[Kuva: Erkki Paaso]

Niilo Erkki (Eerikki) Paaso syntyi 3. kesäkuuta 1931 Kuivaniemen Mikkolassa Johannes Gideon (Hannes) ja Roosa (os. Lohi) Paason vanhimpana poikana. Hanneksella ja Rosalla oli jo Erkkiä ennen kaksi tytärtä. Erkin jälkeen Roosa synnytti vielä viisi tytärtä, joista yksi kuoli jo viiden ikäisenä.

Erkin äidin Roosan kuoltua vuonna 1941 isä Hannes meni uuteen avioon Sylvi Mirjam Kaasalaisen kanssa vuonna 1946. Uudesta avioliitosta syntyi kaksi tytärtä ja kolme poikaa, joista keskimmäinen menehtyi jo lapsena.

Sodan loppuvaiheissa Erkki oli saksalaissotilailla ”juoksupoikana”.

Erkki hoiti vuoden 1944 viimeisinä päivinä Veskan viimeisen kievarikyydin, joka suuntautui Tannilaan ja Olhavan Kaihuaan. Matkan peiteniemenä oli tutkia saksalaisten maanteiden räjäytysten aiheuttamat vahingot, mutta todellisuudessa kyyti liittyi asekätkentään.

Sodan jälkeen Erkki pääsi Haukiputaan kotiteollisuuskouluun, jossa alkoi kevätlukukauden kestävä sepänkurssi. Seuraavina talvina Erkki suoritti metallityöosaston ja puutyöosaston opinnot. Ammattiopintojen ohella hän suoritti 2-vuotisen jatkokoulun oppimäärän iltakouluna. Koulun jälkeen Erkki lähti Metsähallituksen savotoille, joissa meni talviajat. Kesäaikana Erkki oli Mikkolassa kotitilan töissä.

1950-luvun alussa Erkki tunsi itsensä joskus hieman kiusaantuneeksi asuessaan isän ja äitipuolen kanssa samassa taloudessa. Hän suunnitteli muuttoa omaan elämään ja saikin paikan Valtion Rautateiltä Kemistä. Perheessä tapahtuneen traagisen tapahtuman vuoksi isä ja äitipuoli lähtivät hakemaan mielenrauhaa matkustelemalla Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Näin ollen Mikkola olisi jäänyt autioksi, ja Erkin mieleen palasivat sota-ajan muistot, äidin kuolemasta ja Mikkolan autiona olemisesta. Erkki jäi asumaan Mikkolaan eikä lähtenyt VR:lle töihin. Isä ja äitipuolikin palasivat Mikkolaan seuraavana talvena, ja yhteiselo jatkui entisellään.

Loppuvuodesta 1957 Erkki avioitui Aino Kontion kanssa. Avioliitosta syntyi kolme poikaa: Pekka, Matti ja Hannu.

Hannes Paason siirryttyä kansanedustajaksi vuonna 1958 Erkki muutti perheineen asumaan Mikkolaan, ja muutaman vuoden päästä hän osti Mikkolan tilan itselleen. Hän hankki valtiolta lisämaata ja suunnitteli maanviljelijän ammattia. Suunnitelma kuitenkin kariutui perheenjäsenen allergian takia, ja maataloustuotanto täytyi lopettaa. Erkin täytyi hankkia uusi ammatti.

Erkki oli ajanut autokoulussa kuorma-auton ajokortin, ja näin hän saikin toimia lyhyitä jaksoja erilaisissa autonkuljettajan tehtävissä, kunnes sai paikan Kuivaniemen Osuuskaupalta myymäläauton kuljettajana. Tässä ammatissa Erkki olikin reilut 6 vuotta. Myymäläautonkuljettajajakson jälkeen hän sai paikan linja-autoyhtiö Veljekset Salmelalta, ja linja-auton kuljettajana hän toimikin lähes 12 vuotta. Siitä ammatista hän siirtyi eläkeputkeen ja eläkkeelle.

Erkin isä Hannes Paaso oli muurari, maallikkosaarnaaja, maanviljelijä ja vuodesta 1958 vuoteen 1970 kansanedustaja. Hannes oli myös suuri kotiseudun ystävä ja kotiseutumies ja -tutkija.

Erkkiä voidaan myös luonnehtia meneväksi mieheksi ja jossain mielessä isänsä työn jatkajaksi. Erkki on ollut monissa valtakunnallisissa, maakunnallisissa ja eritoten kunnallisissa luottamustoimissa. Hän on ollut mm. keskustapuolueen Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana, Kuivaniemen Vesi Oy:n toimitusjohtajana ja Osuuskauppa Pohjanseudun hallintoneuvostossa varapuheenjohtajana. Kunnallisista luottamustoimissa hän on ollut mm. kunnanvaltuustossa vuosina 1973–1984 ja tästä ajasta puheenjohtajana vuosina 1981–1983. Kunnanhallituksen puheenjohtajana Erkki oli 1983–1990. Muista kunnan luottamustehtävistä mainittakoon kehittämistoimikunnan jäsenyys vuosina 1979–1984 ja varapuheenjohtajuus 1985–1990. Elinkeinolautakunnassa Erkki oli jäsenenä 1975–1976 ja 1981–1984 sekä välillä varapuheenjohtajana 1977–1980.

Seura- ja yhdistystoiminnassa Erkki on ollut myös hyvin aktiivinen. Hän oli jo rippikouluikäisenä vuonna 1947 perustamassa urheiluseura Kuivaniemen Yrityksen kyläosastoa Kontioahon Karhuja.  Erityisesti kotiseututyö on ollut Erkin sydäntä lähellä. Hän on ollut Kuivaniemen kotiseutuyhdistyksen hallituksen jäsen ja puheenjohtaja vuosina 1984–2002. Mainittakoon myös Jp. 27 perinneyhdistyksen aktiivijäsenyys vuodesta 1983 asti.

Pääasiassa eläkevuosinaan Erkki on kirjoittanut historia-, kotiseutu- ja näytelmäkirjallisuutta. Ensimmäiset kirjalliset työt, Ellilän Sukuseura ry:n 20-vuotishistoria ja Kuivaniemen koululaitoksen 100-vuotishistoria, ilmestyivät vuonna 1983 ennen Erkin eläkkeelle siirtymistä. Sananpaukauksia ja juttuja Kuivaniemeltä ilmestyi vuonna 1988 nimellä Tuhat tulimmaista. Muistomerkit ja muuta nähtävää ilmestyi vuonna 2000.  Arvokkain historianteos on vuonna 2007 ilmestynyt Kuivaniemen kunnan historia Kylästä kunnaksi – kappelista seurakunnaksi, jonka Erkki on koonnut pääasiassa isänsä jälkeen jättämistä asiakirjoista.

Erkki on kirjoittanut myös kotiseutuhistoriasta kertovat näytelmät Kuivaniemen ensimmäinen Lotta v. 1999 ja Jättiläinen v. 2002. Kumpaakin näytelmää esitettiin harrastajanäyttelijöiden voimin useita kertoja Kuivaniemellä ja lähikunnissa.

Erkki on saanut mm. tasavallan presidentin vuonna 1989 myöntämän Ritarikunnan ansioristin, Vapaussodan perinneliiton vuonna 2001 myöntämän Sinisen Ristin ja Keskuskauppakamarin vuonna 2002 myöntämän Pronssisen ansiomerkin. Paikallislehti Rantapohja on myöntänyt Erkille tunnustuksena ja kiitollisuuden osoituksena Paikallislehdistön Antti-patsaan vuonna 2002. Kuivaniemen ja Iin kunnan yhdistyessä uudeksi Iin kunnaksi vuoden 2007 alusta Erkki saattoi laajentaa ”reviiriään”, ja näinpä hänet valittiin vuonna 2008 vuoden iiläiseksi.

Vuonna 2009 Tasavallan presidentti myönsi Erkille pitkäaikaisesta ansiokkaasta kotiseututyöstä kotiseutuneuvoksen arvonimen.

Lähdeluettelo

  • Raili Ala-Haavisto: Paasot pohjoisille jokivarsille. [Jämsänkoski] : [Raili Ala-Haavisto], 2008.
  • Iin kunta, arkisto.
  • Kuivaniemen Kotiseutuyhdistys, Anne Riepula.
  • Antti Ellilä.
  • Erkki Paaso.