Gabriel Tuderus syntyi Maarian kappalaisen Johannes Johannis Someruksen perheeseen todennäköisesti vuonna 1638. Perhe muutti Kemiin vuonna 1649, kun Gabriel Tuderuksen isästä tuli Kemin kirkkoherra.

Opintojaan Tuderus ryhtyi suorittamaan Turun akatemiassa, mutta riehakas ja hurja ylioppilaselämä vei vilkkaan ja äkkipikaisen nuorukaisen mennessään ja opinnot jäivät toisarvoisiksi. Jo ensimmäisenä lukukautenaan hän tappeli sotilaitten kanssa, kun nämä olivat vieneet pari hänen toveriaan Turun kaupunginputkaan. Vuonna 1658 taas eräs kapakoitsija syytti Tuderusta siitä, että hän oli yhdessä tovereidensa kanssa särkenyt yöllä kaikki kapakan ikkunat, kun heille kieltäydyttiin myymästä niin myöhään olutta ja viinaa. Kun Tuderus yhä jatkoi hurjaa elämäänsä eikä suostunut maksamaan tappelemisesta saamiaan suurehkoja sakkoja, karkotettiin hänet kolmeksi vuodeksi Turusta vuonna 1659. Hän kirjoittautui saman vuoden joulukuussa opiskelemaan Uppsalan yliopistoon. Todennäköisesti hän suoritti myös pappistutkintonsa Uppsalassa eikä palannut enää Turkuun.

Vuonna 1668 Kemin kirkkoherra Johannes Johannis Somerus antoi virkatoimensa Kemin Lapissa poikansa Gabriel Tuderuksen huoleksi. Hänen velvollisuudekseen lankesi Kemin Lapin tarkastus ja käännytystyön johto. Tuderus kävikin voimalla pakanuuden kimppuun ja vei käännytystyönsä päätökseen, kun Kuusamon lappalaiset Maanselän ja Kitkan kylissä kääntyivät kristinuskoon maaliskuussa 1670. Tuderus hävitti seidat, poltti tai polki suohon rummut ja muut noituusesineet sekä kielsi loitsut ja laulut. Tämän hävitystyönsä hän teki niin tehokkaasti, että ilmeisesti juuri hänen ansiostaan ei esimerkiksi noitarumpuja ole pelastunut Suomen museoihin yhtään kappaletta.

Isänsä kuoltua vuonna 1672 Gabriel Tuderus anoi kuninkaalta, että Kemin Lappi erotettaisiin Kemistä itsenäiseksi seurakunnaksi ja että hänet nimitettäisiin sen kirkkoherraksi. 21.6.1673 kuningas Kaarle XI antoikin päätöksen, jossa määräsi Inarin, Sompion, Kuolajärven, Keminkylän, Kitkan, Maaselän sekä Sodankylän ja Kittilän erotettavaksi varsinaisesta Kemin seurakunnasta. Näistä tuli muodostaa oma kirkkoherrakunta, ja Gabriel Tuderus nimitettiin sen kirkkoherraksi.

Aluksi Tuderus hoiti laajaa seurakuntaansa Kemistä käsin, koska Lappiin ei saatu perustetuksi kelvollista pappilaa. Hän joutui tekemään vaivalloisia ja rasittavia pitäjämatkoja, joilla hänellä oli mukanaan aina oma kanttorinsa. Pitkät virkamatkat ja talven kylmyydet koettelivat kirkkoherraa, joka joutui matkoillaan asumaan lappalaisten luona ja usein myös yöpymään ja hoitamaan virkaansa paljaan taivaan alla. Vasta vuonna 1680 Gabriel Tuderus sai kuninkaallisella kirjeellä asukasoikeuden Maunulan autiotilalle Alapaakkolan kylässä.

Toimissaan Tuderus oli tiukka ja ankara mies. Hän haastoi saamelaisia noituudesta käräjille sekä peräsi seurakunnalta järkähtämättömästi papinsaataviaan niin, että 1670-luvulla lappalaiset valittivatkin pappinsa kovakouraista käytöstä ja tiukkaa saatavien perimistä. Toisaalta Tuderus myös tuki saamelaisia Kemin Lapissa talonpoikien kanssa kalavesistä käydyissä ankarissa riidoissa 1670–1680-luvuilla. Hän puolusti lappalaisia myös 1680-luvun savolaisten kaskimiesten uudisasutusta vastaan.

Kirkkoherran virka Kemin Lapissa kulutti niin ankarasti Tuderuksen voimia, että kun Alatornion kirkkoherra Henricus Törnström kuoli 1682, tarjoutui hän viipymättä tämän seuraajaksi. Länsipohjan läänin maaherran suosituksesta kuningas Kaarle XI nimittikin kesäkuussa 1682 Gabriel Tuderuksen Alatornion kirkkoherraksi kysymättä sen kummemmin seurakunnan tai edes tuomiokapitulin mielipidettä. Nämä tahot yrittivät saada valituksi virkaan mieleisensä miehen, sotilaspastori Törnerin, mutta itsevaltias kuningas pysyi päätöksessään. Tuderus siirtyi siis Tornioon. Kuusamon ensimmäisenä kirkkoherrana hän ehti olla 9 vuotta vuosina 1675–1684.

Tuderuksen ajasta Torniossa on vähän tietoja. Eräs hänen merkittävä saavutuksensa siellä oli uuden puukirkon rakennuttaminen vuosina 1684–1686. Tuderuksen ja Tornion porvariston välit olivat tiettävästi huonot. Kiivas kirkkoherra jopa pahoinpiteli eräitä kaupungin virkamiehiä, mistä määrätyillä sakkorahoilla maalautettiin Tornion kirkkoon näyttäviä maalauksia. Tornion porvareiden käsialaa lienee tunnettu Tuderusta luonnehtinut viisu, jossa mainitaan: ”Tuderus tuo Herran pappi, jota vihas Lanta sekä Lappi.” Toisaalta Gabriel Tuderus tuli hyvin toimeen torniolaisten talonpoikien kanssa, olihan hän ihaillut talonpoikaista kansaa jo nuoresta pitäen. Hän oli jo opiskelijanuorukaisena noin vuonna 1660 sepittänyt runon ”Yxi Caunis Suomen Kielinen Weisu Talonpoille cunniaxi ja ylistöxexi”. Tuderuksen tiedetään kirjoittaneen muitakin runoja, muun muassa sururunon Kaarle XI:n kuoleman johdosta ja ylistyslaulun Kaarle XII:n voitosta Narvassa.

Gabriel Tuderus kuoli pappilassaan Torniossa 18.4.1705.

Vanhemmat

kirkkoherra Johannes Johannis Somerus ja Anna Kristofferintytär Bülow

Puoliso

  1. Brita Foijgel
  2. Brita Olofintytär Forselius

Lähdeluettelo

  • Poukkula, Antti: 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.
  • Kansallisbiografia: Gabriel Tuderus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 12 (1928). Boström, H. J.: Alatornion ja Tornion kaupungin paimenmuisto Ruotsin vallan aikana.