Elias Tuoriniemi syntyi esikoisena Tuoriniemen 15 hengen suurperheeseen. Lukkarinkoulua hän kävi kappalainen Adam Bergin apulaisen Petter Ticklénin, sukujaan Alavieskan Tikkasia, johdolla 1780-luvulla. Kirkonkylän säätyläisten Bergien, Ticklénien, Ahlholmien ja Wigellien lasten kanssa hän ystävystyi, ja kirkonkylän toveripiirissä hän myös aikuistui.

Tuoriniemestä Isonselän keskeltä oli matkaa kirkolle kuutisen kilometriä, mutta kirkonkylän Sammallahti oli sukulaispaikka. Isänisä ja isän veljet perheineen muuttivat Raahen Saloon vuonna 1792. Isä Lauri Eliaksenpoika luovutti talon syytinkiä vastaan 1799 pojilleen. Isännäksi yhteisesti asutulle tilalle tuli Elias.

Eliaksella ja hänen puolisollaan Liisalla oli kolme tytärtä, joiden avioiduttua Elias Laurinpoika Tuoriniemi myi 1833 omistamansa kolmanneksen 1 000 riikintaaleriin arvioidusta tilasta veljelleen Pekalle. Pyhäjärvenkylän Tuoriniemen n:o 32 varallisuus ja karjamäärät olivat 2–3 kertaiset Pyhäjoen pitäjän keskiarvoihin verrattuna. Tilalla oli 17 lehmää, kolme hevosta ja kaksi varsaa, 19 lammasta. Voimaperäisestä kalastuksesta kertovat talon viisi venettä, kaksi nuottaa, 30 rysää, 40 mertaa ja 20 verkkoa. Pajavehkeet, kivipora ja puusepän työkalut todistavat, että Tuoriniemessä tehtiin itse, mitä tarvittiin.

Elias Tuoriniemeltä on säilynyt neljä runoa. Vanhin niistä lienee Lystillinen laulu suuresta tupakin puutteesta vuoden 1810 tienoilta. Siinä Tuoriniemi tarkastelee lempeän pilkallisesti Suomen sodan pula-ajan suurta tupakan tuskaa ja sen vaikutusta talonpojan ja hänen väkensä elämään.

Tunnetuin Tuoriniemen runoista on Täm’ on juttu juomareista koottu kohmelowäestä, jonka Lönnrotin työtoveri ylioppilas J. F. Liljebladh merkitsi muistiin vuonna 1822. Runon 413 sujuvaa kalevalamittaista säettä tarjoavat moralisointiin lankeamatta herkullisia tuokiokuvia eri säätyjen elämästä sekä ivaan ja huumoriin piilotettua elämänviisautta. Runo julkaistiin ensi kerran Turun Viikkosanomissa 1826 ja sen jälkeen useina arkkiveisupainoksina eri kaupungeissa.

Lyhyehkö Runo Kirpusta, juoru joutavasta, joka esittää sääty-yhteiskunnan jäsenet herroista kerjäläisiin kirpun tasapuolisesti kiusaamina, on julkaistu ensi kerran 1829. Se on mestarin rento runotaidon näyte, joka sai alkunsa lukkarin kiusoittelusta. Tuoriniemen vanhat muistelivat, kuinka lukkari oli sanonut: ”Kun sinä noita runoja rustaat, teepä runo kirpustakin!” Ja niin syntyi juoru joutavasta, runo Kirpusta, jonka säkeitä Tuoriniemessä vielä 1950-luvulla tapailtiin.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa on Tuoriniemen julkaisematon runo Yksi kaunis laulu J. F. Liljebladhin vuonna 1828 muistiinmerkitsemänä. Se on muistelmaruno, joka kertoo kuusissakymmenissä olevan talonpojan pettymyksestä, kun hän hautajaisissa tapasi nuoruutensa veljiä, viroista, arvoista ja asemista vihaisina kilpailevia entisiä kirkonkylän herraspoikia, joiden kanssa hän oli käynyt koulua 1780-luvulla vapauden, veljeyden ja tasa-arvon hengessä.

Tuoriniemen runojen muistiin merkitsemisen aikoihin opiskelivat J. F. Ticklén ja J. F. Liljebladh Lönnrotin ja Runebergin kanssa Turun yliopistossa, ja tämä yhteys Turkuun oli runojen julkaisemisen kannalta ratkaiseva. Elias Lönnrot kirjoittaa Helsingfors Morgonbladetissa 1832:

”Erityisen hilpeänä ja leikillisenä ja satiirisena kunnostautuu Elias Tuoriniemi Pyhäjärven pitäjästä. Hänen runonsa ovat ehkä purevampia kuin aikaisemmin mainitut (Korhonen, Ihalainen), mutta ne läpäisee niin hyvä huumori, että ne vähemmän haavoittavat kuin herättävät hilpeyttä. Hän on monitaitoinen mies, mitä käsitöihin tulee, seppä, suutari, sanalla sanoen tuhannen taidon mestari. Elämäntavoiltaan hän lienee säännöllinen toisin kuin maalaistaiteilijat yleensä; ja hänen käytöksensä todistaa näillä seuduilla tosiaan harvinaisesta kasvatuksesta ja tahdikkuudesta.”

Sivun alareunassa on toimittaja J. L. Runebergin huomautus: ”Tästä erinomaisesta runoilijasta pitäisi pian saada yksityiskohtaisempia tietoja.”

Vanhemmat

talollinen Lauri Eliaksenpoika Tuoriniemi ja Liisa Matintytär Kaurala

Puoliso

Anna Juhontytär Leskelä, syntynyt 23.7.1778 Pyhäjärvi, kuollut 1841 Pyhäjärvi