Tyhjästä aloittaen Antti Santa­holma kohosi yhdeksi Keski-Pohjan­maan huomattavimmista liike­miehistä 1800-luvun jälki­puoliskolla. Opittuaan pastori Alceniukselta lukemisen ja laskemisen taidon hän toimi kauppa-apulaisena Kala­joella ja perusti 1866 oman kauppa­kartanon Kala­joen markkina­paikalle, jonne saapui väkeä ja tavaraa aina Haapa­järveä ja Pihti­pudasta myöten. Kauppansa yhteyteen hän rakensi nahka­tehtaan, jossa valmistettiin paitsi kotimaisia myös ulkomaisia vuotia. Kauppa oli pää­asiassa viljan, voin, potaskan ja tervan ostoa sekä nahkain, suolan, raudan ja muiden maan­viljelijäin tarvikkeiden myyntiä. Pian hän osti myös maa­tilan, aikoinaan Achrenius-suvulle kuuluneen Santa­holman (Sandholm), jonka mukaan hän otti uuden suku­nimensäkin.

Suuret nälkä­vuodet 1860-luvun lopulla muodostavat Antti Santa­holman elämässä merkittävän vaiheen. Hän ulotti silloin matkansa maitse hevosella Pietariin saakka, josta hän saatuaan J. V. Snellmanilta tarpeelliset valtuudet tuotti, kaupungit sivuuttaen, suoraan Kala­joen satamaan laivoilla viljaa. Hän jauhatti sitä ostamissaan Saukon ja Silta­kosken vesi­myllyissä. Katsoen juuri tästä yrityksestä saaneensa suurta siunausta hän näihin aikoihin rupesi laajentamaan liikettään. Hän harjoitti seuraavina vuosina laajaa terva- ja vilja­kauppaa ja kävi itse solmimassa kauppa­suhteita Lyypekissä. Tervaa tuotiin Kala­joelle talvi­kelin aikana suuret määrät ylä­maista, sijoitettiin terva­makasiineihin ja lastattiin ulko­maille myytäväksi. Kuljetus tapahtui ulkomaisilla laivoilla. Kun tervan­viejät kuitenkin mieluimmin saapuivat Ouluun, hankki Antti Santa­holma sikäläisellä terva­hovilla itselleen paikan 1888. Hän ryhtyi myös ostelemaan metsiä Kala­joen latvoilta ja sahautti tukit omissa vesi­sahoissaan. Puu­tavaraa vietiin Englantiin ja Saksaan osittain hänen omilla purje­laivoillaan. Hänen aloitteestaan rakennettiin Kala­joella 1874 parkki­laiva ”Kalaja”, joka lupaavasti aloitti toimintansa vieden ensi­lastinaan lankkuja ja tuoden suola­lastin. Alus upposi jo 1880 Atlantilla yhteen­törmäyksessä aiheuttaen rakennuttajilleen suuren taloudellisen tappion. Myöhemmin Antti Santa­holma osti ”Joutsen”-nimisen purje­laivan, jolla hän kuljetti puu­tavaraa ja tervaa Saksaan ja Englantiin.

Terva­kaupan lakattua Santa­holma oivalsi, että Kala­joen tummasta graniitista voisi tulla hyvä vienti­tavara. Vuodesta 1890 hän alkoikin viedä tätä kiveä Englantiin ja Skotlantiin, ensin muokkaamattomina teleinä, sittemmin 1904 perustetussa kivi­hiomossa jalostettunakin. Kala­joen graniitti tuli täten pitkän aikaa oleman ainoa suomalainen kivi­laji, jota voitiin viedä mainittuihin kivi­teollisuuden alalla suuntaa määrääviin maihin.

Yhdessä viiden poikansa kanssa Antti Santa­holma muodosti liikkeestään perhe­yhtiön A. Santa­holma Oy:n, joka vuodesta 1903 omisti sahan Kala­joella, vuodesta 1915 Hauki­putaalla, vuodesta 1934 Raahessa olevan Pirtti­niemen sahan sekä vuodesta 1905 Pyhä­joella Pohjois-Suomen ensimmäisen puu­hiomon. Antti Santa­holman tekemistä lahjoituksista voisi mainita Kala­joen kirkon 24-ääni­kertaiset urut, jotka kuitenkin tuli hävitti suurimmaksi osaksi kirkon palossa 1930. Ostettuaan aikoinaan äitinsä syntymä­talon Rahkolan Santa­holma lahjoitti sen kunnalle, joka rakennutti sinne 1920 kunnallis­kodin. Antti Santa­holman vielä eläessä lahjoitti A. Santa­holma Oy 1917 Suomen historialliselle seuralle rahaa lähinnä Kala­joen historian kirjoittamiseksi. Luonteeltaan Antti Santa­holma oli vähä­puheinen ja vaatimaton. Mutta hänen osuvat sutkautuksensa ovat säilyneet sanan­laskuina Kalajoella.

Vanhemmat

talollinen Juho Antinpoika Ventelä (eli Pahikkala) ja Susanna Matintytär Rahkola

Puoliso

Kalajoella 14.1.1864 Josefiina Amalia Helander, synt. 25.9.1834 Kalajoki, kuollut 16.5.1914. Vanhemmat messinkivalaja, valtiopäivämies Olli Heikki Helander ja Maria Akselintytär Vedenoja