Kelloseppäisä muutti Vaasaan 24.5.1844, ja Maria Eveliina syntyi isän toimiessa siellä kellotehtailijana. Perhe joutui muuttamaan melko pian tyttären syntymän jälkeen takaisin isän kotipitäjään isän sairastumisen vuoksi. Lapsuusvuotensa Maria Eveliina vietti Himangalla Raumankarin ympäristössä muiden samanikäisten lasten kanssa. Tarinan mukaan lapset kiipesivät kirkon kellotapuliin katsomaan, kuinka “enkelsmanni seilasi lahdella”. Aika Himangalla jäi lyhyeksi, sillä vuonna 1860 perhe muutti Turkuun.

Maria Eveliinalla oli veli Tuomas, jonka isä oli opettanut myös kellosepän ammattiin. Tuomas oli opiskellut ulkomailla, ja hänen palattuaan takaisin kotimaahan perhe muutti Turkuun, jossa isä ja poika aloittivat kellosepän ammatin harjoittamisen. Siellä taiteellisesti lahjakas Maria Eveliina pääsi aloittamaan taideopinnot hovimaalari R. V. Ekmanin piirustuskoulussa. Hänessä heräsi halu muovailla ja siirtyä veistotaiteeseen. Aluksi nuori taitelijatar yritti kehittää taitojaan hankkimalla itse savea. Nämä yritykset kuitenkin paljastuivat hänen opettajansa vieraillessa kelloseppämestarin luona. Opettaja Ekman kannusti Maria Eveliinaa lähettämään vedenneitoa esittävän veistoksen Helsinkiin taideyhdistyksen piirustuskouluun. Helsingissä Maria Eveliina oli muutaman viikon, mutta joutui palaamaan kotiin Turkuun, koska isä katsoi tarpeettomaksi antaa tyttärelleen lisärahaa opintojen jatkamista varten.

Vasta isän kuoleman jälkeen 1873 Maria Eveliina uskaltautui jatkamaan opintojaan. Hän lähti Kööpenhaminaan, jossa työskenteli omilla varoillaan vuoden ajan tanskalaisen kuvanveistäjä Saabyn johdolla. Myöhemmin hän sai valtion apurahan, jonka turvin hän jatkoi opintojaan niin Kööpenhaminassa kuin Berliinissä. Maria Eveliina Särkelän palattua takaisin kotimaahan hänellä ei täällä ollut omaa ateljeeta, vaan hän joutui työskentelemään milloin missäkin. Suuret veistotyöt jäivät haaveeksi. Taiteilijan sydäntä lähellä olivat Kalevalaan ja Topeliuksen satuihin liittyvät aiheet. Jokapäiväisen leivän hankkiminen pakotti taiteilijan tekemään runsaasti tilaustöinä maalauksia ja veistoksia. Hän piti myös pitkähkön ajan piirustuskoulua Porissa.

Yli kaksikymmentä vuotta Maria Eveliina Särkelä asui Helsingissä vanhainkodissa. Siellä häntä haastatelleet lehtimiehet tapasivat ihmisen, joka vielä 90-vuotiaanakin muisteli lämmöllä lapsuutensa maisemia Himangalla. Eräs yhdeksänkymmenvuotispäiväjuhlien haastattelijoista kirjoitti: “Jos haastatteluun tullessa huomaakin taiteilijan tukassa harmaata ja kasvoissa ryppyjä, niin pian ne häviävät vanhan taitelijattaren nuoren hengen lumoissa. Ei ole mitään ikäeroa, ei olla vanhan ja nuoren taikka entisyyden ja nykyisyyden edustajia. On vain syvä, kirkas kaikkia ymmärtävä inhimillisyys.”

Vanhemmat

kelloseppä Antti Särkelä Himangalta ja Elisabet Kerola Lohtajan Väliviirteeltä

Puoliso

Maria Eveliina Särkelä ei ollut naimisissa.