokuun lopulla. Päättäjäispäivänä eli tutkintopäivänä opettaja kyseli oppilailta heidän vanhempiensa ja johtokunnan jäsenen läsnä ollessa lukuvuoden aikana opittuja asioita. Koulua pidettiin arkipäivinä viisi tuntia paitsi lauantaina, jolloin koulua oli kolme tuntia. Koulu ei ollut pakollinen, joten oppilaiden eroamiset olivat yleisiä. Kuri koulussa oli kova: vitsaa ja luunappeja saatettiin käyttää armotta. Kova kuri periytyi lukkarinkoulusta. Järjestystä pidettiin yllä myös jälki-istunnoin, arestein tai koulusta erottamalla.

Viisi koulupiiriä vuonna 1898

Piirijakoasetus vuodelta 1898 velvoitti maalaiskunnat jakamaan alueensa koulupiireihin. Kenenkään oppilaan koulumatka ei yleensä saanut tulla viittä kilometriä pitemmäksi omassa koulupiirissä. Tuolta ajalta on koulukuljetusten viiden kilometrin matkamäärite peräisin. Jos jossain piirissä ilmoittautui 30 lasta kouluun, oli kunnan viipymättä perustettava kansakoulu. Jos tulijoita oli vähintään 50, oli piiri jaettava tai perustettava toinen opettajan virka. Asetus oli merkittävä askel kohti yleistä oppivelvollisuutta jättäessään kunnan harkintavallan pois koulujen perustamisesta. Kestilä jaettiin vuonna 1898 viiteen kansakoulupiiriin: Kirkonkylä, Mäläskänkylä, Pihkalanranta, Hyvölänranta ja Mulkua muodostivat omat koulupiirinsä. Uusia kouluja ei 1800-luvun puolella kuitenkaan rakennettu.

Jatkokoulua ensin Kirkonkylällä

[Kuva: Vanha kansakoulurakennus]
Vanha kansakoulu

Jatko-opetusta Kirkonkylän kansakoulussa annettiin jo vuosina 1896–1899, jolloin jatko-opetusta sai kahdeksan opiskelijaa. Jatkokoulussa olivat oppiaineina Suomen historia, kirjoitus, laulu ja kirjallisuus. Keväällä 1915 järjestettiin kolmannet jatkokurssit; toiset kurssit lukuvuonna 1908–1909 oli jouduttu keskeyttämään opettajan virkavapauden vuoksi. Kolmansilla kursseilla oli kuusi tyttöä ja neljä poikaa. Kirkkoherra H. O. Mäkelä ja opettaja Juho Mäkinen olivat kurssilaisten opettajina. Kurssilla opetettiin laskentoa, kirjoitusta, kirjallisuuden lukemista, luonnontietoa ja uskontoa.

Kuntien yhteistyössä edettiin hitaasti – latvakuntien edustajat Myllypellolla 1881

Kuntien yhteisiä kokouksia pidettiin myös, vaikka kunnallisasetus korostikin kuntien itsenäisyyttä. Tie-, silta- ja kyytirasitukset olivat yhteisten kokousten aiheina. Käräjäkunnittain pidettyihin kokouksiin saivat osallistua vain manttaaliin pannun maan omistajat. Kestiset osallistuivat yhdessä piipposten ja pulkkisten kanssa ”Piippolan pitäjänmiesten kokouksiin”. Niitä ryhdyttiin nimittämään yhteisiksi kuntakokouksiksi vuoden 1903 jälkeen. Latvakuntien yhteisiä kokouksia pidettiin eniten 1890-luvulla, jolloin kokoonnuttiin keskimäärin viisi kertaa vuodessa. Kestilässä pidettiin ensimmäinen yhteinen kokous vuonna 1881 Myllypellon talossa. Aiemmin kestiset olivat osallistuneet heikommin kokouksiin; joskus pöytäkirjaan laitettiin, että kokous on ehkä Kestilässäkin koolle kuulutettu. Yhteydet kuntien kesken olivat huonot, eikä tieto aina mennyt perille.

Yhteisiin kokouksiin kestiset useimmin valtuuttivat edustajikseen Johan Hepoahon, Sameli Lahden, Juho Latolan ja Jaakko Myllypellon. Puheenjohtajina kestisistä Piippolan pitäjänkokouksissa olivat Juho Hepo-oja (1882–1884), Juho Helander (1900–1902) ja Heikki Kiiskinen (1908–1911).

Kunnallislakia uudistettiin 1898 ja 1908

Kunnan asukasluvun kasvu ja käsiteltävien asioiden voimakas lisääntyminen vaativat kunnallishallinnon uudistusta. Kuntakokoukset olivat tehneet tehtävänsä mutta jääneet auttamattomasti ajastaan. Laajapohjaisempaan edustukseen perustuvan kunnanvaltuuston aikakausi alkoi. Vuosien 1898 ja 1908 kunnallislain uudistukset antoivat mahdollisuuden uuden kunnallishallinnon syntymiseen. Kuntakokoukselle annettiin mahdollisuus valita kunnanvaltuusto ja siirtää sille tehtäviään.

Kansankouluja rakennettiin ja opetusta annettiin

Ei koulua Mulkualle, kun asiaa ei valvo kukaan

Pihkalanrannan, Hyvölänrannan ja Mulkuan kyläläiset esittivät kuntakokoukselle toiveitaan oman kansakoulun saamiseksi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Rahaa ei kunnassa koulujen rakentamiseen katsottu olevan, ja kuntakokouksessa isännät totesivat ”kunnassa yhden koulun riittävän”. Mulkuan kyläläisten anomus oli helppo torjua ”nykyisen ahtaan ajan takia ja kun yhtään kyläläistä ei ole kuntakokouksessa asiaa valvomassa”.

Mäläskään kunnan toinen kansakoulu

[Kuva: Mäläskän kansakoulu]
Mäläskän kansakoulu

Kestilän toinen kansakoulu alkoi Mäläskässä pienten lasten kouluna 19.8.1917. Oppilaita kouluun tuli 26. Ylempi kansakoulu aloitettiin 26.9., ja oppilaita oli 22. Syksyyn 1921 koulua pidettiin Ohenojan talossa ja sen jälkeen Hovin talossa. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Nestori Huuskonen, Iikka Lämpsä (Tuomaala), Juuso Wäyrynen, Jaakko Kähkönen, Lauri Mannermaa ja Juho Alatalo. Ensimmäisinä opettajina toimivat pätevät opettajat Aada Eerika Mannermaa ja Hilja Väyrynen. Kuntakokous oli jo toukokuussa 1917 päättänyt ostaa Kangastalon eli Hovin tilan kunnalle ja sijoittaa koulun sinne. Rakennustyöt päästiin hädin tuskin alkamaan, kun valtuusto ilmoitti, että ne on keskeytettävä toistaiseksi. Samalla keskeytettiin myös muiden rakenteilla olleiden koulujen työt. Rahaa ei rakentamiseen ollut saatavissa edes velaksi.

Väyrylässä koulunpitoon 1918

Väyrylän koulua varten valittiin ensimmäinen johtokunta keväällä 1917. Kuntakokouksen päätöksellä siihen tulivat Kalle Auvinen, Kaarlo Bäckman, Jaakko Mäkelä, Ilmari ja Tuomas Alasalmi sekä Heikki Palmu. Yli-Hepo-ojan talosta Ilmari Alasalmelta vuokrattiin tilat koululle. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Liisa Packalén (Yrttiaho). Veistoa opetti Heikki Palmu. Koulu aloitettiin 26.8.1918. Pihkalanrannan koulupiiristä tuli vuoden 1921 piirijaossa Väyrylän koulu. Piiristä erotettiin erikseen Selkälän piiri, johon rakennettiin oma koulu.

Hyvölänrannan kouluhanke alkoi hyvissä ajoin

Hyvölänrannan kouluhanketta kuntakokous käsitteli ensi kerran keväällä 1914. Seuraavana vuonna asia otettiin uudelleen esille. Kouluun tulijoita todettiin olevan 39, ja kylä halusi aloittaa koulun jo syksyllä 1915. Kunnan rahatilanne esti hankkeen toteutumisen niin pian. Koulun ensimmäiseen johtokuntaan valittiin jo heinäkuussa 1915 Heikki Kalaoja, Juho Nissinen vanhempi, Jaakko Kyrö, Ilmari Keihäskoski, Jaakko Korhonen ja Eemeli Karppinen.

Lampelan koulu valmistui 1922

Johtokunta totesi vuokratilojen saamisen vaikeaksi ja niin päätettiin koulu aloittaa vasta, kun saadaan omat tilat. Kouluhanke siirtyi vuosia eteenpäin: vasta syksyllä 1919 uuden koulun rakentaminen käynnistyi. Kouluhallituksen myöntämä 25 000 markan rakennusavustus vauhditti hanketta. Koulu muuttui Lampelan kouluksi uuden koulupiirijaon myötä. Koulu kuitenkin avattiin Hyvölänrannan koulun nimellä. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin kiertokoulunopettaja Iida Mäkipää. Veistoa pojille opetti aluksi torppari Juho Kesti. Hänen muutettuaan Amerikkaan veistoa opetti Pekka Pehkonen. Koulu alkoi jo 27.11.1922, vihkiäisjuhlia vietettiin 17.12.1922. Hyvölän ja Lampelan yhteinen alakoulu aloitti syksyllä 1926. Koulua pidettiin vuoroin Lampelan koululla ja vuoroin Vanhatalolla vuokratiloissa. Vuodesta 1926 koulujen toiminta eriytyi.

Järvikylässä päästiin koulunpitoon 1923

Järvikylän piiriksi vuodesta 1922 muuttunut Mulkuan piiri pääsi edistymään kouluhankkeessa vasta vuonna 1919. Silloin koululle valittiin väliaikainen johtokunta ja päätettiin, että koulu on naisopettajan koulu. Ensimmäiseen vakinaiseen johtokuntaan valittiin Lauri Rahikkala, Väinö Lyytikäinen, Heikki Leinonen, Mikko Rahikainen, Kalle Laaksonen ja Riitu Niiranen. Koulu aloitettiin Sipon tilan asuinrakennuksissa väliaikaisesti 3.10.1923. Ensimmäisenä opettajana oli Erika Hieta. Veistoa opetti Heikki Lyytikäinen ja tyttöjen käsitöitä Tilda Karppinen. Uuden koulun rakennushanke käynnistyi jo syksyllä 1924, ja koulu valmistui syksyllä 1932. Se toimi supistettuna kansakouluna vuoteen 1946, jolloin se muuttui tavalliseksi kansakouluksi.

Oppivelvollisuus innosti koulujen rakentamiseen

Kirkonkylän koulua laajennettiin

Kirkonkylän koulu kasvoi kaksiopettajaiseksi jo vuonna 1919. Silloin kouluun ”kirjoittautui” 62 oppilasta. Toiseen opettajan virkaan valittiin Aada Eerika Mannermaa (Latola). Koulun laajennus valmistui vuonna 1922: kouluun rakennettiin toinen kerros, jossa oli luokkahuone, koulukeittola ja miesopettajan huoneisto. Koulun ulkorakennukset valmistuivat samalla kellaria lukuun ottamatta.

Oppivelvollisuuslaki voimaan 1921

Oppivelvollisuuslaki astui voimaan vuonna 1921. Sen mukaan kansakouluun kuului kuusi vuosiluokkaa. Niistä kaksi ensimmäistä muodostivat alakansakoulun ja neljä ylempää yläkansakoulun. Molemmilla tuli olla omat opettajansa.

[Kuva: Koululaiset syyssatoa korjaamassa]
Koululaiset ja syyssato

Kansakoulujen perustaminen tuli pakolliseksi vuoden 1921 oppivelvollisuuslain perusteella. Koulurakentaminen kasvatti tuntuvasti kunnan menoja. Jo vuonna 1926 oli koulutoimen menojen osuus peräti 50,5 prosenttia kunnan talousarviosta. Menojen jatkuva kasvu ja katovuosien aiheuttama taloudellinen ahdinko pakottivat kunnan päättäjät siirtämään oppivelvollisuuslain täytäntöönpanoa. Maaherralta haettiin lykkäystä lykkäyksen jälkeen. Lain myötä selkiintyi alkuopetuksen asema, joka aiemmin oli ollut vapaaehtoinen.

Kestilässä alakansakoulu aloitettiin 13.10.1925 ja opettajaksi saatiin alakansakoulunopettaja Aino Turunen. Oppivelvollisuus toteutettiin täydellisenä syyslukukaudesta 1926 alkaen ensin Kirkonkylän koulussa.

Kiertokoulujen opettajia nuhdeltiin

Kiertokoulujen johtokunnalle annettiin tammikuussa 1924 kunnanvaltuuston huomautus, ja sitä kehotettiin valvomaan opettajien toimintaa. Valtuusto totesi tärkeimmäksi lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen opetuksen. Kansakoulujen opettajat olivat valittaneet valtuutetuille, etteivät lapset ”kiertokoulussa opi lukemaan eivätkä muutakaan”.

Väyrylään ja Mäläskään rakennettiin koulut

Väyrylän koulu valmistui marraskuussa 1925. Koulun ensimmäisenä pitkäaikaisena opettajana oli Ester Tyry syksystä 1927 aina vuoteen 1939 saakka. Mäläskän koulun päärakennus valmistui monien vaiheiden jälkeen syksyllä 1928. Oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelman mukaan piti alakansakoulun ehdottomasti alkaa syyslukukauden 1928 alussa. Valtuusto vastusti määräystä, ja koulu voitiin aloittaa vasta marraskuussa. Silloinkin alkaminen vauhdittui vasta maaherran määräämällä 10 000 markan uhkasakolla.

Selkälän koulu alkoi supistettuna

Selkälän koulu alkoi vuokratiloissa vuonna 1929. Johtokuntaan valittiin Kalle Auvinen, Väinö Lahti, Tuomas Alasalmi, Antti Kananen, Heikki Riikonen ja Mari Kinnunen. Toiminta käynnistettiin supistettuna kouluna ja ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Elisabet Hannulin.

Hyvölänrannan koulu-urakasta keskusteltiin kiivaasti

Hyvölän piiriin oma koulu valmistui syksyksi 1930, ja käyttöön se vihittiin 26.11. Koulun rakennustoimikuntaan kuuluivat Eemeli Karppinen, Ilmari Keihäskoski ja Eetu Pellikka. Nurinaa herätti kylällä se, että urakka annettiin vieraspaikkakuntalaisille; kiivaita keskusteluja asiasta käytiin aina valtuustossa saakka.

Rivinperälläkin päästiin koulun pitoon

Rivinperän oli kunnanvaltuusto hyväksynyt omaksi koulupiirikseen jo 29.11.1921. Koulun toiminta aloitettiin supistettuna kouluna 25.8.1932. Ensimmäiseen johtokuntaan valtuusto valitsi keväällä 1932 Eelis Rasinkankaan, Pekka Näpänkankaan, Matti Jokelaisen, Iikka Rivinojan, Liisa Hiltusen ja Iikka Rasinkankaan. Kouluhuoneisto vuokrattiin Pekka Näpänkankaalta. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin opettaja Alli Mäki Oulusta. Veistonopettaja valittiin tavan mukaan omalta kylältä. Tarkastaja ei vaalia hyväksynyt, ja niin tehtävään valittiin Järvikylän koulussa samaa tointa hoitava Heikki Lyytikäinen.

Koulu joka kylälle, Lievola jäi ilman

Lievolan koulua lukuun ottamatta sai jokainen koulupiiri aikanaan oman koulunsa. Monet joutuivat ensin vuosia toimimaan väliaikaisissa, vuokratuissa tiloissa. Ennen toista maailmansotaa rakennetuista kouluista on kaikki muut paitsi Hyvölänrannan koulu jouduttu rakentamaan uudelleen. Selkälän koulurakennus valmistui syksyllä 1938.

Jatko-opetustakin annettiin

Oppivelvollisuuslain myötä jatko-opetus tuli pakolliseksi kansakoulussa. Kirkonkylän kansakoulussa oppivelvollisuus astui voimaan syksyllä 1926. Jatko-opetus käynnistyi seuraavana syksynä. Opiskelua kesti 25 viikkoa vuodessa. Yhteiskuntaoppi, kirjallisuus, laskento ja mittausoppi sekä kirjoitus olivat aineina. Opettajina olivat Aino Niilekselä ja Viljo Tattari. Väyrylän ja Lampelan kouluissa jatko-opetus aloitettiin syksyllä 1926, Mäläskässä se alkoi syksyllä 1928. Järvikylän koulussa jatko-opinnot käynnistyivät syksyllä 1933, Hyvölänrannan ja Selkälän koulupiireissä päästiin jatkokouluun syksyllä 1935. Rivin piirissä asuvat oppilaat saivat jatko-opetusta syksystä 1937 alkaen.