Axel Strömbergin isä Johan Edvard Strömberg saapui Uudestakaarlepyystä perheineen Utajärvelle vuonna 1854 perustaakseen sinne kahden muun miehen kanssa rautatehtaan, myllyn ja sahan. Teollisuuslaitoksensa paikaksi he valitsivat Kurimon Utajärven Särkijärven kylässä. Isän afääreistä ei paljoa ole tietoa; myöhemmin Kurimon rautaruukki lopetettiin velkaantuneena.

Johan Strömberg muutti Utajärvelle perheineen, mutta jo kahden vuoden kuluttua hän oli leski: vuonna 1856 hän menetti koko perheensä – vaimon ja kolme lasta. Ilmeisesti paikkakunnalla riehui tuohon aikaan jokin kulkutauti. Seuraavana vuonna Johan Strömberg avioitui kokkolalaisneidon Anna Bärlundin kanssa. Perheen viidentenä lapsena syntyi vuonna 1863 poikalapsi, joka sai kasteessa nimen Axel Gottfrid. Anna-äidistä on vähän tietoja; tiedetään kuitenkin, että hän oli hyväsydäminen. Axelin lapsuus vieri Särkijärven Kurimossa onnellisissa merkeissä, eikä hän tainnut tietää mitään isänsä kamppailuista tehtaansa eteen. Kuusitoista vuotta Utajärvellä Särkijärven kylässä Kurimon rautatehtaan puolesta kamppailtuaan Johan Strömberg sai houkuttelevan tarjouksen Varkauteen siirtymisestä. Niinpä hän päätti muuttaa perheineen sinne. Hän myi osuutensa Kurimon ruukista englantilaiselle Finland Charcoal Iron Works C:o Limited -yhtiölle.

Perheen muuttaessa Varkauteen Axel Gottfrid oli 9-vuotias. Isältään hän oli perinyt teknillisen lahjakkuutensa; kouluaikanaan hän oli luokkansa priimus. Saksassa ollessaan hän kirjoitti kuulemansa saksankielisen luennon itse kehittämällään pikakirjoitusmenetelmällä suoraan ruotsiksi. Vuonna 1881 Axel Strömberg sai päästötodistuksen ja saattoi ryhtyä valmistautumaan elämäntehtäväänsä. Kesällä hän valmisti ensimmäisen sähkökoneensa, itsemagnetoivan tasavirtadynamon. Tänä päivänä tuota ensimmäistä Suomessa rakennettua dynamoa säilytetään Teknillisen korkeakoulun kokoelmissa. Axel Strömbergin kirjoittautuessa oppilaaksi Polyteknilliseen opistoon ei sen opetusohjelmassa ollut sähkötekniikkaa. Vasta Strömbergin opiskellessa siellä viimeistä lukukauttaan keväällä 1885 alettiin aiheesta luennoida. Sähköalan tuntemustaan hän lisäsi tekemällä käytännöllisiä töitä. Niinpä samana keväänä hän rakensi ensimmäistä dynamoaan suuremman ja tehokkaamman ”Sähkökone nro 1:n”. Opettajien ehdotuksesta hän lähti syksyllä 1885 valtion apurahan turvin jatkamaan opintojaan Saksaan; tähtäimessä oli valmistua opettajaksi Polyteknilliseen opistoon. Juuri näin tapahtui. Tässä toimessa hän viihtyi vuoteen 1894 saakka. Samanaikaisesti hän työskenteli myös edustajana Paul Wahl & Co:lla.

Vuonna 1888 hän pani alulle oman yrityksen nimeltään A. G. Strömbergin sähköliike. Liikkeestä kasvoi Suomen suurin, ja nimeksi vaihtui Oy Strömberg Ab. Vuonna 1909 yrityksestä tehtiin osakeyhtiö; yhtiömiehiksi tuli kaksi yrityksen palveluksessa olevaa insinööriä. Tuotantolaitoksia yhtiöllä on ollut Helsingissä, Vaasassa ja Kauhajoella. Yhtiö valmistaa sähkövarusteita teollisuudelle, liesiä, lämmittimiä yms. Yhtiönsä toimitusjohtajana Axel Strömberg toimi vuosina 1909–1919. Ennen yhtiönsä perustamista, vuodesta 1887 alkaen, Strömberg toimi Polyteknillisen opiston sähkötekniikan opettajana ja jatkoi tehtävässä vuoteen 1893. Vuorineuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1933.

Vuonna 1887 Axel Strömberg vihittiin kokkolalaisen Johanna Charlotta Erlingin kanssa. Avioliitto oli lapseton ja päätyi myöhemmin avioeroon. Vuonna 1916 Strömberg solmi toisen avioliiton Elsa Elisabet Anderssonin kanssa. He saivat kolme tytärtä. Axel Strömbergiä on luonnehdittu optimistiksi, myönteiseksi, hyväksi seuraihmiseksi ja ihmiseksi, jolla on hyvä itsehillintä. Nuorempana hän harrasti purjehdusta, ratsastusta, metsästystä ja matkustelua, mutta vanhempana hän tyytyi kuuntelemaan klassista musiikkia ja tekemään pieniä kävelyretkiä Helsingin Eteläsatamaan. Axel Gottfrid Strömberg kuoli 3. toukokuuta 1938.

Vanhemmat

Johan Edvard Strömberg ja Anna Bärlund

Puoliso

  1. vuonna 1887 Johanna Charlotta Erling, avioero
  2. vuonna 1916 Elsa Elisabet Andersson

Lähdeluettelo

  • Alho, Keijo: Suomen teollisuuden suurmiehiä: 12 elämäkertaa, 191 kuvaa. WSOY, Porvoo 1961.