Elämäntaiteilija, runoilija Risto Sassali syntyi 10.2.1928 Raahen Katinhännässä. Hän kävi neljä luokkaa seminaarin harjoituskoulua, ns. ”mallikoulua”, ja jatkoi sitten opiskeluaan Raahen keskikoulussa. Sotien aikana koulun toiminta oli kuitenkin hajanaista, ja näissä sekavissa oloissa Sassali karkasi kahden toverinsa kanssa merille kesken neljännen luokan kevätlukukauden. Hän kertoi käyneensä myöhemmin silloisen Ruona Oy:n ammattikoulun, omien sanojensa mukaan senkin pätkittäin ja melkein läpi.

Sassali hankki elantonsa sittemmin monella eri alalla, muun muassa merimiehenä, sirkuslaisena, sorvarina, telakkatyöläisenä ja satamatyöläisenä. Kertomansa mukaan hän oli myös muukalaislegioonassa. Legioonalainen Sassalista tuli kuulemma puolivahingossa: hän oli viettänyt iloista iltaa Pariisin Pigallella, juonut liikaa viiniä ja havainnut aamulla tulleensa palkatuksi muukalaislegioonaan. Erään lehtihaastattelun mukaan hän vietti siellä vuodet 1956–1961. Risto Sassali ei kuitenkaan kertonut mitään yksityiskohtia sodankäynnistään Algeriassa, mainitsipa vain saaneensa Saharan kuumasta auringosta kurkkuunsa ikuisen janon. Muukalaislegioonasta päästyään hän harhaili ympäri Ranskaa viettäen öitään milloin missäkin, usein putkassa. Jossakin vaiheessa hän sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui sairaalaan. Noihin aikoihin hän kuuli isänsä kuolleen ja jättäneen pienen perinnön ja palasi Suomeen.

Risto Sassali alkoi kirjoitella 14–16-vuotiaana ja jatkoi harrastustaan koko ikänsä. Etupäässä häneltä syntyi runoja, joita julkaistiin eri lehdissä runsaastikin vuosien mittaan, ensimmäisen kerran vuonna 1950 tai 1951 Merimies-lehdessä. Omiksi mielirunoilijoikseen hän mainitsi Walt Whitmanin, Omar Khaijamin sekä Arvo Turtiaisen. Suurin osa Sassalin runoista käsittelee merta ja merimiesten elämää, mutta myös kotikaupunki Raahe on usein aiheena. Raahe-aiheiset runot ovat usein riimiteltyjä, siinä missä muut hänen runonsa ovat vapaamittaisia. Paikallisiin lehtiin Risto Sassali kirjoitti vuosien ajan ironisia ”avorismeja” kaupungin tapahtumista ja ilmiöistä. Saharasta saatua ikuista janoa sammuttanut elämäntaiteilija oli tuttu näky Raahen kaduilla, ja fyysisestä olotilastaan riippumatta hänellä oli tiettävästi aina mukana paperilappu ja kynänpätkä inspiraation varalta. Naimaton runoilija eleli yksikseen eikä liikkunut oikein muutenkaan seurassa.

”Kerran minä kosin yhtä tyttölasta.
Ei hän vieläkään lie laannut nauramasta.
Yhä olen vaimoton
ja mun lohtunani on
vain iltasuukot olutkolpakon.”

Vuonna 1980 Risto Sassali sai Raahen kaupungin taidetunnustuspalkinnon. Viisi vuotta myöhemmin, kesän 1985 Pekanpäivillä, Raahen Laulutoverit esittivät Kaj Chydeniuksen Riston tekstiin säveltämän Tramppi-laulun. Vuonna 2001 sama yhtye julkaisi Tramppi-cd:n, joka sisältää Sassalin runoja lauluiksi muokattuna.

Risto Sassali menehtyi tapaturmaisesti Oulussa 25.11.1985 junan alle. Hänen harvat kirjalliset ystävänsä sekä hänen veljensä osallistuivat postuumina julkaistun runoteoksen kokoamiseen. Marja-Leena Keinäsen ja Raija Valkeapään toimittama Savut horisontissa ilmestyi vuonna 1986.

Lähdeluettelo

  • Jukka Rämön tutkielma: Risto Sassali ja hänen runojensa teemat. Raahen seutu 11.3.1980.
  • Huusari, Eija: Risto Raahenpoika: syntymästä 75 vuotta. Kaltio 1/2003, s. 32–35.
  • Vähäkangas, Kirsti: Oikia raahelainen runnoilija. Raahelainen 28.6.2008.
  • Raahen kotiseutukokoelman materiaalit.